Mihin konkreettiseen tilanteeseen pikkulapsiajan angstisi kulminoituu?

Tähän. Mutta ei lapsen takia, vaan sen takia, että olen niin helvetin onneton tässä parisuhteessa. Olen raskaana, enkä meinaa jaksaa enää. Itsemurha on mielessä päivittäin. Ja kaikki mahdolliset ilkkujat ja paremmintietäjät, haistatan teille jo valmiiksi vitun, ettei tarvitse erikseen vastailla. 

Päiväkotiin lähteminen. Kun lapsiin pitää jollain lailla kiinnittää 24 irtonaista teksiilinkappaletta, että päästään lähtemään, ja aina on sisärukkanen huonosti tai sukka huonosti tai olen laittanut väärän lakin päähän tai muuten vaan kaikkia ketuttaa lähteä ja useimpina aamuina lapset vetävät tappelun siitä kuka saa laittaa valot porraskäytävään ja kuka avata ulko-oven ja yhyy. Ja kello käy. Ja ulko-ovella muistan että taas piti ottaa päiväkotiin mukaan jotain tai olen unohtanut jonkun muun asian ja pitää palata hakemaan se.  Nykyään lapset onneksi pysyvät paikoillaan odottamassa, ettei tarvitse raahata koko pesuetta takaisin sisälle kun käyn hakemassa jotain, ja se on  iso helpotus verrattuna vaikkapa viime vuoteen.

Kiitos 3, pelastit päiväni eloisalla kuvauksellasi ;-) join the club!

ap

Se että itse oon kuumeessa, ja kakara (3v) villi ku junan pilli. Menee hermot. Onneks mies tulee kohta töistä.

Koko perheen vatsatautiin...

Raskainta oli se, kun itse oli kipeä ja arki piti silti hoitaa. Yleensä olin jo siinä vaiheessa valvonut lasten sairastelujen takia, koti kaaoksessa, ruokakaapit tyhjinä ja työt rästissä. Viimeksi olin kamalassa vatsataudissa, toisella lapsella murtuma ja liikkumiskielto ja toinen piti viedä kouluun ja harrastuksiin normaalisti. Huh.