Onko täällä ketään joka jäänyt kaipaamaan synnytystä.
sitä ihanaa odotuksen tunnetta, että nyt se on alkanut. Ja sitä odotusta, että milloin saa sen käärön syliinsä. (tosin kumpaakaan lasta en saanut heti syliin ja se tuntuu kyllä pahalle.)
Kommentit (15)
Minä :) etenkin toinen synnytys. Siinä oli jo tekemisen meininkiä. Harmi vaan että 3vuorokauden jälkeen sekin päätyi sektioon :(
Minä kaipaan! Nuorimmaiseni syntymästä on 20 vuotta aikaa, ja juuri katselin kuvia laitokselta ja siitä jakkarasta, jolla hänet punnersin maailmaan :) Tuli ikävä sitä ihanaa tunnetta, kun saa pikku käärön syliinsä, onnea ja helpotusta. Tuli ikävä synnytyshuoneessa tarjoiltua makkaravoileipää ja teetä, koskaan ei ole maistuneet niin hyviltä!
Just minuutti sitten mietin kuinka ihanaa olisi taas synnyttää! Mulla kolma lasta joista nuorin 9kk, ja tähän se kyllä jää. Ja muistan kyllä, että se kipu on jossain vaiheessa melkein tajunnan vievää, mutta kokonaisuutena synnytys on kyllä huikeaa -hurjat voimat liikkeellä. Ja se euforia kun saa sen kinaisen vauvan ihoaan vasten ja se tapittaa niillä mystisillä silmillään...
Heti synnytyksen jälkeistä oloa ikävä,ja sitä ihanaa pientä nyyttiä. Itse synnytystä,ponnistusta ym mitä siihen kuuluu, en voi todellakaan ikävöidä!!!:(:(:( kesällä kuitenkin se odottaa....
Jep, olishan se ollut kiva kokea. Mutta mulle osui arpajaisissa sektio rv 31.
Ei todellakaan ole! Huhheijjaa taisi pikemminkin jäädä jonkinmoinen trauma synnytyksestä, vaikka hyvin menikin.
Ilokaasu oli hyvää ainetta.
Toiseen synnytykseen suunnittelin, että miehen pitäisi ehdottamasti kokeilla. Olin tosi pettynyt kun kokeiltuaan sanoi ettei tuntunut missään. Ihan turvallinen ja hyvä olo oli synnyttää, sellaista sähäkkää toimintaa. Kätilöt neuvoivat pyydettäessä erittäin hyvin ja olivat tosi korrekteja ja ystävällisiä. Ekassa synnytyksessä ihmettelin miksi aamuyöstä jaksaa kätilö lapsen synnyttyä niin kovasti hymyillä. Sitten tajusin, että sen mielestä synnytys ja se vauva oli tosi hieno juttu! :-D
Synnytin 4 kuukautta sitten ja täytyy myöntää etten kaipaa sitä ollenkaan. Onhan Se ihanaa kun on nyytti ja jne. Itselleni tehtiin kiireellinen sektio kun poika ei ponnisteluista huolimatta tullut ulos( pää väärässä kulmassa)
Kyllä. Voisin lähteä vaikka saman tien synnyttämään.
Joo, tykkään synnyttämisestä, ja myös siitä tunteesta ku tietää, et kohta lähtään synnärille ja se joku, koskaan tiedä kuka, sieltä tulee :) Mulla on joka synnytyksessä ollu täys luotto henkilökuntaan ja itekki oon aina ollu kärryillä, missä mennään.
En. Ekalla kerralla meinas kuolla lapsi, tokalla kerralla äiti. Pahat traumat jäi kummastakin.
Se oli niin ihana kokemus, molemmat, (vaikka raskausaika oli helvettiä molempien kohdalla) että mietin että josko joskussittenkin tehtäisiin vielä kolmas..... toinen nyt 9kk ikäinen... no, eipä voi ainakaan miettiä uutta yritystä vielä kun ei ole kuukautisetkaan alkanut vielä =)
Onpas kiva huomata, että en ole ainut sekopää! :)
Ikävöin todellakin synnytystä josta on aikaa jo kohta neljä vuotta. Synnytin ilman kipulääkkeitä ja se fiilis mikä on jäänyt mieleen koko hommasta! Ei sitä voi sanoin kuvailla odotusta, jännitystä, kutkutusta, painetta, kipua, sumua, onnea, iloa, hämmennystä pienestä ihmeestä ja suuresta elämänmuutoksesta...
Sellaista ei voi missään muualla kokea. Ja ne voimat mitä kropassa vyöryy!
Toivottavasti pääsisin pian uudestaan!
Synnytin reilu viikko sitten ja kyllä, kaipaan sitä synnyttämistä!
Esikoisen kohdalla 8v sitten sanoin ettei koskaan enää kun oli niin kamalaa.
Nyt kaikki sujui niin nappiin, että oikein itkettää tieto etten koe sitä enää koskaan, sniif :/
Aivan mahtava kokemus ja loppuvaihe kivuton ja selvisin ilman sotavammoja :)