Lue keskustelun säännöt.
mieheni käytös loukkaa mun tunteita
09.02.2014 |
Mieheni ei tykkää käydä kylässä vanhempieni luona, koska siellä on TYLSÄÄ, kun joutuu istumaan sohvalla tekemättä mitään. Kotona sohvalla istuminen ja esim. tänään olympialaisten tuijottaminen teeveestä, onkin sitten jo tekemistä ja niin huisin kivaa. Tosin esim. juuri tänään kun käytiin syömässä, mun vanhemmillakin oli teevee päällä ja ja nekin katsoi koko päivän olympialaisia, joten mieheni ei menettänyt mitään mutta kun siellä mun kotona vaan on niin TYLSÄÄ!!
Olen suosiolla vähentänyt yhteiset virailumme vanhemmillani minimiin, itse käyn vähintään parin viikon välein, miehen kanssa muutaman kuukauden välein. Äitini varsinkin toivoisi mieheni tulevan useamminkin kylään ja aina ihmettelee "miksei se pekka taaskaan tullut?".
Silloin kun saan sovittua tälläisen kyläreissun, että miehenikin lähtee mukaan, koko viikonloppu on yhtä marttyyrinäytelmää. Pejantaina on pakko päästä jonnekin poikein kanssa, kun "huomenna ei voi, kun ollaan menossa sitten sunnuntaina syömään", lauantai menee usein siis krapulassa ja näin ollen hukkaan. Sunnuntaina aamusta alkaa jo mökötys "kun ei voi tehdä mitään kun x tunnin päästä mennään sinne vanhemmillesi". Sitten mies makaa sohvalla ja tänäänkin tuijotti olympialaisia aivan ilottomalla naamalla ja masentuneena, minultakin menee kaikki ilo koko päivästä, kun toinen vain makaa aivan flegmaattisena voimatta tehdä mitään "kun ollaan menossa sinne vanhemmillesi". Hemmetti, tänäänkin mentiin klo 16 sinne, joten olisi voinut tehdä aamusta alkaen vaikka mitä!
Noh, kylässä ollessamme mieheni menee olohuoneeseen sohvan nurkkaan istumaan ja tuijottaa sitä telkkaria sanomatta sanaakaan, katsomatta minnekään, näyttämättä ollenkaan kiinnostuneelta koko ympäröivästä maailmasta. Äitini yrittää keskustella ja lopulta kuitenkin minä päädyn vastaamaan, koska mieheni ei edes kuunnellut mitä äitini puhui. Eli sitten me äitini kanssa puhutaan jostain säästä yms. turhanpäiväisistä aiheista, kun voitaisiin puhua jostain "oikeistakin asioista" mutta kun kohteliaisuudesta yritetään puhua vähän yleisemmällä tasolla, jotta miehenikin voisi osallistua keskusteluun. Mutta ei, hän vain istuu hiljaa ja tuijottaa tiiviisti jonnekin muualle.
Loppuenlopuksi, kun kaikki ruuat ja kahvit on saatu syötyä ja juotua ja minä en jaksa enää tätä kärsimysnätelmää mieheni osalta katsoa, yritän saada katsekontaktia mieheeni, että nyt voitaisiin ruveta lähtemään kotiin, niin ei, mieheeni ei saa katsekontaksti, koska hän vain tuijottaa teeveetä. Tänäänkin sitten sanoin "pitäisikö lähteä nyt kotiin, niin ehdittäisiin enni rukajärven mitalienjakoa katsomaan kotoa" Oikein todella kökkö tekosyy mutta kun pakko sanoa kaikki ääneen, kun en saa kontaktia mieheeni, jotta lähtemisen ehdottaminen olisi luonnollisempaa.
No lähdettiin sitten kotiin ja matkalla mieheni mököttää eli istuu aivan hiljaa sanomatta sanaakaan koko aikana. Kun päästiin kotiin, mieheni sanoi "voisin lähteä salille, kun muuten menee koko päivä ihan hukkaan, kun ei ole tullut tehtyä mitään" ja vips vain, ovi käy ja hän on lähtenyt salille.
Minua siis loukkaa se, että mieheni oikein osoittamalla osoittaa kuinka tylsää on käydä minun vanhemillani kylässä ja kuinka tylsiä vanhempani ovat mutta ei miehenikään mitenkään itse edes yritä tehdä olostaan vähämmän tylsää, kun hän vain apaattisena tuijottaa teeveetä tai lukee jotain vanhaa seuraa yms.
AAARGH!!! Miten voi olla jotenkin niin sivistymätön moukka!!!
Kommentit (24)
Ton kanssa en lisääntyisi, tuntuu olevan pienikin epämukavuus elämässä liian kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä mä olenkin tässä nyt taas loukkaantuneena ja raivoissani miettinyt, että onko tää pätevä syy erota? Kun ei mieheni sitten kuitenkaan missään kavereillani ole samanlainen tylsistyjä, ainoastaan vanhemillani.
Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin! Älä romaha!
mut sulla on oikeus sun tunteisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö sinä miehesi kanssa appivanhempiesi luona? Entä jos toimisit suurinpiirtein samalla tavalla. Vastavuoroisesti, jos miehesi käy sinun vanhempiesi luona kerran kolmessa kuussa, käyt myös kerran kolmessa kuussa hänen vanhempiensa luona. Ja tietenkin pilaat viikonlopun samalla tavalla, yritä ihan muistaa sanatarkasti miehen sanomisia 'kun pitää lähteä sinne vanhempiesi luo ja siellä on niin tylsää'.
Oletkos koittanut miehellesi tästä puhua vai kitisetkö vain pääsi sisällä ja täällä? Mites miehesi vanhemmilla vierailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut asiasta miehellesi? Kertonut kuinka käytös loukkaa sinua ja myös vanhempiasi?
Jos mä olen rehellinen, niin en mäkään kovin usein lähde anopille kyläilemään. Anoppi on ihan mukava, välit on hyvät, mutta en jaksa vain istua siellä. Mies ja lapset poikkeavat useammin anopilla.
Mä pyydän kyllä anoppia meille lounaalle, ostoksille mukaan, joululauluja kuuntelemaan ym.ym., mutta en jaksa mennä sinne anopille istumaan tuntitolkulla. Joskus harvoin anoppi kutsuu meidän lounaalle, sinne menen tietysti, enkä osoita mieltäni, mutta en mä niistä vierailuista mitenkään erityisesti nauti. En vaan jaksa istua siellä sohvalla. Anoppi on aina tervetullut meille kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 20:43"]
No sitä mä olenkin tässä nyt taas loukkaantuneena ja raivoissani miettinyt, että onko tää pätevä syy erota? Kun ei mieheni sitten kuitenkaan missään kavereillani ole samanlainen tylsistyjä, ainoastaan vanhemillani.
[/quote]
On ihan hyvä syy. Koska kuulostaa itsekkäältä pikkupojalta. Hyi! Saisin raivarit jos oma mies kerta toisensa jälkeen tekis noin..
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 20:43"]
No sitä mä olenkin tässä nyt taas loukkaantuneena ja raivoissani miettinyt, että onko tää pätevä syy erota? Kun ei mieheni sitten kuitenkaan missään kavereillani ole samanlainen tylsistyjä, ainoastaan vanhemillani.
[/quote]
On ihan hyvä syy. Koska kuulostaa itsekkäältä pikkupojalta. Hyi! Saisin raivarit jos oma mies kerta toisensa jälkeen tekis noin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 20:45"]
Käytkö sinä miehesi kanssa appivanhempiesi luona? Entä jos toimisit suurinpiirtein samalla tavalla. Vastavuoroisesti, jos miehesi käy sinun vanhempiesi luona kerran kolmessa kuussa, käyt myös kerran kolmessa kuussa hänen vanhempiensa luona. Ja tietenkin pilaat viikonlopun samalla tavalla, yritä ihan muistaa sanatarkasti miehen sanomisia 'kun pitää lähteä sinne vanhempiesi luo ja siellä on niin tylsää'.
[/quote]
Juuri näin, hyvä idea! Ja jos huomautta tai kiukuttelee niin esitä tyhmää! (siis häntä taas)
Ilmeisesti siellä on tylsää miehesi mielestä. Ei puhuta mitään, ei tehdä mitään, pönötetään vaan. Vai yrittävätkö sun vanhemmat keskustella ja puhua, ovatko ne mukavia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva sitä nyt varmaan appivanhemmille menoa odottaa, aikalailla pakkopullaa Se kai useimmille on. Mutta aikuinen ihminen osaa silti käyttäytyä, jutella mukavia vähän aikaa ja ennen kaikkea ymmärtää, kuinka tärkeä tämä asia puolisolleen on.
Olen sanonut miehelleni tästä ja hänen kommenttinsa on "kun siellä on niin tylsää, kun ei voi tehdä mitään, pakko vaan istua siinä sohvalla tekemättä mitään. Se, että saadaan siellä ruokaa, on plussaa muuten jäätäisiin koko kyläilyssä miinuksen puolelle". Kun mieheni sanoi tuon kommentin erään vierailun jälkeen sain sellaisin hermoraivarin asiasta, että nykyään ylipäätään kyläilyn sopiminen on hieman helpompaa.
Kun mennään mieheni vanhemmille mieheni on tietenkin kuin kotonaan ja sillälailla vapautuneempi. Mieheni puhuu vanhempiensa kanssa sukulaisten kuulumisista jne. ihan tavallista. Sielläkin, varmaankin ihan perisuomalaiseen tapaan, on teevee päällä ja sitä siinä puolella silmällä seurataan kaikki mutta kuitenkin siinä samalla voidaan keskustella jotain muutakin. Ei tietysti tarvitse Aune-tädin peräpukamista puhua mutta kuitenkin jotain muutakin kuin säätilaa. Eli käyttäytyminen mieheni vanhemmilla on juuri sellaista, jota olettaisin sen olevan minunkin vanhemmillani.
Mullakin mies aikoinaan sanoi,ettei halua äidilleni,koska siellä ei ole tv:tä. Meillä on mennyt viim. 8 vuotta kaikki lomat miehen vanhemmilla,koska asuvat sen verran kaukana ja muuten ei kerkeä näkemään. Viikon jaksan juuri ja juuri,sen jälkeen hakkaan päätä seinään,koska he eivät keksi meille mitään ohjelmaa. Itse AINA ehdotan,että voitaisiin käydä jossain,muttei kellekkään ehdotukseni kelpaa. Oikeasti räjähtää pää,kun lomilla ei sitten saa mitään muuta aikaiseksi,kun istua toisen sohvalla koko loman ajan. Odotan,milloin itselleni tod riittää nuinkin tylsät lomat ja jätän perheeni sinne ja keksin itselleni jotain kivaa,mistä voisi olla ylpeä,että saanut jotain tehtyäkkin lomalla. Mutta ap:n puolison käytös on jo loukkaavaa. Itse en näytä ainakaan etten viihdy,yritän ajatella lapsien ja puolison kannalta..mutta se kuiten häiritsee,ettei ketään kiinnosta miten äiti (minä ) haluaisin joskus lomani viettää. Muiden ehdoilla mennään..melkein itkettääkin,kun minä itse olen unohtunut sinne taka-alalle.
Tylsää tuo on. Tunnistan tarinasta itseni, koska meidän suhteessa minä (nainen) olen juuri se, joka osoittaa mieltään, kun käydään miehen vanhempien luona. Tosin en ihan noin huonosti käyttäydy... En osaa sanoa, miksi ärsyttää mennä sinne. Tosin ainahan appivanhempia vitseissäkin mollataan. Omalla kohdallani ärsytys johtunee siitä, että mieheni äiti ei ole koskaan oikein osoittanut kiinnostusta minuun tai asioihini. Siis ihan perusjuttuja, mitä nyt jutellaan kun tavataan ihmisiä. Luulisi, että äitiä kiinnostaa, kenen kanssa poika viettää elämäänsä! Muista ihmisistä ja kaikesta muusta jaksaa kyllä kertoa tarinoita.
Mutta yritän olla tekemättä tästä ongelmaa. Ja muistaa, että minun rakkaalleni on tärkeää käydä siellä, joten yritän joustaa sen verran.
minäkään en viihdy appivanhempien luona. Miksi pitäisi pakottaa toinen viettämään aikaa sellaisessa paikassa jossa ei viihdy.
Mun äitiä kiinnostaisi mun mieheni kuulumiset myös mutta mieheni vastaa aina mahdollisimman lyhyesti ja ei koskaan siten, että juttu voisi jatkua luonnollisena keskusteluna eteenpäin. Joskus, kun kuulumisten vaihto mieheni osalta on hyvinkin vaivaannuttavaa, niin minä rupean kertomaan mieheni kuulumisia, koska en kestä sitä kiusallista hiljaisuutta joka syntyy mieheni vastauksen päätteeksi, kun äitini odottaisi keskustelun jatkuvan.
Tiedän ja ymmärrän, ettei vieraiden ihmisten luona kylässä tavaaminen ole välttämättä mukavaa mutta mieheni tekee siitä oikein kärsimysnäytelmän itselleen ja ainakin minulle. En ole kehdannut suoraa kysyä vanhemmiltani kuinka he kokevat mieheni käytöksen.
-ap
Itseäsi nyt haukut, koska olet tuollaisen turjakkeen ottanut ukoksi.