Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex ja lapset...
05.02.2014 |
Olemme asuneet mieheni kanssa reilut kaksi vuotta yhdessä. Molemmilla kaksi lasta edellisestä suhteesta, kaikki syntyneet kahden vuoden välein (nuoremmat minun, vanhemmat miehen). Mies oli eronnut entisensä kanssa yli vuosi ennen kuin tapasimme, eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia ja mieheni oli "jättäjä".
Tapausta nyt taustoittaneena, asiaan. Miehen ex on piinannut meitä koko yhdessäoloaikamme erilaisin keinoin. Milloin haukkunut minut ja lapseni, ilmoittanut että hänen lastensa ei tarvitse olla minun kakaroideni kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko, udellut minusta tietoja miehen ystäviltä ja jopa nuoremman lapseni kummitädiltä ja haukkunut minua heille, haukkunut miestä omille lapsilleen ja syöttänyt heille valheita, uhkaillut huoltajuus- ja tapaamisasioilla jnejne...lista olisi varmaan loputon.
Kaiken tämän olen jotenkuten sietänyt ja yrittänyt saada miehen lasten olon turvalliseksi ja rakastetuksi meillä ollessaan. Pari kertaa meinannut itku päästä kun vanhin lapsi silloin tällöin avautuu äitinsä riehumisista ja sanomisista. On pari kertaa myöntänyt jopa valehdelleensa äidilleen mm. etten heitä tänne haluaisi ollenkaan kun "äiti aina kehuu kun puhutaan teistä pahaa". Ja joo, en ole mikään provo, uskomattomalta tämä kyllä itsestä tuntuu.
Mutta siis, nyt muutaman viime kuukauden aikana miehen lapset ovat alkaneet kiusata omaa vanhempaa lastani. Eivät tee tätä aikuisten läsnäollessa, mutta ovat jääneet muutaman kerran kiinni kun eivät ole tienneet minun olevan samassa kerroksessa. Saattavat esim ensin kutsua lapseni heidän huoneeseensa ja sitten yhtäkkiä siellä alkaa sähistä hiljaa että "sä olet ihan vauva, meille isi ostaa sitä ja tätä ja sä et sitten niihin saa koskea ja meidän lelut on kalliimpia ja hienompia kun sun ja kesällä kun mennään reissuun niin sä et pääse mukaan, meijän äiti ei päästä sua meijän synttäreille ja sä et nää mitä kaikkee me saadaan, oot tyhmä, häivy". Lapsestani on tullut todella itkuinen ja on nähnyt painajaisia. En edes tiedä mitä kaikkea on joutunut kuulemaan ja kestämään. Sulkevat hänet myös ulos leikeistä, härnäävät ja naureskelevat hänelle yms. Minulla on kamala olo, olen yrittänyt ymmärtää että voivat tuntea katkeruutta siitä että minun lapseni ovat heidän isänsä kanssa koko ajan ja olen asiasta jutellut nätisti ja yrittänyt saada tajuamaan miten paha mieli toiselle tuosta tulee. Pyytävät anteeksi ja sitten taas kun olen pois, jatkavat samaa rataa. Miehen exälle on aivan turha yrittää asiasta puhua, hän vaan hykertelisi tyytyväisenä itsekseen. Mitä voin siis tehdä? Porukan nuorimmalle ovat ihan normaaleja, vain tätä vanhempaa lastani sorsivat. Olen neuvoton, enkä tosiaan halua alkaa lasten yhdessäoloa tämän takia rajoittamaan, haluaisin vain muutosta. Mutta koska lasten äidin kanssa on niin vaikeaa, niin pelkään etten yksin saa mitään rakentavaa aikaiseksi ja oma lapseni kärsii vielä peruuttamattomasti.
Anteeksi pitkä jaaritus, yritin mahduttaa mahd. paljon infoa heti aloitukseen.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 00:47"]
Mitä se lasten isä tähän sanoo??
[/quote]
Tämän minäkin haluaisin tietää. Minusta isän pitää hoitaa tuo asia kuntoon. Hän on lapsista vastuussa heidän ollessaan isällään.
Oletko miehesi kanssa keskustellut tästä kiusaamisasiasta ja muistakin kertomistasi asioista?
Miehesi pitäisi yhdessä sinun kanssasi järjestää keskustelu lasten kanssa, keskustelette asiallisesti ja rakentavasti siitä, miten teidän perheessä (johon miehesikin lapset kuuluvat) ollaan ja toimitaan ja miten ei toimita.
Mutta siis joo, tosi ikävän kuuloista. :( Olen lapseton, mutta en kyllä hyvällä katsoisi kun omaa lastani kiusattaisiin omassa kodissaan. Tehkää siis jotain, miehesi kanssa YHDESSÄ!
2, tosi kurjaa kuulla. Miehen kanssa ei ole ongelmia ollut ja ero tuntuu ajatuksena aika kauhealta. Olen miehelle tästä kyllä maininnut ja hän peruutti jo toiselle lapselleen kaavailemansa kalliin synttärilahjan koska tämä oli silläkin leveillyt lapselleni ja sanonut että kaikki muut saavat lahjaa kokeilla paitsi hän. :( On siis samoilla linjoilla että näin eivät voi lapselleni tehdä ja siitä heille myös puhunut.
Ja siis muutoin olemme kyllä tulleet miehen lasten kanssa juttuun hyvin, en heitä inhoa tms. Tiedän että käytös on oire jostain ja exän touhuja seuranneena en ihmettele yhtään. Mutta lapseni on syytön tähän kaikkeen, eikö kukaan ole saanut vastaavaa tilannetta kuriin ilman eroa?
ap
Miksi ette voisi asua omissa kodeissa ja silti seurustella? Tilanne on kaikille lapsille kauhea ja epätasa-arvoinen. Kuten sanoit, omat lapsesi ovat saaneet miehen kokonaan. Se on jo yksi iso syy katkeruuteen. Ihan hirveitä nämä uusperhekuviot :( Lapsianne käy kovasti sääliksi. Ex-vaimo on myös kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu, että tilanne on solmussa. Olisiko mahdollista käyttää "kiusaajalapsia" esim. lapsipsykologin tai terapeutin luona? Tai ehkä siihen tarvittaisiin biologisen äidin suostumus... En tiedä. Ihmiset eroavat ja avioituvat uudelleen sellaisella innolla, etteivät lapsiparat oikeastaan pysy perässä - surullista. Jostakin pahasta olostahan on kyse kiusaajilla, äitinsä myös saattaa provosoida kostaakseen jotain.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 00:50"]Oletko miehesi kanssa keskustellut tästä kiusaamisasiasta ja muistakin kertomistasi asioista? Miehesi pitäisi yhdessä sinun kanssasi järjestää keskustelu lasten kanssa, keskustelette asiallisesti ja rakentavasti siitä, miten teidän perheessä (johon miehesikin lapset kuuluvat) ollaan ja toimitaan ja miten ei toimita. Mutta siis joo, tosi ikävän kuuloista. :( Olen lapseton, mutta en kyllä hyvällä katsoisi kun omaa lastani kiusattaisiin omassa kodissaan. Tehkää siis jotain, miehesi kanssa YHDESSÄ![/quote]
Olen miehen kanssa asiasta puhunut ja on kanssani samaa mieltä, että väärin tuo on ja saatava loppumaan. En tiedä onko hän ymmärtänyt oikeasti miten pahasti tämä on lapseeni vaikuttanut, on välillä ärtynyt siihen kun toinen tuhertaa jatkuvasti itkua. Minä näen syy-seuraussuhteen koska tämä on alkanut heti kiusaamisen huomattuani. Olen myös enemmän kotona kuin mieheni, teen osa-aikatyötä ja mieheni kolmivuoroa. Hän ei siis itse ole tilanteita todistanut, mutta onneksi uskonut sanaani. Olemme miehen lasten kanssa kerran asiasta yrittäneet porukassa jutella mutta vanhin ilmoitti että äiti on sanonut ettei heidän tarvitse "tämän talon asioista välittää kun heillämon oma elämä äidin luona" ja paineli huoneeseensa. En hämmästykseltäni osannut sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. Minkäikäisiä lapsia?
Luulen, että vanhemmat lapset yrittävät jotenkin osoittaa olevansa tärkeämpiä, VAIKKA eivät ole koko ajan isällään. Asiasta pitäisi puhua silleen että kaikki lapset ovat paikalla. Pelisäännöt pitäisi tehdä selväksi. Itse tekisin myös niin että kerrottaisiin nuoremmalle että tulee aina kertomaan Heti kun jotain tällaista on, jotta tilanteeseen voidaan heti puuttua.
Yksi hyvä olisi myös, että ettenaina tekisi juttuja perheenä. Ota sinä laatuaikaa omien lastesi kanssa ja anna välillä isän viedä omat lapsensa vaikka leffaan - ihan kolmistaan. Isän lapsilla pitäisi olla sellainen fiilis, että heillä edelleen on se oma isä.
Hyvä että miehesikin on ajatellut asiaa ja ottanut sihen kantaa. :) Ex kuulostaa kyllä kamalalta ihmiseltä, manipuloida nyt omia lapsiaan, eikä tietenkään edes tiedosta vahingoittavansa heitäkin... :/ Voisiko perheneuvolan tms. tahon puoleen kääntyä tai ainakin kysyä neuvoja? Tiedä sitten miten se ex siihen taas suhtautuisi...?
T. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kokeilimme tällaista, että niin miehen kuin minunkin lapsille tehtiin selväksi että me olemme teidän kaikkien lasten vanhemmat. Me päätämme yhdessä mitä kenellekkin ostetaan. Ketään ei hemmoteltu, ME annoimme lahjat lapsille yhdessä (vaikka todellisuudessahan meillä oli "omat" rahat ja yhteinen tili ruoalle ja asumiskuluille). Kaikille lapsille oli samat säännöt, kaikki päätökset tehtiin yhdessä.
Miehen lasten äiti oli etävanhempi, sillä hän kärsi alkoholismista joten tilanne kärjistyi meillä siksi niin pahasti. Kärjistymistä auttoi myös miehen lasten äitin jatkuva soittelu, lapset oppivat raportoimaan kaiken äitille. Lapset riitelivät, minun lapsiani kiusattiin ja miehen lapset sulkivat lapseni kokonaan pois pihan leikeistä.
En minäkään miehen lapsia vihannut, he vain oireilivat niin pahasti että meidän vanhempien oli unohdettava toisemme - olemme kuitenkin pysyneet ystävinä. Miehen lapset ovat vieläkin minulle läheisiä, ja olen hoitanut heidän kanssaan monia asioita esim. koulussa, seksivalistukset olen hoitanut samoin kuin menkkapuheet ym. naisten jutut kun lasten äitiä ei vaan ole kiinnostanut. Mies taas on toiminut minun lapsilleni isähahmona. Kuskannut harrastuksiin, pojalle jutellut tytöisä ja ehkäisystä ja ollut harrastustoiminnassa mukana. Lasteni isä kuoli hieman minu. Ja tämän isäpuolen eron jälkeen.
Uskoisin että tulen kuitenkin viettämään elämäni tämän miehen kanssa, ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Lapset täytyy asettaa etusijalle, heidän ei tarvitse kärsiä meidän aikuisten suhdesotkujen takia. Rakastaa ehtii vanhempanakin, kun lapset ovat isompia. Nykyään sekä miehen että minun lapset ovat ehdotelleet että nyt voisi olla aika palata yhteen. Ja molemmilta puolilta olen kuullut kiitosta ratkaisustamme.
Mutta teille voi toimia joku muu tapa.
T. 2
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 01:14"]Me kokeilimme tällaista, että niin miehen kuin minunkin lapsille tehtiin selväksi että me olemme teidän kaikkien lasten vanhemmat. Me päätämme yhdessä mitä kenellekkin ostetaan. Ketään ei hemmoteltu, ME annoimme lahjat lapsille yhdessä (vaikka todellisuudessahan meillä oli "omat" rahat ja yhteinen tili ruoalle ja asumiskuluille). Kaikille lapsille oli samat säännöt, kaikki päätökset tehtiin yhdessä.
Miehen lasten äiti oli etävanhempi, sillä hän kärsi alkoholismista joten tilanne kärjistyi meillä siksi niin pahasti. Kärjistymistä auttoi myös miehen lasten äitin jatkuva soittelu, lapset oppivat raportoimaan kaiken äitille. Lapset riitelivät, minun lapsiani kiusattiin ja miehen lapset sulkivat lapseni kokonaan pois pihan leikeistä.
En minäkään miehen lapsia vihannut, he vain oireilivat niin pahasti että meidän vanhempien oli unohdettava toisemme - olemme kuitenkin pysyneet ystävinä. Miehen lapset ovat vieläkin minulle läheisiä, ja olen hoitanut heidän kanssaan monia asioita esim. koulussa, seksivalistukset olen hoitanut samoin kuin menkkapuheet ym. naisten jutut kun lasten äitiä ei vaan ole kiinnostanut. Mies taas on toiminut minun lapsilleni isähahmona. Kuskannut harrastuksiin, pojalle jutellut tytöisä ja ehkäisystä ja ollut harrastustoiminnassa mukana. Lasteni isä kuoli hieman minu. Ja tämän isäpuolen eron jälkeen.
Uskoisin että tulen kuitenkin viettämään elämäni tämän miehen kanssa, ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Lapset täytyy asettaa etusijalle, heidän ei tarvitse kärsiä meidän aikuisten suhdesotkujen takia. Rakastaa ehtii vanhempanakin, kun lapset ovat isompia. Nykyään sekä miehen että minun lapset ovat ehdotelleet että nyt voisi olla aika palata yhteen. Ja molemmilta puolilta olen kuullut kiitosta ratkaisustamme.
Mutta teille voi toimia joku muu tapa.
T. 2
[/quote]
Hienoa, että te löysitte tuollaisen ratkaisun.
Mutta itse eroperheen lapsena minä olin kyllä ihan onnellinen että vanhemmillani oli uudet perheet! Totta kai alku oli rankkaa, omalla tavallaan, mutta kyllä minun sydäntäni olisi 15 vee teininä särkenyt, jos iskä olisi asunut jossain poikamiesboksissa jne.. Että ei tämä ero ole aina edes se lasten paras, vaikka monet uusperheihmettelijät aina jaksavatkin toitottaa kuinka uusperhe rikkoo lapsia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä taas.
Olen itse uusperheestä, se vanhin lapsi (6v kun isäpuoleni ja äitini menivät naimisiin) enkä voisi kuvitellakaan että kukaan meistä lapsista olisi tehnyt tuollaista. Nahisteltiin välillä ja tapeltiinkin, mutta ketään ei alennettu tai mollattu. Siksikin on niin sydäntäsärkevää nähdä omassa kodissaan miten toisessa ääripäässä voidaan uida.
Omalta osaltani olen yrittänyt hirveästi helpottaa lasten oloa meillä juurikin heidän äitinsä käytöksen takia. Lapset juuri olivat viime kerralla täällä ollessaan isänsä kanssa luistelemassa ja minä jäin lapsineni kotiin leipomaan. Lapsi-vanhempi -laatuaikaankin on siis yritetty panostaa. Jos ei nyt ihan joka kerta, niin joka toinen kerta on pyritty järjestämään lapsille isänsä kanssa jotain. Nyt vaan kääntävät sen lastani vastaan että isi meille ostaa ja meidän kanssa tekee eikä sua ota mukaan jne.
Enpä uskaltaisi mistään perheneuvoloista edes haaveilla. Mies kerran sanoi exälle tämän lähetellessä taas häirikköviestejään, että säilyttää viestit ja toimittaa ne lastenvalvojalle tai muulle taholle jotta nämä näkisivät mitä tämä tekee lapsilleen (kertoi esim yhdessä viestissä miten on lapsille sanonut että meistä ei tarvitse välittää kun olemme hulluja ja isi on meidät kaikki hylännyt eikä äiti voi sille yhtään mitään). Ex meni aluksi hieman paniikkiin mutta ilmoitti sitten että no joo, ilmota vaan, onhan se kiva päästä tuttujen kanssa turisemaan (alueensa lastenvalvoja on äitinsä ystävä). Mies ei jaksa enää tämän naisen kanssa vääntää mistään joten en usko että pääsisivät puusta pitkään kun lasten äiti puhuu mustan valkoiseksi ja lapset ovat taas entistä enemmän hämillään.
Mutta kiitos hirmuisesti viesteistä, lohduttavaa ettei meidän perhe ole ainoa. Ehkä yritän jatkaa sitten sillä että keskustellaan ja keskustellaan noiden lasten kanssa, kai sen on joskus jäätävä päähänkin kun tarpeeksi toistaa.
Kuulostaa siltä, että sä ap kyllä yrität ratkaista asiaa ja helpottaa kaikkien oloa. Ehkä vähän isompana miehesi lapset osaavat arvostaakin sitä? :) Tsemppiä! Voih, mä niin tiedän, että tuollaisia miehesi ex:n kaltaisia kaikki asiat sekoittelevia ja väänteleviä riivinrautoja oikeasti on olemassa, vaikkei todeksi uskois...
Hei,
Valitettavasti meillä vastaava tilanne ratkesi niin että erosimme miehen kanssa. Tämä oli meidän tapauksessa parasta niin miehen kuin minunkin lapsilleni.