1-vuotias nukahtaa yöunille vasta kun suutun

Kokee sun ärjymisen rauhoittavana. Piuhat jotenkin ristissä?

Teillä on tuollainen uhmavaihe. Mun lapsi on kohta 2,5v ja olen oppinut että ruokailu- ja nukkumaanmenotilanteet on tosi tyypillisiä rajojenhakemistilanteita kun lapsella on uhmaa. Olette varmaan nyt ajautuneet huonolle kehälle jossa lapsikin on vähän niin kuin oppinut tuohon p-seilyyn vaikket tietenkään ole siihen pyrkinyt. Meillä on ollut ihan vastaavia vaiheita. Annan sulle sellaisen neuvon että tunnista vaihe jossa sulla menee hermot ja muuta rutiinia niin että hermot ei mene. Esimerkiksi anna lapsen rauhoittua melkein unen rajamaille asti sylissä ennen sänkyyn laskemista jos kerran sängyssä olo on yhtä pystypainia. Hän tarvitsee nyt enemmän apua rauhoittumiseen - pikkuhiljaa voit sitten taas alkaa palauttaa nukahtamisrutiinia toivotun kaltaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti jos lapsi ei asetu sänkyyn mitenkään, jätä lapsi hetkeksi sekoilemaan sänkyyn itsekseen ja sano että äiti tulee kohta katsomaan oletko rauhoittunut. Eli aseta rajat sekoilulle, toki tunnustellen onko lapsella valmiuksia rauhoittua itsekseen eikä pitkäksi ajaksi voi jättää yksin itkemään. Toinen neuvo minkä annan on että jos lapsella on toinen vanhempi, anna hänen hoitaa nukutukset pari iltaa jotta saatte lapsen kanssa vähän resetoitua tilannetta. Tsemppiä, kyllä se siitä pian helpottaa!

Vierailija kirjoitti:

Teillä on tuollainen uhmavaihe. Mun lapsi on kohta 2,5v ja olen oppinut että ruokailu- ja nukkumaanmenotilanteet on tosi tyypillisiä rajojenhakemistilanteita kun lapsella on uhmaa. Olette varmaan nyt ajautuneet huonolle kehälle jossa lapsikin on vähän niin kuin oppinut tuohon p-seilyyn vaikket tietenkään ole siihen pyrkinyt. Meillä on ollut ihan vastaavia vaiheita. Annan sulle sellaisen neuvon että tunnista vaihe jossa sulla menee hermot ja muuta rutiinia niin että hermot ei mene. Esimerkiksi anna lapsen rauhoittua melkein unen rajamaille asti sylissä ennen sänkyyn laskemista jos kerran sängyssä olo on yhtä pystypainia. Hän tarvitsee nyt enemmän apua rauhoittumiseen - pikkuhiljaa voit sitten taas alkaa palauttaa nukahtamisrutiinia toivotun kaltaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti jos lapsi ei asetu sänkyyn mitenkään, jätä lapsi hetkeksi sekoilemaan sänkyyn itsekseen ja sano että äiti tulee kohta katsomaan oletko rauhoittunut. Eli aseta rajat sekoilulle, toki tunnustellen onko lapsella valmiuksia rauhoittua itsekseen eikä pitkäksi ajaksi voi jättää yksin itkemään. Toinen neuvo minkä annan on että jos lapsella on toinen vanhempi, anna hänen hoitaa nukutukset pari iltaa jotta saatte lapsen kanssa vähän resetoitua tilannetta. Tsemppiä, kyllä se siitä pian helpottaa!

Kiitos, tästä oli paljon apua. Ruokailutilanteissakin oli itse asiassa jokin aika sitten haasteita, mutta ne kestivät vain parisen päivää (tällä erää). Kokeilen huomenna tuota sylissä pidempään rauhoittamista. Olen ehkä tehnyt liian pitkään sylittämisestä jonkinlaisen peikon, koska alle vuoden ikäisenä lapsi nukahti syliin/viereen, ja siitä tavasta vieroittaminen vaati monen kuukauden työn, mutta toisaalta parempi pitää puoliuneen asti sylissä kuin että tilanne menee minun kiukkuamiseksi.

t.ap

Luin vielä uudestaan aloitustasi (olen 2). Puutu tosi vahvasti ja selvästi siihen kun lapsi puree (ehkä teetkin jo niin). Esim huudahda ai, tartu lapsen käsiin, katso silmiin ja sano että ei saa purra, äitiä sattuu. Asettamalla omat rajat suojelet myös itseäsi hermojen menetykseltä. Kerron vielä omakohtaisen esimerkin. Lapsella oli vaihe että päiväunille nukahtaminen muuttui ihan mahdottomaksi. Lapsi sekoili ja rimpuili rattaissa yli tunnin ja minä hytkytin ja lauloin ja hytkytin kunnes meinasin seota raivosta. Tajusin että tämä ei nyt toimi näin. Luovuimme rattaisiin nukuttamisesta kokonaan. Makkarissakaan nukutus ei ollut henkisesti helppoa, mutta ainakin sain istua paikoillani tai makoilla lapsen vieressä. Ja luojan kiitos tuokin oli vain vaihe - nykyään lapsi on oppinut nukahtamaan päiväunille sänkyynsä lähes itsenäisesti.

Vielä 2 jatkaa vastauksena vastaukseesi ap :) samastun tuohon että ei tavallaan halua "pakittaa" jos joistain huonoista rutiineista tms on päästy eroon. Mutta lapsen kanssa joutuu hyväksymään sen että tulee myös taantumisvaiheita, ja sitten joutuukin opettelemaan ne jo kerran opetellut rutiinit uudelleen...ah! Onneksi pitkällä aikavälillä suunta on kuitenkin helpompaan päin :)

Kiitos paljon 2! <3 Täytyy vain pitää kirkkaana mielessä tuo, että parempaa kohti mennään, vaikka joskus takapakin kautta.

T.Ap

Miksi teidän lapsen pitää nukahtaa tuolla kaavalla kun se ei selvästi toimi? Ehkä kannattais kokeilla jotain muuta? Esim. anna nukahtaa syliin?

Otan kantaa tuohon puremisasiaan. Mielestäni ei tarvitse näyttää aggressioita noissa tilanteissa. Lapsi on todella pieni. Käden voi ottaa pois ja sanoa rauhallisesti "ei." En lähtisi ääntä korottamaan ja silmiin tuijottamaan. Tuossa nukutusasiassa en palkitsisi ei-toivotun kaltaista käytöstä palaamalla huoneeseen silittelemään, sylittelemään ja katselemaan. Veisin lapsen takaisin sänkyyn ja saattaisin sanoa jotain tilanteeseen sopivaa: "nuku hyvin tms." Jos tulee useamman kerran pois, en sanoisi mitään, palauttaisin lapsen sänkyyn ilman kantsekontaktia. Nämä vain sivusta omia mielipiteitä.

Nämä hetket kestävät elämässä todella pienen hetken, vaikutus voi kestää eliniän.