Parson vai jackrussell lapsiperheeseen?

Kiitos kommenteista! Mukava kuulla että hyviäkin kokemuksia on. ap

Terrierit ja lapset eivät sovi yhteen!

Terrierit ovat metsästysvaistoisia näykkijöitä.

En suosittele terrieriä kenellekään seurakoiraksi, ne ovat niin rasittavia räksyttäjiä ja näykkiksiä. Mitä pienempi, sitä pahempi.

Itse hankkisin mielummin parsonin. Jackrusseleissa on enemmän vaihtelua luonteissa ja ulkonäössä ja myös terveydessä. Varmemmin saa hyväluonteisen ja terveen koiran, kun ottaa parsonrusselin.

ota oikea koira älä tollasta nilkanpurijaa jotka eivät sovellu suomen oloihin

Meillä oli Jack kun vauva syntyi. Vauvana ei kiinnostanut koiraa laisinkaan. Nyt taaperona menee ihan hyvin. Vähän jännitin, mut onneksi turhaan. Vinkkinä voin sanoa, että peruskoulutukseen kannattaa satsata. Jokainen asia missä silloin lipsuin esim ohitukset, on nyt aivan helvettiä. Sen sijaan mihin silloin pentuna kiinnitin huomiota, onnistuu edelleen loistavasti. Hyvä agilitykoira (tai no mikä koira ei olis).

En ottaisi kumpaakaan jos lapset on pieniä. Sori.

molemmat russelit voivat olla, ja yleensä ovat, riehuvia paholaisia. parhaiten ne sopivat tallikoiriksi maalle juoksemaan vapaana ulkona.

et koskaan voi tietää etukäteen, millaisen pennun saat. se voi olla kiltti ja herttainen, tai se voi olla villi kovapää. varaudu kaikkeen. koiralle pitää olla paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Meillä oli Parson ja lapsia 3. Tuli hyvin toimeen lasten kanssa. Jos ei tykännyt esim. lasten hellydenosoituksista, väisti pois tilanteesta, ei koskaan edes uhannut purevansa. Antoi lasten vaikka kaivaa luut ja pallot suusta, eikä vahtinut ruokakuppiaan. Eli yli 13-vuotiaaksi.

Mun vanhemmilla on jackrusseli. On paljon kovapäisempi, ei pysy vapaana pihassa, vaan karkaa aina mettään tai naapuriin. Vahtii lelujaan ja ruokakuppia. Näykkii lapsia, jos menevät liian lähelle kun syö tms. Ei asu lapsiperheessä, eli ehkä tottumiskysymyskin.

Mut oman kokemuksen perusteella mä valitsisin Parsonin lapsiperheeseen.

No ei kumpaakaan ellei jommalla kummalla vanhemmista ole aktiivinen koiraharrastus. Siitäkin huolimatta koiran ja pikkulapsien yhteiselo voi olla vähän vaativaa. 

Näitä koiria otettiin kymmenen vuotta sitten pilvin pimein ja laitettiin kiertoon, vietiin piikille ja ongelmakoirakouluttajille. Kun ei voi pönttö ihminen tajuta, että kyseessä on energinen työkoira, jolla on vahvat vietit, sen lisäksi että se on söpö ja vekkuli. 

Meillä on parsoni, nyt ikää jo 13 vuotta. Pieniä lapsia oli kun koira otettiin ja sen jälkeenkin on tullut vielä yksi lapsi. Joka siis on elänyt koko elämänsä tämän koiran kanssa. Ei mitään ongelmia, koira on kuin ihmisen mieli. Oppii kerrasta, uskoo kaiken, ei riehu ei retuuta. On onnellinen kun vaan saa olla ihmisten kanssa, olosuhteista viis.

Mutta, tämä meidän narttu on on kyllä aavistuksen verran poikkeustapaus. Kaksi pentuetta olemme sillä aikanaan teettäneet. Pennuista (8 kpl) kolme on erittäin kovapäisiä. Eivät piittaa lapsista, eivät toki satuta, mutta eivät kyllä sitten uskokaan mitään mitä lapsi sanoo. Ainoastaan yksi narttupentu kasvoi luonteeltaan aivan samanlaiseksi kuin tämä meidän koiramme. On ihana kuin mikä.

Mitä parsoniperheitä olen seurannut, niin en suosittele ensimmäiseksi koiraksi kenellekään. Mutta jos koiran kanssa oleminen on hallussa, niin siitä vaan.

Itselläni JRT. Ei hauku, muutakun vähän murisee kun ovikello soi. Eli se siitä haukkumisesta. Aina tulee vastaan ja heiluttaa häntää, vaikka ovella olisi tuntematon. Ja Ei tosiaan näyki. Kaikki on kasvatuksesta kiinni. Ikää otuksella 3 vuotta.

"Terrierit ei sovi lapsiperheisiin".. voi tsiisus. Kissaihmisen kommentti.

Meillä Jackrussell. Aivan ihana koira. Todella ystävällinen lapsia kohtaa. Eikä ole kyllä koskaan näykkinyt ketään. Energiaahan tuolla rodulla riittää parin koiran tarpeisiin ja rajat pitää laittaa, jotta tietää paikkansa.

Meidän russeli on muuten tosi vähähaukkuinen. Sisällä ei hauku oikeastaan ollenkaan. Metsästysvaistoa sitten löytyykin ehkä vähän liikaakin meidän tarpeisiin.

Kutonen vielä jatkaa...

Meillä on ollut ja edelleen on myös muita koiria (rotuja). Parsonin kanssa on aina harrastettu paljon, lähinnä metsästystouhuja pienpetojen kanssa ja jäljitystä. Remmilenkin päähän en parsonia ottaisi. Tarvitsee runsaasti vapaata juoksua ja touhua.

Kavereillani oli kaksi jackrusselia. Ne murisivat ja näykkivät kaikkia perheessä käyneitä ja myös perheen lasta, vaikka vanhemmilla oli koirista aikaisempaa kokemusta ja he harrastivat aktiivisesti niiden kanssa. En tiedä, halusivatko nuo koirat hakea leikkiin tuolla näykkimistyylillä, mutta epämukavaa se kyllä oli. Toinen koirista kuoli aika nuorena kun ampaisi oravan perään, juoksi tielle ja jäi auton alle. Meillä on ollut isoja koiria (berninpaimenkoiria) toistakymmentä vuotta eikä ole ollut vastaavanlaisia vaikeuksia.  Koirat ovat olleet äärimmäisen kärsivällisiä eivätkä räyhää sen kummemmin lapsille kuin toisille koirille. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:12"]

Itselläni JRT. Ei hauku, muutakun vähän murisee kun ovikello soi. Eli se siitä haukkumisesta. Aina tulee vastaan ja heiluttaa häntää, vaikka ovella olisi tuntematon. Ja Ei tosiaan näyki. Kaikki on kasvatuksesta kiinni. Ikää otuksella 3 vuotta.

"Terrierit ei sovi lapsiperheisiin".. voi tsiisus. Kissaihmisen kommentti.

[/quote]

Siis sulla on yksi terrieri(?) ja se nyt sattuu vahingossa olemaan salonkikelpoinen. Mulla kokemusta monista roduista, kun olin vuosia töissä koirahoitolassa ja kyllä eniten vitutti hoitaa niitä terrierejä. Mitä pienempi, sitä pahempi. Niille piti koko ajan keksiä tekemistä, ei hetkeäkään niin että olisivat vaan olleet ja odottaneet. Yöllä kun muut koirat ottivat lunkisti, terrierit olivat tikkana pystyssä ja pitivät omaa konserttia tai rallia yllä.

Terrieriä en ottaisi mistään hinnasta, paitsi isokokoisen ehkä esim vehnis tai airedale, tai no en kyllä ottaisi niitäkään kun mukavampiakin on saatavilla. Varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi ei pientä terrieriä, se energia nimittäin yllättää.

Meillä jackrusseleita parhaimmillaan ollut kolmekin yhtä aikaa... Lapsia 4. Ihan ensimmäiseksi koiraksi otettiin ja hyvin on kaikki mennyt. Nytkin on taapero talossa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:12"]

Itselläni JRT. Ei hauku, muutakun vähän murisee kun ovikello soi. Eli se siitä haukkumisesta. Aina tulee vastaan ja heiluttaa häntää, vaikka ovella olisi tuntematon. Ja Ei tosiaan näyki. Kaikki on kasvatuksesta kiinni. Ikää otuksella 3 vuotta.

"Terrierit ei sovi lapsiperheisiin".. voi tsiisus. Kissaihmisen kommentti.

[/quote]

Siis sulla on yksi terrieri(?) ja se nyt sattuu vahingossa olemaan salonkikelpoinen. Mulla kokemusta monista roduista, kun olin vuosia töissä koirahoitolassa ja kyllä eniten vitutti hoitaa niitä terrierejä. Mitä pienempi, sitä pahempi. Niille piti koko ajan keksiä tekemistä, ei hetkeäkään niin että olisivat vaan olleet ja odottaneet. Yöllä kun muut koirat ottivat lunkisti, terrierit olivat tikkana pystyssä ja pitivät omaa konserttia tai rallia yllä.

Terrieriä en ottaisi mistään hinnasta, paitsi isokokoisen ehkä esim vehnis tai airedale, tai no en kyllä ottaisi niitäkään kun mukavampiakin on saatavilla. Varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi ei pientä terrieriä, se energia nimittäin yllättää.

[/quote]

Ikävää että pitää ottaa av asenne.. pointtini oli että roduista huolimatta koirat on yksilöitä! Kun otin Russellin, tiesin sen haasteet, opiskelin myös useasta kirjasta koirankasvatuksen pedagogiikkaa. Pennusta asti täytyy pitää tiukka kuri, jolloin koiran käytöksen peruskivi valetaan.

Näitä asioita Ei vaan jostain syystä tehdä, kun koira on "niin söpö pentuna" ja ostetaan tällainen rotu "sisustusornamentiksi".

Eli summa summarum APlle, jos nämä asiat pidät mielessä, kumpikin Russell rotu on mitä perherakkain lauman jäsen.

Tuleva koira on meidän perheen ensimmäinen yhteinen koira. Minulla on lapsuudenkodissa ollut aina koira (sekarotuisia suomenpystykorvia). Sisustuselementiksi emme ole koiraa ottamassa, ja se on tiedostettu, että esimerkiksi kultainennoutaja tai labradori olisi varmaan huomattavasti helpompi rotu.

Asumme taajamassa, joten koiran peruskoulutus on selvä asia. Tarkoituksena olisi mennä ihan pentukurssille käytöstapoja oppimaan. Myöhemmin voisi kokeilla esimerkiksi agilityä.

Kiitos kommenteista. Olen juuri kahlannut netistä alueen jackrusselin ja parsonin kasvattajien yhteystietoja jos pääsisi johonkin tutustumiskäynnille.

ap

Labbikset ovat aktiivisia työkoiria, joten eivät nekään ole helppoja. Onko teillä varmasti kiinnostusta harrastaa aktiivisen koiran kanssa? Tutulla hevostallilla on russeleita rottakoirina. Siellä nuo ainakin toimivat.