Tahattoman lapsettomuuden "hyvät" puolet?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 14:11"]

Minun mielestäni on kyllä normaalia keskustella esim lasten kasvatukseen liittyvistä asioista ennen kuin edes alkaa yrittämään sitä raskautta...

[/quote]

Jos ei kummallakaan ole ennestään lapsia, ei niihin kiperiin tilanteisiin osaa etukäteen edes varautua ja niistä keskustella. Tietysti jos on vaikka tuttavaperheitä, saattaa jälkikäteen kahden kesken ihmetellä, miksi siinä perheessä tehdään niin ja näin. Sitten kun omaan perheeseen syntyy lapsi, tulee joka päivä vastaan tilanteita, joissa ihmettelee, miksi minä haluan tehdä näin ja mies noin. Monta kertaa on vielä pitänyt aivan itsestään selvänä jotain asiaa, joka miehellä onkin ollut toisella tavoin itsestään selvä, niin ettei ole edes älynnyt puhua niistä etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 12:46"]

Kärsimme (kuvaa hyvin silloista olotilaa) kaksi vuotta tahattomasta lapsettomuudesta ennen kuin tulin raskaaksi päästyämme lapsettomuushoitoihin. Näin jälkikäteen on tietysti helppo sanoa kun on saanut kauan kaipaamansa lapsen.. Olen siis miettinyt että mitä hyvää siinä oli, että jouduimme odottamaan niin kauan kunnes tulin raskaaksi. Sen pari vuotta mitä yritimme mieheni kanssa tulla raskaaksi, puhuimme kaikesta lapsiin liittyvistä ajatuksista, tuntemuksista ja odotuksista. Ja keskustelimme siitä miksi haluamme lapsen, mitä voimme hänelle tarjota elämän varrella tukeakseen hänen henkistä kasvua esim.

Tämä on mielestäni se "positiivinen" puoli meidän tahattomassa lapsettomuudessa.

Tietysti silloin kun kärsimme lapsettomuudesta en todellakaan nähnyt siinä mitään hyvää tai positiivista ja jos joku olisi sanonut miettimään asian hyviä puolia niin se olisi tuntunut todella pahalta. Nyt kun meillä on lapsi, niin näen asian toisen puolen myös. Ja tietysti jos olisin tiennyt että saamme lapsen niin asia ei ehkä olisi ollut niin kipeä, tahattoman lapsettomuuden yksi kauhein asia on se kun ei tiedä käykö kaikki hoidot ns. turhaan.. Ja saako koskaan kaipaamaansa lasta.

Tämä asia tuli mieleeni kun olen seurannut kahta ystävääni sekä useampaa tuttavaani jotka ovat saaneet lapsen ja siis tulleet raskaaksi parin kuukauden sisällä yrittämisestä. Kun lapsi on syntynyt, on vauva-arjen rankkuus yllättänyt ja mies ei ymmärrä ja ollaan eri mieltä miten asiat vauvan kanssa hoidetaan (esim. kasvatus). En todellakaan tuomitse, olisihan noin voinut käydä meillekin jos olisin tullut heti yrittämisen alkaessa raskaaksi, vaikkakin puhuimme asioista pitkään jo ennen kuin jätimme ehkäisyn.

Ajatteleeko kukaan muu samoin, esimerkiksi joku joka on käynyt tahattoman lapsettomuuden läpi ja saanut kauan kaipaamansa lapsen (että siinä oli jotain ns. hyviä puolia)? Tai entä te jotka ette ole kärsineet lapsettomuudesta; puhuitteko paljon puolisonne kanssa tulevasta vauva-arjesta?

[/quote]

No just. JOhan on taas paksua tuubaa.

Mieheni veli ja puolisonsa kärsivät 6 vuotta lapsettomuudesta. SInä aikana heillä ainakin ehti kyllä muodostua ajatus siitä, että se lapsi ( jos sellaisen joskus saisivat) olisi uusi Jeesus.  Ja sen todella näki, kun tätä ihmettä sitten kasvattivat. Tai siis eivät kyenneet siihen, vaan yrittivät elättää sitä ihannekuvaa lapsesta, vaikka lapsi oli jotain aivan muuta.

No, erohan siitä tuli, ja sen jälkeen vanhemmat lähinnä kilpailivat siitä, kumpi pystyy paremmin välttelemään sen kasvattamattoman pikkuhirviön kanssa olemista.

Lapsi lähetettiinkin sitten 13-vuotiaana sisäoppilaitokseen, jossa opiskeli yläasteen, ja sen jälkeen saikin muuttaa omilleen.

Eivätköhän tahattoman lapsettomuuden hyvät puolet ole valtaosaltaan samoja kuin vapaaehtoisen lapsettomuudetkin: enemmän henkilökohtaista vapautta, turvatumpi taloudellinen tilanne, parempi parisuhde, enemmän vapaa-aikaa, paremmat mahdollisuudet harrastaa ja pitää yllä ystävyyssuhteita, enemmän jaksamista ja energiaa...

Hyvänä puolena voisi pitää sitä, että tulee parisuhde tavallaan testattua. Onko tuo toinen minun kanssani vain sen takia, että on yleinen tarve lisääntyä vai sen takia että tykkää nimenomaan minusta.

Olemme ehkä syvällisemmin miettineet kasvatusta ja perhe-elämän tuomia haasteita etukäteen. Söimme huipputerveellisesti, emme juoneet alkoholia ja liikuimme paljon sen kolmen vuoden aikana, jotta mahdollisuudet raskautua olisivat paremmat. Ehdimme kerätä kunnon pesämunan kun molemmat saimme ylennyksen sinä aikana kun yritimme lasta. Osaamme ehkä olla parempia ystäviä ja kuuntelijoita lapsettomuudesta kärsiville ystävillemme.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 12:46"]

Kärsimme (kuvaa hyvin silloista olotilaa) kaksi vuotta tahattomasta lapsettomuudesta ennen kuin tulin raskaaksi päästyämme lapsettomuushoitoihin. Näin jälkikäteen on tietysti helppo sanoa kun on saanut kauan kaipaamansa lapsen.. Olen siis miettinyt että mitä hyvää siinä oli, että jouduimme odottamaan niin kauan kunnes tulin raskaaksi. Sen pari vuotta mitä yritimme mieheni kanssa tulla raskaaksi, puhuimme kaikesta lapsiin liittyvistä ajatuksista, tuntemuksista ja odotuksista. Ja keskustelimme siitä miksi haluamme lapsen, mitä voimme hänelle tarjota elämän varrella tukeakseen hänen henkistä kasvua esim.

Tämä on mielestäni se "positiivinen" puoli meidän tahattomassa lapsettomuudessa.

Tietysti silloin kun kärsimme lapsettomuudesta en todellakaan nähnyt siinä mitään hyvää tai positiivista ja jos joku olisi sanonut miettimään asian hyviä puolia niin se olisi tuntunut todella pahalta. Nyt kun meillä on lapsi, niin näen asian toisen puolen myös. Ja tietysti jos olisin tiennyt että saamme lapsen niin asia ei ehkä olisi ollut niin kipeä, tahattoman lapsettomuuden yksi kauhein asia on se kun ei tiedä käykö kaikki hoidot ns. turhaan.. Ja saako koskaan kaipaamaansa lasta.

Tämä asia tuli mieleeni kun olen seurannut kahta ystävääni sekä useampaa tuttavaani jotka ovat saaneet lapsen ja siis tulleet raskaaksi parin kuukauden sisällä yrittämisestä. Kun lapsi on syntynyt, on vauva-arjen rankkuus yllättänyt ja mies ei ymmärrä ja ollaan eri mieltä miten asiat vauvan kanssa hoidetaan (esim. kasvatus). En todellakaan tuomitse, olisihan noin voinut käydä meillekin jos olisin tullut heti yrittämisen alkaessa raskaaksi, vaikkakin puhuimme asioista pitkään jo ennen kuin jätimme ehkäisyn.

Ajatteleeko kukaan muu samoin, esimerkiksi joku joka on käynyt tahattoman lapsettomuuden läpi ja saanut kauan kaipaamansa lapsen (että siinä oli jotain ns. hyviä puolia)? Tai entä te jotka ette ole kärsineet lapsettomuudesta; puhuitteko paljon puolisonne kanssa tulevasta vauva-arjesta?

[/quote]

No just. JOhan on taas paksua tuubaa.

Mieheni veli ja puolisonsa kärsivät 6 vuotta lapsettomuudesta. SInä aikana heillä ainakin ehti kyllä muodostua ajatus siitä, että se lapsi ( jos sellaisen joskus saisivat) olisi uusi Jeesus.  Ja sen todella näki, kun tätä ihmettä sitten kasvattivat. Tai siis eivät kyenneet siihen, vaan yrittivät elättää sitä ihannekuvaa lapsesta, vaikka lapsi oli jotain aivan muuta.

No, erohan siitä tuli, ja sen jälkeen vanhemmat lähinnä kilpailivat siitä, kumpi pystyy paremmin välttelemään sen kasvattamattoman pikkuhirviön kanssa olemista.

Lapsi lähetettiinkin sitten 13-vuotiaana sisäoppilaitokseen, jossa opiskeli yläasteen, ja sen jälkeen saikin muuttaa omilleen.

[/quote]

Voihan siinä toki noinkin käydä... Heille olisi saattanut käydä noin riippumatta siitä olivatko he tahattomasti lapsettomia vai ei. Toki voihan se olla että noin monen vuoden lapsettomuuden jälkeen lapsen nostaa jalustalle, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Puhuinkin siis lähinnä omasta kokemuksestani ja siitä että meidän perheelle siinä oli jotain positiivistakin kun jälkikäteen asiaa miettii..

Ap

"Tai entä te jotka ette ole kärsineet lapsettomuudesta; puhuitteko paljon puolisonne kanssa tulevasta vauva-arjesta?"

Minä tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ekasta seksikerrastani, ja täysin suunnittelematta, joten ei puhuttu kauheasti vauva-arjesta. Se kuitenkin odotusaikana päätettiin että yhdessä aletaan olemaan. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja minusta vauva-arki ei ole missään vaiheessa ollut rankkaa. Elämäni ihaninta aikaa äitiyslomat olleet :) 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:10"]

Eivätköhän tahattoman lapsettomuuden hyvät puolet ole valtaosaltaan samoja kuin vapaaehtoisen lapsettomuudetkin: enemmän henkilökohtaista vapautta, turvatumpi taloudellinen tilanne, parempi parisuhde, enemmän vapaa-aikaa, paremmat mahdollisuudet harrastaa ja pitää yllä ystävyyssuhteita, enemmän jaksamista ja energiaa...

[/quote]

Silloin kun on esim. lapsettomuushoidoissa ei asiaa näe tuolla tavalla, tai en ainakaan itse nähnyt, asiassa ei näe oikein mitään hyvää. Jo kauan ennen kuin olen edes lapsia halunnut, olen ollut todella perhe orientoitunut. Täytyy myös sanoa että parisuhde voi erinomaisesti, energiaa riittää ja on myös aikaa harrastaa ja nähdä ystäviä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:29"]

Silloin kun on esim. lapsettomuushoidoissa ei asiaa näe tuolla tavalla, tai en ainakaan itse nähnyt, asiassa ei näe oikein mitään hyvää. 

[/quote]

Tuo on ihan omasta asenteesta kiinni. Kyllä ne hyvät puolet ovat olemassa, jos niihin ymmärtää tarttua.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:12"]

Hyvänä puolena voisi pitää sitä, että tulee parisuhde tavallaan testattua. Onko tuo toinen minun kanssani vain sen takia, että on yleinen tarve lisääntyä vai sen takia että tykkää nimenomaan minusta.

[/quote]

Tämäkin on totta, ainakin meidän kohdallamme. Ns. vika, minkä takia emme tulleet raskaaksi luonnostaan, oli minussa. Se oli tietysti kova paikka itselleni ja syyllisyys painoi. Vaikka mieheni halusi lapsia, hän teki hyvin selväksi sen ettei halua lapsia jos en olisi lapsien äiti.. Ja sanoi että tietysti valitsee minut niiden (lapsien) yli joita ei ole edes olemassakaan ja että haluaa viettää elämäni minun kanssani, tuli lapsia tai ei.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:29"]

Silloin kun on esim. lapsettomuushoidoissa ei asiaa näe tuolla tavalla, tai en ainakaan itse nähnyt, asiassa ei näe oikein mitään hyvää. 

[/quote]

Tuo on ihan omasta asenteesta kiinni. Kyllä ne hyvät puolet ovat olemassa, jos niihin ymmärtää tarttua.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta kysyn oletko ollut joskus tahattomasti lapseton tai haluatko lapsia?

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:36"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn oletko ollut joskus tahattomasti lapseton tai haluatko lapsia?

[/quote]

En halua lapsia. Tosiasiat silti tiedän.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:36"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn oletko ollut joskus tahattomasti lapseton tai haluatko lapsia?

[/quote]

En halua lapsia. Tosiasiat silti tiedän.

[

Monet ystäväni jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia omaavat kyvyn empatiaan ja osaavat miettiä miltä jokin mahtaisi tuntua, jos olisi samassa tilanteessa. Hyvä jos koet että tiedät tosiasiat.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:46"]

Monet ystäväni jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia omaavat kyvyn empatiaan ja osaavat miettiä miltä jokin mahtaisi tuntua, jos olisi samassa tilanteessa. 

[/quote]

En mielestäni ottanut kantaa siihen, miltä lapsettomuus tuntuu sellaisesta, joka haluaa lapsia. Huomautin vain, että samat mahdollisuudet annetaan sekä vapaaehtoisesti että tahattomasti lapsettomille. Eräs parhaista ystävistäni oli pitkään hoidoissa mutta päätti sitten alkaa rakentaa puolisonsa kanssa hyvää kahden aikuisen elämää. He ovat nyt hyvin tyytyväisiä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:46"]

Monet ystäväni jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia omaavat kyvyn empatiaan ja osaavat miettiä miltä jokin mahtaisi tuntua, jos olisi samassa tilanteessa. 

[/quote]

En mielestäni ottanut kantaa siihen, miltä lapsettomuus tuntuu sellaisesta, joka haluaa lapsia. Huomautin vain, että samat mahdollisuudet annetaan sekä vapaaehtoisesti että tahattomasti lapsettomille. Eräs parhaista ystävistäni oli pitkään hoidoissa mutta päätti sitten alkaa rakentaa puolisonsa kanssa hyvää kahden aikuisen elämää. He ovat nyt hyvin tyytyväisiä.

[/quote]

Sanoit kuitenkin että se on asenteesta kiinni nähdä asiassa jotain hyvää? Tokihan onhan tossa ihan pointtikin, mutta se miten esität asian.. Annat kovin epäempaattisen ja kovan kuvan itsestäsi. Ja en epäile hetkeäkään etteikö ystäväsi olisi nyt tyytyväinen elämäänsä, mitä muuta vaihtoehtoja hänellä olisi? Jos emme olisi saaneet lasta, varmasti vuosien kuluessa hyväksyisimme asian ja eläisimme varmasti onnellista elämää..

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 13:52"]

Sanoit kuitenkin että se on asenteesta kiinni nähdä asiassa jotain hyvää? Tokihan onhan tossa ihan pointtikin, mutta se miten esität asian. 

[/quote]]Asenne tarkoittaa ymmärtääkseni suhtautumistapaa eli niitä aikomuksia, ajatuksia ja tunteita, joita ihminen liittää mielessään johonkin asiaan. Lapsettomuuteen liittyvät tosiasiat eivät ole itsessään hyviä tai huonoja, vaan juuri suhtautumistapa määrittää, miten ne koetaan. 

Ystäväni olisi voinut katkeroitua ja jäädä roikkumaan pakkomielteisesti ajatukseen omasta lapsesta. Näinhän osa lapsettomista myös tekee. Kaikki eivät pysty tai edes halua suhtautua tilanteeseensa rakentavasti.

Siinä ei ollut mitään hyvää. Pidän lapsiani suuressa arvossa ja muistan olla heistä kiitollinen. Mutta uskon että niin olisi vaikka en olisi kärsinyt sitä 4 vuotta.

Tahaton lapsettomuus ei tee ihmisestä jaloa. Minusta teki ainakin lähinnä katkeran.

Ja ärsyttää muuten todella paljon nää helposti raskautuneet jotka jaksaa aina muistuttaa jostain huonosta/väsyneestä/hemmottelevasta äidistä että olis nyt täydellinen/ tyytyväinen kun vihdoin sen lapsen sai!

Kun ei tarvitse olla yhtään parempi äiti vaikka lapsen saaminen olis vaikeaa!

Minun mielestäni on kyllä normaalia keskustella esim lasten kasvatukseen liittyvistä asioista ennen kuin edes alkaa yrittämään sitä raskautta... itse kyllä tulin helposti raskaaksi ja eipä ole erimielisyyksiä miehen kanssa ollut (lapsi 4v) eikä mikään 'rankkuus' tullut yllätyksenä, päinvastoin. Varauduttiin nimittäin koliikkivauvaan ja siihen ettei 'mitään' saa tehtyä ja kaikki on hankalampaa, niin yllätyttiin kyllä positiivisesti :)

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 14:11"]

Minun mielestäni on kyllä normaalia keskustella esim lasten kasvatukseen liittyvistä asioista ennen kuin edes alkaa yrittämään sitä raskautta... itse kyllä tulin helposti raskaaksi ja eipä ole erimielisyyksiä miehen kanssa ollut (lapsi 4v) eikä mikään 'rankkuus' tullut yllätyksenä, päinvastoin. Varauduttiin nimittäin koliikkivauvaan ja siihen ettei 'mitään' saa tehtyä ja kaikki on hankalampaa, niin yllätyttiin kyllä positiivisesti :)

[/quote]

Mielestäni se on myös normaalia (ja erittäin suotavaa) että keskustelee asioista ennen kuin alkaa ns. yrittämään vauvaa. Liian harva kuitenkin tekee niin syystä tai toisesta..