Työkaverin kovat otteet päiväkodissa

Lasten kanssa täytyy olla tosi hyvä että jaksaa. Tein aiemmin lasten kanssa hommia ja huomasin että kotien ongelmat siirtyy suoraan sinne hoitopaikkaan. Kerran oli samassa hoitopaikassa kaksi sisarusta, isosisko ja pikkuveli. Pikkuveljeä pidettiin yleisesti ongelmatapauksena, joka "aiheuttaa häiriötä eikä pelaa ryhmän kanssa yhteen" tjsp. Kerran sitten olin näiden sisarusten kanssa jonkin aikaa kolmistaan omassa rauhassa ja huomasin, että se poika on ihan kiltti mutta isosisko koko ajan kiilaa veljen tielle huomiossa. Keskeyttää lauseita, sivuuttaa meneillään olevan keskustelun. Totesin, että hei anna veljen jatkaa oma juttu loppuun niin puhutaan sitten sinun jutusta. Molemmat oli ihan kiltisti. Ei olisi mistään voinut päätellä että kumpikaan olisi mikään ongelmakeissi. Lastenhoidossa vain täytyy olla jämpti ja oikeudenmukainen, lapset tykkää siitä myös. Sama kuvio toteutunut muidenkin lasten kanssa. Totta kai on sitten niitä ihan mahdottomia tapauksia enkä minäkään tiedä mitä heidän kanssa tehdään. Mutta moni "ongelma" on vain tulokulmasta kiinni ja ratkaistavissa aika pienellä puuttumisella.

Sinun tehtäväsi on suojella ja hoitaa niitä lapsia. Teet väärin jos et sano mitään.

N31

Kuulostaa tutulta jos on Tampereella sijaitseva päikky. Todistin tältä kovaääniseltä kälättäjältä kerran erään tilanteen jonka kerroin myöhemmin uhriksi joutuneen lapsen äidille. Hänen kommentti oli, että ilmankos hänen lapsi ei hänestä tykkää.

Kertoisin eteenpäin.

T.Äiti

Onko Lastenkartano

Toivon kyllä, että asiaa aletaan jotenkin hoitaa. Ei tuollainen vaan sovi ja on kamalaa niille lapsille. Itsellä kokemusta, kun olin päiväkodissa niin siellä oli myös yksi henkilö ( taisi myös olla vähän kuin se vastaava hoitaja ja  lto) joka aina huusi lapsille. Muistan itsekin, kun menin äitini kanssa sinne niin hän huusi jos ei lapsi tervehtinyt häntä, "että etkö edes tervehtiä osaa" yms eli ei peitellyt edes vanhempien edessä aina tätä ikävää käytöstään. Itse aina pelkäsin häntä ja elämässäni oli muutenkin muutoksia, kun asuimme äitini kanssa välillä muualla ja menin  uutena ja aika pienenä sinne päiväkotiin, joten itkin usein kun en olisi sinne tahtonut mennä. Oli vielä ensinmäinen päiväkoti minulle. Tuo sama ihminen vielä pakotti syömään ja istutti pyödän ääressä niin kauan, että monet meinasivat myöhästyä yhdeltä retkeltä. Nukkuminen oli myös aina "pakollista" ja itsekin aina tarkkailen missä tämä ihminen oli, kun pelkäsin häntä. Ikävää sen takia, että itse tiedän hänenkin tehneen pitkän uran siinä paikassa ja näin hänet vielä itsekin, kun olin harjoittelussa ( tosin ei  sillä tavalla alaan liittyvä) siellä ja yksi tuttuni oli myös sijaisena sitten paljon myöhemmin siellä niin tämä ihminen vaikutti edelleen siellä.