Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten musta tuntuu että oon pilaamassa tuota lasta (2v)?
02.02.2014 |
Nyt se huutaa tuossa olohuoneen lattialla kun kaiveli mun takin taskusta pastilleja ja sanoin tiukasti että toisten taskuille ei saa mennä. En huutanut, en korottanut ääntä, sanoin vaan tosi tiukasti ja otin pastillit pois käsistä. Loikkas lattialle huutamaan ja välillä tuli repimään hihasta kovaa kiljuen. En noteerannut joten huuto tuossa näyttää vielä jatkuvan.
Tänään päivällä juuri ennen ruokailua lapsi keräs erilaisia leluja omalle kohtaa pöytää ja kun laitoin ruuan pöytään sanoin et lelut pois, nyt syödään. Ei totellut joten kahmaisin lelut syliin ja vein lelukoriin ja tästä armoton 45 min huutokonsertti ensin pöydässä ja siirsin sitten pois pöydästä kun ei näyttänyt nälkä olevan vaan huudettiin lelujen perään.
Sama kävi sitten päivällä kun katsoi teletappeja jakson ja sanoin jo ennen play - nappia että tämä yksi katsotaan ja sitten sammuu kone. Hirvee huuto kun tapit loppu ja koneen sammutin ja taas vaatteista repiminen ja tais kieltäkin näyttää ja taas otin käsistä kiinni ja sanoin tiukasti että vaatteita ei revitä ja kenellekään ei näytetä kieltä. Huusi taas parikymmentä minuuttia lattialla.
Tämä nyt ilmeisesti on sitä uhmaa ja ihan fine, kyl mä huutoa kestän, mutta onko ihan täysin kylmää ja tunteetonta olla täysin noteeraamatta tuota huutoa ja jos tulee huutaen hihasta repimään, niin sanon vain että vaatteita ei revitä ja siirrän kädet pois. Ja huuto kovenee. Kun laps on vihdoin rauhoittunut niin otan syliin ja selitän asian ja sitten leikitään tai luetaan kirjaa.
Äitini oli ihan kauhuissaan kun oli aiemmin viikolla just samanlainen päivä että miten lapsi voi käyttäytyä noin. Kerroin siis asiasta puhelimitse. Tuli sitten mieleen olenko tässä nyt pilaamassa lastani että pahennanko itse tilannetta olemalla "kylmä äiti" ? :/'
Nyt näytti taas rauhoittuneen joten mennään iltapalalle josta toivottavasti selviydytään kunnialla :)
Niin ja esikoinen siis ja ihan just täytti 2v. :)
Kommentit (8)
Sanoita lapsen tunteita. Helpottaa pahaa oloa pelkästään jo se, kun sillä ololla on nimi. Esim "sä taidat olla nyt tosi vihainen/surullinen/pettynyt". Kun alkaa jo paremmin juttua tulemaan, kysy mikä lasta suututtaa ja vaikka toista se hänen perässään. Lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja kiukku laantuu pikkuhiljaa. Sitten voitte keskustella, miksi tilanteessa piti toimia niinkuin toimittiin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Tosiaan tää 2 v ei puhu vielä kuin muutamia sanoja joten tuo ulosantikin on sitten aina tuota huutoa ja heilumista :D Täytyy ruveta tuohon sanoitukseen :)
ap
Ihan OOKOO meininki. Vitsaa ei pidä säästää. Ei siitä lapsesta lähtökohtaisesti kannata kalakaveria tehdä. Ne saa muualta. On lapsen edun mukaistakin kasvattaa, ei olla kaveri.
Meillä lapsi myös aika kovatahtoinen. Pelkkä huutaminen on jo pikkuhiljaa vähentynyt, kun osaa jo sanoa mitä haluaa ja mikä kiukuttaa. Aiemmin se oli pelkkää huutamista.
Uskoisin sen teilläkin hieman helpottavan, kun lapsi oppii puhumaan enemmän.
Muuten kasvatat lastasi mielestäsi oikein, sinulla on vain uhmaikäinen ja kovatahtoinen lapsi.
Meillä on myös voimakastahtoinen hieman vaille kaksivuotias uhmaikäinen esikoinen taloudessa. Pinna on välillä todella kireällä juuri sen takia, kun kaikkeen automaattisesti vastataan ei, pienimmästäkin vastoinkäymisestä heittäydytään lattialle tai pahimmillaan tehdään kiellettyjä asioita. Huutoon tuntuu kyllä auttavan se, että ottaa lapsen napakasti syliin ja rauhassa puhuu, että "sinua taitaa nyt ärsyttää se ja tämä ja tuo". Sitä vaan kun ei jaksa kolmeakymmentä kertaa päivässä, joten tuntuisi helpommalta antaa lapsen huutaa vain aikansa. Juttelin sattumalta eilen juuri yhden lastenpsykiatrin kanssa, ja hän sanoi, että lapsen on tärkeää kokea, että hän on rakastettu myös raivotessaan, joten siinä suhteessa tuo totaalinen ignoraaminen ei ole paras vaihtoehto, vaikka ehkä itse joskus helpoimmalla siten pääsisikin.
Se on hyvä, että laitat lapsellesi rajat, lyömisen ja repimisen pitääkin olla absoluuttisen kiellettyä, ja kyllä lapsi sen aikanaan oppii, kun vain olet johdonmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on siellä voimakastahtoinen lapsi, joka on vielä ihan avuton niiden omien tunteidensa kanssa. Meillä toinen lapsi on samanlainen. Kyllähän se noinkin menee, että antaa lapsen huutaa, mut ajan kanssa opit, että helpommalla pääsee, jos löytää ne keinot joilla ohjata lapsen energiaa niin että tilanteet voi ehkäistä tai viedä lapsen ajatukset muualle (ainahan ei voi).
Meillä kaikkein tehokkain tapa on se, että menin lapsen eteen, ja sanoin, että "voi että, sinua harmittaa. Sinua harmittaa koska äiti teki sitä tai tätä. Voi sinua. Onpa sinulla tosi paha mieli" Ja vaikka äkkiseltään luulisi, että tämä provosoisi lasta huutamaan enemmän, niin ei se prosovoi. Koska lapsi huutaa ilmaistaakseen itseään. Ei hän tiedä, pieni kun on, että aikuinen on jo tajunnut, että lasta harmittaa. Lapsi toivoo sitä, että aikuinen kertoo hänelle, selkeästi, miltä lapsesta tuntuu. Mun lapsi yleensä vastasi tuohon nyyhkyttäen, että joo, harmittaa. Tilanne laukesi siihen. En lähtenyt perustelemaan mitään, että miksi jokin asia kiellettiin, koska ei noin pieni sitä ymmärrä. Otin syliin, mentiin tekemään muita asioita.
Aina ei tosin jaksa, koska noita tilanteita oli meillä siis kirjaimellisesti parin minuutin välein. Mutta auttoi paljon, että siitä lapsen tunteiden sanoittamisesta tuli rutiini. Lapsi alkaa niistä myös oppia itsekin nopeasti kertomaan tunteistaan "minua harmittaa koska en onnistunut. Minua harmittaa, koska en osaa." Ne tulee siinä kielen kehittymisen mukana.
Kaikki konfliktitilanteet ovat oppimistilanteita, lapselle ja aikuiselle. Lapsi on niissä kuitenkin se, joka on ihan hukassa ja tarvitsee siihen jotain kättä pitempää aikuiselta selvitäkseen tilanteesta. Jos vaan mitenkään jaksaa, kannattaa kuitenkin yrittää laukaista se tilanne jotenkin. Se, että ei reagoi lapsen huutoon mitenkään, saa lapsen vain huutamaan entistä enemmän, koska sen huudon tarkoitus on saada aikuiselta apua siihen sietämättömään oloon, ettei ole mitään, ei osaa mitään, ei pysty mihinkään eikä saa mitään mitä haluaisi.
Yhdyn edellisiin kommentteihin. Meillä lapset 4v ja pian 2v, ja todellakin uhmaa on riittänyt ja huutoa kuunneltu. Nuoremmalle eräs lelu on ylitsepääsemättömän rakas ettei millään laskisi sitä kädestä edes ruokapöytään tullessa. Olen ratkaissut asian niin, että laitan tämän lelun johonkin näköetäisyydelle (mutta ei ruokapöytään) ja sanon lapselle, että kun olet syönyt, saat lelun. Toki eri asia, jos niitä leluja on laatikollinen..
Usein annan lapsen hetken huutaa, mutta otan kyllä aika pian syliin ja pyydän rauhoittumaan sanoen ettei ole hätää. Kun rauhoittunut, kertaan vielä, mitä/miksi kielsin jotain. Usein tästä tulee uusi kitinä itku, mutta se menee nopsaan ohite. Toisinaan kyllä jätän huutamaan, jos esim. syliin ottamisen jälkeenkin vain jatkaa ja jatkaa. Sanon kyllä, että tule syliin, kun siltä tuntuu. Jossain kohden lapsi lopettaa ja tulee syliin.
Alue: Aihe vapaa
Minusta olet toiminut hyvin. Täytyy olla jämäkkä ja jos lapsella on nyt uhmaikä menossa, ei kannata antaa periksi. Tsemppiä!