Auttakaa, tuntuu, et en jaksa

Sain sen verran itseni liikkeelle, että sain sairaslomaa... Jos voin jotain sanoa niinn... Avomies soitti meille aamulla poliisit, koska "en antanut hänen nukkua". Voin vilpittömästi sanoa, että aiheeton soitto oli, mutta kai sen kaiken takana oli jotain muutakin. Puhtoinen en kuitenkaan ole itsekkään... Nyt kuitenkin sielu aika pahasti riekaleina... Kiitos teille... AP

Avomies soitti poliisit, huh huh? Onko mies epävakaa/tunnevammainen? Hyvä että pääsit eroon!

Yritä vaan kestää hetki kerrallaan ap. Älä mieti sitä, kauanko tuska tulee kestämään tai miten jaksat. Ole vaan, itke kun ikettää, anna itsesi tuntea kaikkia tunteita. Lopulta se loppuu se kärsimys vaikkei nyt ehkä siltä tunnukaan. 

No onhan se hieman.. Mutta silti häntä rakastan. Elämäntilanteet ovat olleet niin stressaavat, että jollain ihmeellisellä tavalla jopa ymmärrän hänen toimintaansa. Itse olen menossa hakemaan ammattiapua heti kuin mahdollista. Sellaista Matti-Mervi -touhua ollut viimeiset pari kuukautta se parisuhde. Mutta sattuihan se varmaan Merviinkin, kun Matista erosi...? :S AP

Olen pahoillani! Et ole yksin tuntemustesi kanssa. Minun parisuhteeni päättyi pari kuukautta sitten. Silloin en juurikaan surrut, mutta nyt yksinäisyys tuntuu vyöryvän päälle isoina aaltoina. Noin viikko sitten eräs sukulaiseni kuoli, ja sain tietää myös kaverini kuolleen pari vuotta sitten. Joten kaikenlaista synkkää tulee mietittyä. Itkettää ja surettaa.

Joskus kun ahdisti, Pekka Strengin musiikki lohdutti minua. Hän sairastui nuorena syöpään ja käsitteli lähestyvää kuolemaa laulujen kautta. Jostain syystä hänen kappaleensa antoivat minulle voimaa ja lohdutusta.

"Minä asun suruperhosen kanssa
Ikkuna auki sen tulla ja mennä
Ei se viivy kauan poissa

Jonakin aamuna annan sille
Punaisen lipun
Ja lähetän taisteluun

Kun se palaa
On lippu haalistunut
Mutta päivän työ
On tehty

Joskus luulen sen lähteneen
Kunnes näen suuren varjon
Pimentävän ikkunaani

Suruperhosen siipien läpi
Näen kaiken enkä voi
Teille lahjoittaa

Kuin hymyni pienen kukan"

Lyriikka: Arja Kanerva

Koeta nukkua. Jos mahdollista, mene huomenna käymään jonkun kaverin luona. Käy kävelyllä ja syö jotain hyvää.

Musiikki, varsinkin itselle tuttu musiikki on parasta terapiaa. Itse olen usein alkanut kuunnella ensin mielialaani vastaavaa melankolista, sitten youtubessa edennyt aina sen mukaan mikä kiinnostaa. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että kuuntelee ihan positiivistakin musiikkia ja mieliala ei ole enää niin alhaalla.

Musiikkia kuunnellessa voi lukea ja kirjoittaa av:lle... muistaa vaan aina käydä laittamassa seuraavan kappaleen itse.

Kittos rohkeista sanoista... Tuntuu, että olen kykenemätön hakemaan edes sairaslomaa... Tiedän, että asiat voisivat olla paljon huonommin... On vaan paha olla..

 Tuntuu, että töihin on pakko mennä huomenna, minulla ei ole oikeutta olla pois.. Itkettää, vihastuttaa..

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:04"]

Kittos rohkeista sanoista... Tuntuu, että olen kykenemätön hakemaan edes sairaslomaa... Tiedän, että asiat voisivat olla paljon huonommin... On vaan paha olla..

 Tuntuu, että töihin on pakko mennä huomenna, minulla ei ole oikeutta olla pois.. Itkettää, vihastuttaa..

[/quote]

Kaikkein parasta nyt on jatkaa sitä omaa elämää normaalisti. Kun huomaat työkaverien saapuvan ja toimivan niinkuin ennen, se luo omaa turvallisuuden tunnetta. Viikonloppu tulee, joten ihan rauhassa ehdit miettiäkin asiaa.

Tuntuu kovin yksinäiseltä... Osaatteko sanoa, että meneekö tämäkin ohi..?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 04:13"]

Tuntuu kovin yksinäiseltä... Osaatteko sanoa, että meneekö tämäkin ohi..?

[/quote]

Kun alat tekemään jotain ihan muuta, kyllä ajatuksesi alkavat siirtyä eteenpäin. Nyt voit hetken surra, se kuuluu asiaan.

No kun on kovin voimaton olo.. Osaatteko sanoa, että mistä kannattaa aloittaa? Lenkillä käyn, mutta ei sekään vie ajatuksia pois... Tällä hetkellä vaan itkettää :( AP

Hei ap

Parisuhteen katkeamisen jokainen kokee omalla tavallaan. Suurin osa ihmisistä meneekin siitä pois tolaltaan. On normaalia, että kriisin tullessa on aluksi kuin shokissa, kokemus on läpitunkeva ja kokonaisvaltainen. Kriisiä ei voi eikä pidäkään mitätöidä tai vähätellä. Sen sijaan on parasta jos voi jakaa tuntemuksiaan ihmiselle, joka ei neuvo, tuomitse tai kontrolloi vaan jaksaa kuunnella. Onko sinulla tällaista ystävää?

Kriisi kulkee omaa kulkuaan, ihmisen voimavarat elpyvät  ja pikku hiljaa alkavat ajatukset ja tunteet jäsentyä. Voit vain elää kaiken sen läpi.

Myös esimerkiksi diakoniatyötekijän kanssa voi varata luottamuksellisen keskusteluajan asian läpi käymiseen.

Miten voit, ap?

t: 2