Riitelyn jalo taito

Sisko oli kuulemma taas riidellyt jostain anopin kanssa. Mulla tuli kade! Kumpa mäki voisin riidellä!

Mun anoppi ei ole ikinä sanonut päin naamaa jos ketuttaa. Jaksaa aina meille kertoa miljoona yksi tarinaa kuinka toinen miniä oli taas mahdoton. Valittaa kaikesta mitä oli tehnyt väärin. Tyhmä, laiska ja läski. Toisen miniän saapuessa paikalle, silloin ollaan yhtä hangon keksiä. Ihana nähdä! Voi kun sä kasvatat noita lapsias hyvin! Ihanaa että sä jaksat! Miniä poistuu paikalta, haukut alkaa. Ei pidã kuria ja on patalaiska. Aha..

Arvaan että samoin puhuu musta. Päin naamaa mä oon loistava! Kun en ole paikalla, veikkaan että tarina muuttuu. Höh.

Sisko oli riidellyt kahvin keitosta. Sisko ei vieläkään muista keittää koko pannullista kahvia. Anoppi sano siitä, sisko suuttu, anoppi suuttu että hänelle suututaan ja molemmat tuntien, toi on menneen talven lumia kun ens kerral näkee. Riitelee, ei kanneta kaunoja.

Mä en edes tiedä haluuko mun anoppi toista kuppia kahvia, kun ei se ikinä sano mitään. Haukkuu toisen miniän kun ei ole kahvia tarpeeksi. Kun mä kysyn keitänkö lisää, aurinkoisesti hymyillään, että kaikki on hyvin. Myöhemmin kuulen kautta rantojen että tarjoilu oli perseestä. Ei saanut edes santsi kuppia. Argh!

Mä en oikeasti tiedä mistä se tykkää ja mistä ei. Kun ei se kerro!

Normaalisti ei haittaa mutta nyt on vaan kade siskoa. Niiden riitely on rakentavaa. Ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan sanotaan mikä mättää. Seuraavalla kerralla asia on jo unohdettu. Mäki haluisin riidellä..