Onko nämä pakkoajatuksia?
Olen ollut ahdistunut pitkään, nuorimman lapsen syntymästä lähtien, josta on kohta vuosi. Olen käynyt kerran lääkärissä, lääkäri antoi reseptin lieviä rauhoittavia, jotka eivät tietenkään tilannetta korjanneet. Ahdistus on kasvanut kasvamistaan, pelkään aivan kaikkea: sairauksia, läheisten kuolemaa... ja pedofiileja. Tuo viimeinen pelko on kasvanut aivan järjettömiin mittasuhteisiin ja nyt huomaan kyttääväni miestäni ja pelkään ihan hirveästi, että mitä jos hän tekisikin lapsille jotain, mistä minä tietäisin?
Mies on oikeasti huolehtiva isä, eikä ole mitään oikeaa syytä pelätä, minä tiedostan tämän järjelläni oikein hyvin. Mutta miksi en pääse tästä helvetillisestä, ahdistavasta ajatuksesta eroon???
Kommentit (9)
Olen nähnyt mihin se johtaa.. annoskoko kasvaa, lopulta ihminen on kännissä koko ajan.. ja irti on vaikea päästä.
Mielialalääke olisi parempi vaihtoehto, ehkä psykoosilääkettäkin saattaa lääkäri määrätä. Ja terapia olisi tarpeen.
En ole mikään asiantuntija, pakko-oireinen hullu vain, ehdottaisin että hankkiudut eri lääkärille jolla jo kävit.
Mielenterveyshoitajalle on varmasti helpompi päästä, hän ohjaa sinut eteenpäin, tai saatat saada lääkkeen sieltä.
terv. mää
Siellä osaavat auttaa. Lääkäri ei välttämättä tee muuta kuin kirjoittaa jonkun lääkereseptin joka kyllä voi turruttaa sut mut ei poista itse ongelmaa. Ja mtt:sta saat myös lääkkeet jos on tarvis.
itse pidän sitä kuitenkin normaalina äitiyteen kuuluvana lasten suojelemisena, enkä ahdistu siitä (ainakaan kovasti). Toisinaan pakottaudun ajattelemaan jotain muuta.
Mutta jos sinua ahdistaa ja ajatukset häiritsevät normaalielämää, niin hakeudu uudestaan lääkärille, mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan. Googleta myös "yleinen ahdistuneisuus".
ainakin 8 tautiin liittyvistä oireista, elämäni aikana minulla on ollut niitä eri aikoina lähes kaikkia. Myös palan tunne kurkussa, epätodellisuudentunne, rytmihäiriöitä, hengenahdistusta...
Diagnoosiin tarvitaan oireistosta 4, joten pakko kai on kipittää lääkäriin. Luulin aina, että onnistun itse selvittämään nuppini tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ei olekaan niin... =((
ap
mieluummin viittaisi ahdistukseen, masennukseen tai paniikkihäiriöön.
Pakkoajatuksista kärsivä ihminen kärsii ajatuksista, jotka ikäänkuin väkisin puskevat päähän esim. läheisten tappaminen, seksuaaliset pakkoajatukset jne. Siis oma mieli myrkyttyy ajatuksista, joita ihminen ei todellisuudessa tekisi. Joskus äiti saattaa ajattelevansa tappaa lapsensa, vaikka ei todellisuudessa niin tekisi ja ahdistuu ihan hirveästi näistä ajatuksista. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää myös kompensoida ajatuksiaan pakkotoiminnoilla kuten laskemisella, liiallisella käsien pesulla, tarkisttelemalla helloja ja muita laitteita yhtenään.
Tiedän tämän, koska läheinen ihminen kärsii pakkoajatuksista :(
hakeudu hoitoon ennenkuin kroonistuu
Pyydä järeämpää lääkitystä/terapiaa/mitä tahansa että tilasi korjaantuu!
Kun en ole lääkäri, mutta kun hakeudut hoitoon, ne siellä tietävät.