Yksipuolinen ystävyys

Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme olleet ystäviä useamman vuoden. Asuimme lähellä toisiamme ja olimme aika samanlaisessa elämäntilanteessa. Näimme usein ja kerroimme toisillemme kaiken. 

Sitten hän tapasi miehen. Mies oli työtön rapajuoppo joka kohteli naista huonosti. Sitten minä tapasin miehen, unelmieni sellaisen, jonka kanssa muutin yhteen. 

Tapasin tätä ystävääni yhä, ja soittelin jne. Kunnes huomasin että kaikki yhteydenpito oli minun vastuullani. Paitsi jos naisen miesystävä oli kohdellut tätä huonosti, ja he olivat vaihteeksi eroamassa. Tai jos naisen vapaat olivat venähtäneet ja hän oli kännissä jossain ja tarvitsi kyytiä. Silloin kyllä minun puhelimeni pirisi. Ja useamman kerran hainkin eri puolelta kaupunkia, vein kotiin ja kuuntelin murheita kun herra x oli ollut huono. 

Tätä on jatkunut yli vuoden ja minun mittani alkaa olla täynnä. Nähdään jos minä menen käymään, jutellaan jos minä soitan jne.

Onko järkeä edes yrittää olla ystävä kun se vain ottaa eikä anna ollenkaan? Jos pyytäisin jonkunlaista apua tältä ihmiseltä, en usko sitä saavani. Hän on kuitenkin ihana ihminen ja muistelen lämmöllä meidän hauskoja hetkiä, mutta tämä alkaa tympiä. Mitä tehdä?