Pysähdytkö auttamaan avun tarpeessa olevaa ihmistä?

Tietenkin autan. Tunnistan ilmeisesti myös keskimääräistä paremmin avun tarpeen. Jos en itse uskalla mennä auttamaan, soitan 112.

T: ensiavun sh

Autan, mut jos näyttää että ihminen voi olla aggressiivinen, niin katson kyllä hetken aikaa sivummalta et pärjääkö itse.

Olen itse ollut usein avun tarpeessa, ja minua on aina autettu. Yleensä ensimmäinen vastaantuleva ihminen on auttanut. Joten en allekirjoita tuota, että toista ihmistä ei autettiasi. Ainakin tällaista taviksen näköistä perheenäitiä autetaan.

Kyllä, mutta aika varovainen olin mm. kaatuneen juopon kanssa kerran. Tämä juoppo tosin oli ihan hauska veikko eikä hänelle käynyt pahasti, mutta oli kiitollinen kun "viitsit tällaista rumaa vanhaa juoppoa huolehtia". On myös kokemusta siitä, että ojanposkessa makaava alkaa häiriköimään - ei minua, mutta toista, joka pysähtyi yhtä aikaa. Oli nätti nuori nainen. Onneksi oli pyörällä ja pääsi karkuun. 

Koen vähän velvollisuudekseni käydä katsomassa, koska olen sairaanhoitaja koulutukseltani. On toki tilanteita, joissa en uskalla itse mennä paikalle, mutta silloin soitan apua paikalle. Mutta perus tien varressa tai penkillä makaavalta kyllä uskallan mennä kysymään, että mikäs on vointi. Jos vaikuttaa tavalliselta juopolta jolla ei ole sen enempää hätää, on tajuissaan jne, annan olla.

Kyllä minä olen auttanut monestikkin. mm hakemalla polttoainetta huoltoasemalta sellaisella jolla se oli loppunut tienpäälle yms.

Nuoria naisia aina. Vanhempia naisia, miehiä ja lapsia joskus. Nuoria miehiä en koskaan.

Riippuu tilanteista ja tapauksista. Humalaisilta örisijöiltä ja väkivaltaisilta sekakäyttäjiltä en käy kyselemään, mikä niillä on ongelma. Voin hälyttää siihen virkavaltaa ja ambulassin avuksi. Usein ne on niin "höyryssä", ettei ambulanssityypit yksin pärjää niiden kanssa, poliisia tarvitaan myös.

Muuten kyllä, jos näen jonkun pinteessä, tarjoan auttavaa kättä.

Kerran näin noin satavuotiaan miehen pyörivän tien laidassa ympyrää hämmentyneen näköisenä. Selvästi eksyksissä tai muuten pihalla, ehkä Alzheimer. 

Vieläkin kaduttaa etten tehnyt mitään, edes soittanut 112. Oli muka kiire. Ei näin.

Autan. Aina ei kutenkaan ole helppoa tietää, että joku tarvitsee apua. Esimerkiksi sitä Helsinki Mission videossa haahuilevaa mammaa en välttämättä olisi tunnistanut apua tarvitsevaksi.

En. Olisin luultavasti liian wt useimpien apua tarvitsevien mielestä ja saisin vain syytteet wt-kehtasi-katsoa-minua tai muuta vastaavaa, niin eipä siinä viitsi vaivautua. Varsinkin jos kyseessä on lapsi - wt saastutti lapseni, näen jo otsikot Iltalehdessä tai vauvapalstalla.

Jokainen hoitakoon omat asiansa. Se sopii minulle, apua en ole keltään myöskään ruikuttamassa.