Halloween spesiaali: Tarinoita

NAINEN SILMUKASSA

Oli mummo joka vietti aikaa kotinsa ikkunan äärellä. Eräänä päivänä mies sekä hänen poikansa tuli ja ostivat mummon kodin. Suruissaan mummo ei halunnut luopua kodistansa ja hän ei voinut ottaa heihin kontaktia, sillä nämä suhtautuivat häneen, kuin ilmaan.

Mummo vietti päivästä toiseen ikkunan äärellä. Välillä poika katsoi ulkoa tätä ikkunaa ja katsoi kauhistuneena mummoa päin.

"Turhaa järkyttyä siitä, että olen täällä. Tämä on kotini. Minulla ei ole muuta paikkaa minne mennä." Näin mummo aina ajatteli, kun katsoi poikaa ikkunasta.

Eräänä päivänä ovikello soi ja mummo avasi oven. Mummon sisko saapui kylään.

Yhdessä he menivät keittiön pöydän ääreen ja vaihtoivat sanomisiaan.

Sisko:

"Miten täällä jaksellaan? Joko olet toipunut menetyksistäsi? Onhan siitä jo kymmeniä vuosia aikaa, kun miehesi ja poikasi jättivät tämän paikan ja kuolivat auto onnettomuudessa. Mahtoivat jotain säikähtää täällä pahanpäiväisesti."

Mummo:

"Eipä tässä kummempaa. Enpä enää muista miltä he näyttivät. Sen muistan, että säikähtivät jotain mummoa jolla oli keittiöveitsi olkansa yläpuolella. Näin sen muistan siitä viimeisestä puhelusta, jonka kävin ollessani teillä kylässä. Kumpa hän olisi vain keskittynyt ajamaan autoa, niin siltä onnettomuudeltakin oltaisiin voitu välttyä.

Voisin säikäyttää nämä uudet asukit tässä talossa samalla lailla, kuin se mummo niin saisin olla täällä rauhassa. Vieläpä, kun nämä asukit suhtautuvat minuun, kuin aaveeseen."

Seuraavana päivänä tämä mummo teki niin, kuin sanoi siskolleen ja kauhun vallassa isä ajoi autoa poika kyydissään onnettomuuteen...

NAAPURISSA VAI?

Nuori opiskelija muutti opiskelija-asuntoon ja rankan päivän päätteeksi asettui pedille maaten. Kuunteli samalla ääniä mitä naapuri huoneesta kuului.

Kuului vihellystä ja rytmistä tömistelyä. Kuulosti aivan siltä, kuin olisi letkajenkka käynnissä Säkkijärven polkan tahtiin, mutta hyvin epävireisesti. Sitten kuului miehen huutoa.

"Aaa! Auttakaa! Iso naula on lävistänyt jalkani!"

Myös hysteeristä naisen huutoa kuului, ja samalla toinen nainen sanoi matalalla äänellä:

"Vähänkö tota verta tulee paljon."

Nuori opiskelija ryntäsi pediltä naapuri huoneen ovelle ja mursi oven.

Alkoi ihmetys. Tämä huonehan on tyhjä kauttaaltaan.

Hän astui huoneeseen ja kuuli vaimeaa ääntä. Lähestyi seinää tämän ja oman huoneen välille ja ääni voimistui. Kuulosti siltä, kuin tuli roihuisi hänen omassa huoneessaan.

Tuskan huutoja alkoi kuulumaan. Ääniä kuului monelta mieheltä ja naiselta.

"Miten tämä on mahdollista?" Opiskelija mietti.

Avun huudotkin alkoi voimistumaan:

"Apua! Apuaa!!"

Opiskelija oli ihan hämillään tilanteesta ja paniikki alkoi nousta. Polkaisi täysiä seinää päin ja seinään tuli reikä. Äänet lakkasi.

Oli hetken hiljaisuus ja tuskan huudot alkoi uudestaan tulen ääni roihuten.

Hetken päästä ovelle saapui valkotakkinen mies sanoen opiskelijalle:

"Olisi aika ottaa tämän päivän lääkkeet tai opiskelu-elämä jää tähän."

PUSKA KESKELLÄ TIETÄ

Olin matkalla kotiin päin kello yhdeksän aikaan illalla. Puiston läpi mentäessäni näin äidin ja pari hänen lastaan liikenteessä. Oli pimeää ja keskellä tietä oli yksi iso puska ja toinen näistä lapsista meni puskan toiselta puolelta ja hänen äitinsä toista lasta kädestä pitäen päinvastaselta puolelta. Lapset näytti olevan noin viisi vuotiaita ja tämä toinen lapsi meni paniikkiin, kun ei nähnyt äitiänsä puskan läpi. Äiti yritti rauhoitella lastaansa sanomalla: "Olen täällä näin. Jatka kävelyä eteenpäin niin näet minut." Lapsi meni eteenpäin ja tarrasi äitiinsä kiinni.

Jatkoin matkaani kotia kohti ja kotiin päästyäni menin nukkumaan.

Seuraava päivä koitti ja menin töihin ja sen jälkeen harrastuksieni pariin. Taas kello näytti lähestyvän yhdeksää illalla, kun pääsin lähtemään kotia kohti. Puiston kohdalle päästyäni näin saman kolmikon liikenteessä ja tilanne näytti aivan samanlaiselta, kuin viimeksi puskan kohdalla. Tällä kertaa äiti koko ajan puhui lapselleen rauhoittavasti, että ei paniikki iskisi. Äidillä alkoi iskemään paniikki, kun ei nähnytkään lasta tulevan puskan toiselta puolelta. Äiti alkoi pyöriä puskaa ympäri etsien lastaansa, mutta lapsosesta ei näkynyt jälkeäkään. Eikä lastaansa sen jälkeen nähnytkään.

Kerran oli kummitus

TURHAAN

Olin talvella kello kuuden aikaan aamulla hereillä ja hain postia postilaatikostani. Postia selatessani huomasin kirjekuoren. Avasin sen kirjeen ja kirjeessä luki

"Tulen luoksesi".

Aloin vähän tärisemään, kun en tiennyt kuka tulee luokseni.

Olin menossa aamupalalle ja paahtoleipää aloin tehdä. Leipiä laittaessani paahtimeen näin tumman hahmon heijastuvan leivänpaahtimen kyljestä. Säikähdin pahanpäiväisesti. Katsoin ympärilleni enkä nähnyt ketään. Aamupalan jälkeen lähdin autolla töihin päin. Puolessa välissä matkaa peiliin katsoessani, näin miehen takapenkilläni. Panikoin ja ajoin tolppaa päin. Nousin autosta eikä miestä enää näkynyt autossani, mutta autoni ja tolpan välissä oli nuori mies. Olin paniikissa ja lähdin pakoon juosten. Töihin päästyäni asetuin sorvin ääreen. Siellä työkaverini kutsui minua nimeltä ja taas kerran säpsähdin ja tönäisin vahingossa työkaveriani, joka horjahti suoraan pyörivää sahausterää päin. Sahan terät satutti häntä kohtalokkain seurauksin. Sitä sahausterää käyttävä tyyppi oli juuri selin onnettomuustilanteen aikana.

En pystynyt olemaan töissä joten lähdin kotia päin nopeasti, ettei sahaaja huomaa minua onnettomuus paikalla. Kotiovelle päästyäni naapuri kysyi minulta: "Olisiko minulle tarkoitettu viesti sattumoisin päätynyt teidän postilaatikkoon?

Siskon tyttäreni harjoitteli postin lähettelyä.

Hän on hyvin nuori ja viesti voi aiheuttaa kummeksuntaa."

Tämän jälkeen ymmärsin saamani viestin ja turhaan säikähdin kaikkea ympärilläni. Turhaan satutin muutamia ympärilläni.

Koko painajais-päivään nousin aivan turhaan!

Eipä kauaakaan, kun poliisit saapuivat hakemaan minut talteen parista hengen riistosta.

KUN KOTI EI TUNNU KODILTA

Kotiin tultuani huomasin ulko-oveni olevan auki. Mietin, että onko joku kotiini murtautunut. Huusin:

"Hu huu! Onko siellä joku?!"

Ei tullut vastausta, eikä ääntäkään.

Astuin sisään kotiini ja menin suihkuun.

Suihkussa ollessani kuului jokin rysähdys.

Peseydyin nopeasti ja menin katsomaan mitä on tapahtunut. Ei näkynyt mitään keittiössä ja olohuoneessa, mutta makuuhuoneeseeni päästyäni sänkyni oli vähän vinossa. Katsoin sängyn alle eikä siellä ollut mitään muuta, kuin pölyä. Sitä pölyä oli myös makuuhuoneeni lattialla. Aivan, kuin jokin olisi ryöminyt sängyn alta pois. Siltä se pölyn jälki näytti.

Soitin poliisin paikalle ja he tarkistivat kämppäni. He eivät löytäneet mitään.

Jatkoin iltaani leffaa katsoen ja sen jälkeen menin nukkumaan. Yöllä heräsin ja kuulin jotain ääntä. Nousin ja otin pöytälampun käteeni. Keittiössä ja olohuoneessa ei näkynyt mitään. Eteiseen mentyäni katsoin peiliin ja huomasin peilistä takanani olevasta siivouskomerosta ryntäävän tummiin pukeutunut heppu. Hän kolkkasi minut ja herättyäni olin jossain selliä muistuttavassa paikassa. Olen nyt siellä paikassa, joka on tuleva hautani.

ÄLÄ MENE LEIRILLE

Nuoriso on telttailemassa järven rannalla ja ovat ilta nuotion äärellä. Seurueessa on 15 vuotiaat Iina, Maria, Heikki, Jukka ja Sami.

Heikki soittaa kitaraa. Iina ja Maria laulavat musiikin tahdissa. Sami grillaa illan viimeistä makkaraa ja Jukka matkaa metsän siimekseen kuselle.

Jukasta ei ala kuulua mitään takaisin ja kaverit alkaa huolestua. Suden ulvontaakin alkaa kuulua ja tytöt menevät telttaan peloissaan. Heikki ja Sami huutelevat Jukkaa ja etsivät häntä leirin lähistöltä.

Vartin etsinnän jälkeen pojat lakkaavat etsimästa Jukkaa ja alkavat ryömiä yhteiseen telttaansa, kunnes jokin vetäisee heidän jaloistaan.

Tytöt kuulevat, kun pojat alkaa huutaa kauhusta. Tytöt ovat samassa teltassa ja molemmat tarraavat toisiinsa kiinni itku kurkussa.

Tytöt ovat aivan hiljaa pimeessä teltassa ja odottavat siellä tovin. Iina ottaa taskulampun esille ja yhdessä he astuvat teltasta ulos.

Teltan ulkopuolella Maria näkee jonkin tumman hahmon järven rantavedessä ja huomauttaa siitä Iinalle.

Iina avaa taskulamppunsa ja osoittaa sillä tummaa hahmoa.

Molemmat tytöt järkyttyvät, sillä he näkevät edessään miehen, jolla on suden kuono, hirven sarvet, Jukan tatuoidut raajat, Samin vaatteet ja Heikin silmät.

Tämä "mies" osoittaa sormellaan näitä tyttöjä ja lähtee heidän perään...

PAHOLAINEN

Eräs mies ei halunnut kuolla, joten hän teki paholaisen kanssa diilin. Diilin ehtona oli, että hänen pitää riistää rakastetuimpiensa henget saadakseen ikuisen elämän.

Eipä kauaakaan, kun mies riisti kylmäverisesti vaimonsa ja tyttärensä hengen. Paholainen antoi miehelle sitten ikuisen elämän lahjaksi ja mies oli ikionnellinen. Hän oli niin onnellinen, että ei katsonut edes eteensä minne käveli. Sitten mies käveli suoraan paholaisen ansaan ja tippui piikkien päälle. Mies huusi paholaista auttamaan, mutta paholainen vain vastasi siihen:

"Kärsi tekemäsi syntisi. Itse valitsit tiesi ja riistit viattomien hengen oman etusi tähden. Sait sen minkä halusit ja nauti nyt siitä sydämesi kyllyydestä."

Mikko ja kalukukkaro

Olipa kerran Mikko. Hän oli täydellä iällä kartutettu miehen puolikas. Puolikas hän oli, kun ei ollut päässyt naista astumaan. Nainen tekisi hänestä kokonaisen miehen. Näin oli Mikon mummo antanut ylen ja antanut neljä hopeakopeekkaa Mikolle maksullista naista varten.

Persusjannun askelin hän nyt asteli kuivalla hiekkatiellä. Päällän haluamanne hattu vaalealla kuohkealla hiuskuontalolla ja kireillä lohenvärisillä trikoohousuilla. Päällä hänellä oli kermanvalkoinen pulloveri ja  kädessä ihka oikea parin litran vihreä pullo. Se oli Mikon mummon tekemää simaa. Prosentteja juomassa oli hits hetulavei 12-16 väliltä. Se veisi häneltä arkuuden mennessään.

Mutta sitä ei Mikko tiennyt, eikä hän myöskään tiennyt mitä odotteli mutkan takana.

Mutkan nurkilla väijyi perunakellarillinen maantierosvoja. Sitä emme Mikolle vielä kerro, annetaan hänen vielä nauttia kuivasta keskikesän säästä naishaaveineen. Ympärillä nousi jyljä mäntymetsä ja sen pohjalla lepäili rapea kerros kuivaa jäkälää ja sammalta. Mikolla oli siannahkaiset tossut. Mummon tekemät tietenkin. Hiekkatie pöllyi jalkojen alla, kun hän sormeili kalukukkaroaan. Kalukukkaroon oli piiloitettu neljä hopeakopeekkaa. Kolikot tuntuivat hyvälle kukkarossa.. Aurinko lämmitti kalukukkaroa ja niin oli hyvä olla. Oikein hymyilytti.

Mikko tuskin malttoi odottaa milloin saisi ostaa itselleen oikean naisen käyttöönsä.

Kun Mikko nyt tuli tien mutkalle ja kuuli yreän äänen.

-Hoi! Kuka kulkee tiellämme on maksettava verot välittömästi.

Mikko pälyili ympärilleen hämmentyneenä. Huulet pyöreinä kuin dj eskolla ja silmät ällistyneinä valmiina kohtaamaan verottajansa. Ääni tuli alhaalta soraiselta jyrkältä rinteeltä. Alapuolella kilometrien päässä häämötti kylä. Ylhäällä nousi kuiva metsä.

Kun Mikko ei vastannut, niin ääni voimistui.

-Hoi! Ohoole mio! Kuka kulkee tiellämme on maksettava veronsa välittömästi.

Mikko asetti toisen jalan sivuun ja lepäsi toiselle jalalle. Asetti vasemman käden lanteille ja toisella tarttui pullosta ja vei sen kuiville pyöreille huulille. Hän hörnäsi mummon simaa kolme isoa kulausta.

Sima meni väärään kurkkuun viimeisellä kolmannella kulauksella. Simalientä valui nenästä poreilevana vaahtona norona hiekkatielle ysköksien saattelemana.

Mikko irvisteli etuhampaat irvessä vatsa kippurassa nenä nyrpeänä katse maassa, jonne simaakin valui sieraimista. Pienet muurahaiset olivat joutuneet siman kuohuun.

- Voi jumpe! Minulla on vain tätä simaa, joka on janojuomani bordellia varten. Kelpaako sima veroksi?

Mikko hymyili maireasti pyöreät huulet kosteana simasta ja hänen pulloverilla oli myös simaa, jota vielä tippui hänen sievältä pieneltä leualta. Pienet nykeröt etuhampaat pilkistivät Mikon suusta, kun hän utelevasti kyseli asiaa varoen. Kun vastausta ei kuulunut, Mikon pää vetäytyi hieman taakse muodostaen kaulalle tutun ja kuuluisan Heimdalin kaksoisleuan. Leuan poimuista kiilteli mummon tahmea sima. Nyt kaksoisleuka oli liimaantunut osaksi pärstäkertointa.

- Kelpaa jo vain! Jätä sima ja vaatteesi tielle. Jatka matkaasi katsomatta taaksesi.

Tämän kuultua Mikko oli jo pienessä pöhnässä. Hän oli juonut nyrkillisen simaa tyhjään vatsaansa.

Häneen oli kasvanut uho. Mikko kaivoi pienen veitsen vyöltä ja piilotti sen hihaansa. Otti ahnaasti simaa lisää ja lisää. Aina vaan herkullista mummon päihdyttävää pääkallojuomaa, joka oli tarkoitettu bordelliin nautittavaksi.

- Mitä jos jätän vain siman ja kävelen tieheni. Kelpaako se teille?

- Ei! Jätä vaatteesi tai puhkomme vatsaasi kuusi reikää, kaivamme silmät päästäsi, asetamme kävyt tilalle ja ripustamme ruhosi kuseen merkiksi muille kulkijoille, että omistamme tien.

Vatun hookkanit, ajatteli Mikko. Viillän niiltä kaulat auki ja syötän paloina sioille kuin perunalohkot. Suu vaahdossa Mikko pinkaisi pakoon metsän suojiin siman rohkaisemana. Takaa hän kuuli kamalaa rosvojen mylvintää. Miehiä oli noin neljä, eli perunakellarillinen. Jokaiselle rosvolle olisi yksi hopeakopeekka helisten kalukukkarossa.

Mikko tiesi että rosvoilla oli tapana tehdä väijytyksiä ja edessä saattoi olla lisää miehiä.

Kiinni saadessaan he ottaisivat Mikon ruumiin käyttöönsä ja tekisivät mitä haluaisivat ja joisivat mummon herkullisen simankin.

Hän otti viimeisiä kulauksia simasta kunnes joku raapaisi oikeaan pohkeeseen. Askel jumittui äkillisesti.

Rosvopäälliköllä oli jousipyssy. Ammuttu nuoli oli uponnut polven takaa. Syöksynyt alassuin pohjetta pitkin jalkapohjasta läpi. Kuitenkin lävistämättä säärtä sivuttaissuunnassa. Nuolen terä kurkisti kantapään sivulta akillesjänteen välistä kuikuillen. Laahustaen pakoon terä ruopi jäkälää, turvetta, neulasia tarttuen tahmean sohjoiseen jalkapohjaan.

Veri merkkasi Mikon matkaa. Nuolen perä sulkineen rapsutteli perskannikkaa ärsyttävästi, niin ärsyttävästi ettei askel ottanut eteen. Joka askeleella nuolen perä nyppäsi pakaralle näpsyt.

Läps läps kuului ja dojoing, kun nuoli oli niin notkea. Taipuessaan takaisin nuolen perä näppäsi takaapäin kivuliaasti kiveksille kunnes virittäytyi taas pakaran pohjalle.

- Senkin takapyllyt, senkin eläimet! Joudutte helvettiin tästä hyvästä! Mummoni ostaa perunakellarillisen metsästäjiä päänne menoksi! Mikko rääkyi ja koko tapahtuma tuntui hänestä väärältä. Hän oli tarinan sankari ja hänen piti saada illalla naista. Koska oli miehen puolikas.

-Hehee! Hehee! Sinä menet helvettiin ennen meitä. Sitten pidämme lystiä vartalollasi. Verot on maksettava! Läps läps dojoing, hehee!

Mikon oli pakko katkaista nuolen perä polvitaipeen takaa, jotta askel olisi JOUHEVAMPI.

Tämän tehtyään rosvopäällikkö nauroi taas ääneen Mikon rääkyessä kivusta.

Maantierosvot olivat kiven heiton päässä. Mikko kuuli kuinka rosvot päättivät ottaa ilon irti ja pitävät hänelle etäällä seuraa, kun hän kuivuu tyhjäksi pakomatkallaan kohti loppua. Vasta sitten he kääntävät Mikon, nähdäkseen mitä tämä kantoi mukanaan. Siman hän saisi juoda yksin, mutta ruumiin he ripustaisivat tien reunaan puuhun merkiksi muille siitä, kuka omistaa tien ja mitä käy jos kiertää veroja.

Nyt hän näki mielessään itsensä roikkumassa kuusesta, silmät tyhjinä, pelkät kävyt tilalla, suu täynnä raatokärpäsiä, vartalo muurahaisten peitossa, vatsassa kuusi reikää. Siinä hän tervehtisi ohikulkijoita miehen puolikkaana. Veronsa maksaneena miehenä.

Kahden päivän ajan maantierosvot vattuilivat Mikolle tämän laahustaessa kymmenen metrin tuntivauhdilla kohti loppuaan.

Lopulta Mikko koristi kuusipuuta ja tyhjä kalukukkaro koristi myös oksaa jännepalloineen.

Vielä nykyäänkin lapset koristelevat kuusen punaisilla kävyillä ja kultaisilla kalukukkaroilla tai palloilla, kun kekri on ohi ja joulu on mutkan takana.

MENE MIELUUMMIN JONNEKIN AMERIKKALAISELLE PALSTALLE, HAAMUAATTOA EI VIETETÄ SUOMESSA

Vierailija kirjoitti:

MENE MIELUUMMIN JONNEKIN AMERIKKALAISELLE PALSTALLE, HAAMUAATTOA EI VIETETÄ SUOMESSA

Kyllä vietetään. Amerikasta on tuotu rocknroll, jatsi, räp, kapitalismi, vapaa meno ja kaikki muukin siisti toimiva nuorisokultuuri.

Mene sinä perunoita kuorimaan ja rinkirunkkaamaan huoltsikan kahvioon.

Olimme Päivin kanssa ostaneet sipsipussin ja ison pullon colajuomaa. Kyseessä ei ollut kalleinta colaa, mutta colaa kuitenkin. Kun avasin kolapullon ja kysyin ottaisiko Päivi esille kulhon johon sirottelisimme sipsit, niin hän totesi että tekisi kuitenkin dippikastikkeen valmiiksi ensin, ennen perunalastujen levittämistä kulhoon.

Odottelin kärsivällisesti Päiviä ja kun ei Päivistä kuulunut mitään, niin hipsin villapaidassa, keittiöön katsomaan mitä Päiville kuuluu ja mikä maksaa.

Päivi oli syönyt kaiken itse, hän oli juonut kaiken itse.

Minä en saanut mitään.

Mielestäni Päivi käyttäytyi kuin porsas, mutta hän oli erimieltä asiasta. Tein näkkäreitä leikkeleillä ja juustolla. Keitin teetä ja katsoin elokuvaa. Ignoraasin täysin Päivin ja jätin Päivin myös seksittä sinä iltana.

Ilmoitettu rasismin vuoksi asiattomaksi.