Lue keskustelun säännöt.
Väkivallan uhka töissä
10.02.2014 |
MIllä alalla olet jos joudut pelkäämään että saatat joutua väkivallan kohteeksi työaikana?
Saatko usein tilanteet selviämään puhumalla, vai joudutko ottamaan iskuja vastaan?
Saatko käyttää voimakeinoja vai pitääkö yrittää puolustautua ja saada tlanne rauhhoittumaan turvautumatta itse voimakeinoihin?
Miltä tuntuu työpäivän jälkeen jos on tullut tilanne minkä jälkeen olet ihan mustelmilla, ja miltä tuntuu mennä töihin taas seuraavana päivänä?
Pelkäätkö ikinä?
Kommentit (11)
Sairaanhoitajana ensiavussa. Jonkinlaista väkivaltaa joutuu kohtaamaan säännöllisesti. Päälle on syljetty, on huitaistu kasvoihin kesken toimenpiteen, on potkittu, kerran puristettu kaulasta, huorittelu on arkipäivää. Olen saanut töissä lukuisia mustelmia, joskus jopa puremia. Pari kertaa on joutunut tosissaan pelkäämään oman henkensä puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:DD ai naisten töissä väkivaltaa, kuolen nauruun!
naisten työt on siistejä sisätöitä eikä niistä kuulukkaan maksaa sama palkkaa kuin miehille
Baarimikkona aina pilkun jälkeen asiakkaat aukoo päätään, huutaa. Rumaa se on mutta koska olen tiskin takana, ei ne käsiksi pääse. Välillä sitä kyllä miettii tuleeko ne nyt siitä yli. Onneksi on portsarit (ei käy kateeksi)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 10:13"]:DD ai naisten töissä väkivaltaa, kuolen nauruun!
naisten työt on siistejä sisätöitä eikä niistä kuulukkaan maksaa sama palkkaa kuin miehille
[/quote] ihana provo, pusu pyllyposkelle
Työskentelen mielenterveysongelmaisten kuntoutuksessa ja väkivalta on läsnä työssä jatkuvasti. Asiakkaat ovat pääasiassa miehiä, joilla on yleisesti ottaen paljon enemmän vakavia mielenterveysongelmia kuin naisilla.
Pahimpia ovat suurikokoiset miehet, joiden käytökseen liittyy myös seksuaalisen väkivallan uhka. Minuun on käyty useasti käsiksi.
Opiskelen parhaillaan uuteen ammattiin, jossa ei joudu olemaan missään lähikontaktissa ongelmaisten ihmisten kanssa. Hoitoalalle en enää koskaan tule palaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajana päivystysvastaanotolla sai tappouhkauksia lähes päivittäin. Kaksi kertaa käytiin käsiksi. Vaihdoin alaa, palkka olisi pitänyt triplata jotta olisin jatkanut.
Koulunkäynti avustajana minua purtu, lyöty, potkittu, saanut linkkuveitsestä, tiiliskivestä varpaille, palovamman sytkäristä jne...Lasten kanssa on vaan selvittävä puhumalla. Lapset antaa enemmän kun ottaa niin sitä aika helppo tehdä töitä heidän kanssaa mustelmista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten parissa teen minäkin töitä, ja sattuneista syistä eivät voi kovin hyvin, joten henkilökunta saa sitten ottaa osumaa kun lapsi oireilee.
Lapsetkin tosin voivat olla isokokoisia, ja kun ovat raivon vallassa voimia riittää vaikka muille jakaa.
Saattavat pura, raapia, potkia ja lyödä, ja heittää esineitä.
Eihän se aina kivaa ole, mutta tilanteen jälkeen saa yleensä puhuttua asiasta... ja kaikki on hyvin kunnes iskee seuraava "kohtaus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteean vain ohiksena että onneksi minun ei tarvitse töissä miettiä että hakataanko tänään vai ei...
Itse en joudu tuollaisia miettimään, mutta kaverini joka on lähihoitaja on kironnut aitä että ei ikinä tiedä milloin nyrkki heilahtaa, kun esimerkiski joku dementia-pappa päättää että hoitsut on varastanut jotain ja alkaa riehumaan. Käsittääkseni eivät voi tehdä oikein mitään siinä tilanteessa, turpaan tulee jos tulee =(