Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että minulle sattuu jotain ja lapset jää yksin
26.10.2020 |
Minulla on ollut tätä ennenkin kun erottiin lasten isän kanssa. Välissä oli toinen mies jolloin ajatukset helpotti, mutta kun taas tuli ero niin on taas alkanut ahdistamaan ja pelottamaan että mitä jos saan esim illalla jonkun kohtauksen tai nukkuessa vaan kuolen.
Lapset heräisi aamulla eikä saa minua ylös ja luulee että nukun. Kukaan ei tajua kysellä kun vasta päivällä/illalla ja lapset olisi yksin täällä kun minä olisin kuollut.
Ahdistaa ja pelottaa tosipaljon tälläkin hetkellä. Koskee vähän päähän ja kun alan pelkäämään niin tuntuu että huimaa ja pääkipu yltyy. En uskalla nukkua. En ymmärrä mistä ajatukset tulee mutta pelkään lasteni puolesta.
Aiemmin äitini kanssa sovittiin kellonaika aamulla milloin minun on pitänyt laittaa viestiä tai hänkin hätääntyy ja tulee katsomaan onko kaikki kunnossa. Nyt tuntuu etten taas kehtaa sanoa tästä koska hänkin sitten stressaa ja nukkuu huonosti.
Saako tähän mistään apua, onko muilla samanlaisia pelkoja/kokemuksia?
Lapset on alle 5v eivätkä osaa soittaa apua jos en herää.
Kommentit (10)
Kaikki vanhemmat tuntee noin, et ole erityinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pelkää murhaajaa tms. Vaan jotain äkillistä sairautta/kuolemaa. Enkä itse ole edes menettänyt ketään. Silti vaan pelkään.
En näytä pelkoa lapsille enkä muillekkaan ja en pelkää kuolemaa muuten kun juuri että jos olen lasten kanssa yksin niin mitä heille käy. Tuntuu hirveältä. Ja heidän isäkään ei ole kovin aktiivisesti heidän kanssaan ja olen itse lapsille niin tärkeä että sydän murtuu kun ajattelee jos he jäisivät ilman minua. 😭
Varmaan täytyy mennä juttelemaan jollekkin. Kiitos tsempeistä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat tuntee noin, et ole erityinen.
Varmaan, mutta monella on se toinen vanhempi kotona heidän kanssaan tai turvana että osaa olla huolissaan jos toisesta ei kuulu. Kun itse olen yksin lasten kanssa niin se siinä pelottaa että miten lapsille kävisi jos minulle sattuisi jotain.
Ap
Pelko on sama. Ei sillä väliä mitä pelkää
Minäkin pelkään kuolemaa. Toisaalta nukkuen lähtö olisi armollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia tuo on Ap. Olen itse kokenut samat tunteet aikoinaan. Yritä keskittyä kivoihin asioihin elämässäsi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat tuntee noin, et ole erityinen.
Varmaan, mutta monella on se toinen vanhempi kotona heidän kanssaan tai turvana että osaa olla huolissaan jos toisesta ei kuulu. Kun itse olen yksin lasten kanssa niin se siinä pelottaa että miten lapsille kävisi jos minulle sattuisi jotain.
Ap
Älä pelkää, teillä tulee menemään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lapset mitään yksin jää.
Joku niistä huolehtii ja ilman sinua niiden elämä voi muodostua paljon paremmaksi kuin sinun kanssasi.
Nuo pelot liittyy siihen, että olet yksin vastuussa lapsista. Se on iso vastuu ja ahdistaakin varmasti. Ahdistuneisuus teettää noita pelkoja.
Itselläni oli samaa ollessani yksinhuoltaja ja esikoisen ollessa pienempi. Olimme jotenkin niin haavoittuvia kahdestaan. Ja kyllähän edelleen välillä pelkään että sairastun tai kuolen.
Onko sulla vakuutusturva kunnossa? Se lohduttaa jonkin verran. Ja ympärilläsi on ainakin jotain tukijoukkoja (äitisi), joten lapset ei jäisi ihan yksin, jos sinulle jotain sattuisi. Lasten kasvaessa nuo pelotkin hellittää ♡
Mulla on välillä samaa. En esim mene taloyhtiön kellariin yksin kun pelkään murhaajaa ja kukaan ei löytäisi minua sieltä.
Eniten pelkään että lapsille jää kauhea taakka, tai he löytävät minut.
Olen itse menettänyt äitini nuorena, luulen että tämä johtuu siitä.
Oikeasti mietin kuolemaa päivittäin. Pelkäön että se sattuu muuta en. Uskon että surevilla on hankalampaa.
Lisäksi pelkään että lapsille sattuu jotain.. mutta oon opetellut elämään tämän kanssa.
Kuoleman läsnäolo tai sen ymmärtäminen auttaa elämään sellaista elämää mitä arvostan. En siirrä pelkoani lapsiin.
Pidän itsestäni huolta- liikun ja syön terveellisesti.
Tämä kuulostaa pahemmalta sillä oikeasti oon ihan onnellinen mun elämään.
Ja kerrottakoon vielä, että ennen mua pelotti niin paljon mennä Koiran kanssa ulos illalla, että laitoin viestin kaverille kun lähdin pihalle ja hän tiesi että mun on vastattava 15 min sisään.
Se on helpottanut: luulen että liittyy eroon tämä pelko.
Lisäksi edellisellä asuinalueella oli vakava murtojen sarja juuri silloin kun jäin yksin..
tsemppiÄ!
Ja terapiaan