Minkälaisen ihmisen seuraa häpeät etkä kehtaa tunnustaa olevasi

Ei mulla ole tuollaisia kavereita. Olen sosiaalisesti valikoiva.

Todella ruma ja sosiaalisesti lahjaton. Miehissä uhoajat ja känniääliöt, jotka kohtelevat kaikkia epäkunnioittavasti. En kyllä ole em. kaltaisten ystävä. 

Ihminen, joka muista piittaamatta kovaan ääneen kailottaa joko kasvotusten tai puhelimeensa kaikki asiansa.

Vittua hokevat ihmiset ovat mielestäni todella noloja. En tietenkään ole ystävä sanaa hokevien kanssa, mutta joidenkin työkavereiden käytöstä olen hävennyt.

En vietä aikaani epämiellyttävien ihmisten kanssa.

Mä kehtaan tunnustaa kaikki kaverini, enkä häpeä heitä. Kaveriksi en huoli sellaista, josta en tykkää.

Narsistin seuraa. Kovaan ääneen julkisella paikalla miesehdokkaiden vikoja analysoivaa kaveria.

En häpeä kenenkään seuraa. Tuttavani jne. eivät edusta minua eivätkä ole minun jatkeitani. Jos joku tekee minusta muka-oikeita-johtopäätöksiä kavereiden perusteella niin siinäs tekevät. Samaa he harrastaisivat oli vieressäni kuka tahansa tai ei ketään.

Mulla on kaveri. Tutustuttiin 12 vuotta sitten yhden yhteisen ystävän kautta. Hän silloin jo varotti, että tämä ihminen on sitten erittäin rasittava. Hän on heikkolahjainen ja takertuva. Ei oikein ole ystäviä, juuri sosiaalisten taitojen puuttumisen takia.

Tämä ihminen jäi elämääni. Olen peruskiltti ja säälin tätä silloin nuorta naista, joka oli ihan omansa lainen. Edelleen mua tavallaan hävettää olla esim hänen facebook kaveri, mutta toisaalta yritän ajatella aina, että jokainen ihminen ansaitsee ystävän.

Tämän ihmisen luonteen piirteitä:

- hänellä on tapana soitella... ja soitella... ja soitella. Jos hänelle ei vastaa, hän soittaa vaikka 99 kertaa peränjälkeen. Tällainen hän on ystäville sekä niille miehille, jotka loveensa hetkellisesti lankeavat.

- hän ei ota opiksi. Ei mistään. Ei opi virheistään.

- nauraa kovaäänisesti ja ahdistelee ihmisiä. Häpeilemättä pyytää puhelinnumeroita ja myös soittelee... ja soittelee... ja soittelee

oikeasti sellainen ihminen, ettei uskoisi tuollaisia edes olevan, ellen omin silmin todistaisi sitä joka IKINEN PÄIVÄ!!!! Onneksi asuu 200km päässä niin ei pääse kyläilemään.

Hänellä ei ole työtä, ei koulutusta, asuu isänsä luona (ikää 32v). Välillä käy joillain kursseilla työkkärin kautta. Tämä johtuu todennäköisesti heikkolahjaisuudesta. Hän syntyi pikkukeskosena, joten voi olla, että sieltä juontaa osa vaikeuksista.

No, en nyt ehkä häpeä häntä koska eihän se minun häpeäni ole,  mutta ihmettelen kyllä vähän. Eräs kaverini on todella rasistinen ja käyttää rasistisia nimityksiä (kuten vinosilmä, ählämi) ja jotkut kommentit ovat aika noloja. Huomaa, että on tuppukylässä kasvanut.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 13:55"]

tuon henkilön kaveri? Millainen ihminen on jotenkin nolo?

[/quote]

En häpeä kavereitani. Eli en minkäänlaisen. Vaikka asuisi katuojassa ja olisi silmäpuoli ja kaikkien halveksima, minä en häpeä ihmist jos hän on kunnollinen sydämeltään.

Ystäviksi en ota pahoja ihmisiä, niitä jotka käyttäytyvät muita kohtaan huonosti.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 13:55"]

tuon henkilön kaveri? Millainen ihminen on jotenkin nolo?

[/quote]

MINÄ. Minä olen tuollainen ihminen, jonka seuraa hävetään. Mutta en tiedä miksi. Olen rauhallinen, mutta joskus harvoin kiivastun ja sitten sanansäilä lentää. Puolustan lapsiani kuin leijona. Olen peruskiltti, saanut positiivista palautetta työstäni, koska olen asiakkailleni kärsivällinen ja ystävällinen. Mutta lapsuudenystävälilleni olen ilmaa, ystäviä ei minulla enää ole. Olen miettinyt, että olen niin tylsä. Olen vuosia surrut asiaa enkä tiedä miksi näin on käynyt. Olen hiljalleen alkanut tajuta, että tämä on kohtaloni koko loppuelämäni ja että minun on vain elettävä tämän asian kanssa. Oltava rohkea ja elettävä yksin.

Valikoin nykyään seurani melko tarkasti, mutta nuorempana olin avarakatseisempi. Tuli hengailtua joskus erään siskon kautta tutuksi tulleen naisen kanssa muutaman kerran, mutta se tyyppi oli niin nolo, että jättäydyin aina pois porukoista, joissa hän oli. 

No mikä oli niin noloa: toisten ihmisten mulkoilu, arvostelu, halveksiva käytös. Täysi materialisti, jonka puheet liittyivät merkkituotteisiin, ulkonäköön, rahaan. Nirsoilu ja snobbailu ruuista niin toisten kotona kuin ravintoloissa. Ihmisten arvottaminen statuksen perusteella. Jos silloin olisi käytetty termiä wt, tää ihminen olisi hokenut sitä koko ajan - mut silloin kaikki oli sen mielestä junttia. Itse oli tyyliltään Esbo. Olematon yleissivistys, konservatiivinen ja tynnyrissä elänyt. 

Pullo valkoviiniä ja tyypistä tuli esiin toinen puoli: sellaista miestä ei ollut vielä keksittykään, jota tämä tyyppi ei olisi vongannut eli moraali löyhtyi kummasti ja nolosti. Häpesi itse kännikäyttäytymistään ja vanhemmiten on kuulemma alkanut välttää alkomahoolia. Sen se viina teettää. (keittiötsygoloogina aina ajattelinkin, et tää tyyppi oli jotenkin katkera tai kateellinen sellaisille ihmisille, jotka eivät piitanneet muiden mielipiteistä ja olivat siten tän tyypin mielestä "juntteja"  ja viina sai sitten tän toiveminän irti).

YH-äidit.

En häpeä kenenkään seuraa tai ketään henkilöä, mutta välillä häpeän ystäviltäni tulevia kommentteja.

Messuilla vilkuilee muita harrastajia ja sitten kuiskuttaa korvaani, että "katso nyt tuotakin läskiä," myöhemmin alkaa ivailla jonkun tuttavan isosta nenästä. Järkytyin ja olisin torunut, mutta ilmapiiri oli muuten niin hyvä etten kehdannut alkaa huutaa ja paheksua kesken hauskaa tapahtumaa. Eikä kyseessä ole edes mikään kaunein ja laihoin nainen, ehkä juuri tuosta syystä katkeran pinnallinen.

Muuten hyvin luotettava, oikeudentajuinen ja reipas ystävä, joka toimii aina oikein eikä anna periksi. Silti jostain syystä välillä hyvin typeriä kommentteja.

Valikoin kyllä mielestäni melko hyvin seurani, mutta kyllähän tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka esim. avaavat suutaan väärässä paikassa väärään aikaan ja löytyy jotain todellisia kännisikailijoitakin, mutta selvinpäin ovat ihan normaaleja. Itselläni, kun ei ole tapana kailottaa kaikkia asioita ympäri kyliä ja kenelle sattuu tai tekemään mitään superövereitä kännissä, niin kyllähän se nolottaa joskus...

Mulla on yksi kaveri, jolla on jostain syyst äpakkomielle selittää kakalla käymisistään ja vielä kovaan ääneen joka kerta kun nähdään. Muuten hän on kyllä ihan normaali.

Esim. viimeksi kun oltiin uimassa, tää kailotti allas raikuen, miten oli kova paskahätä kun ei ole pariin päivään käynytkään ja olipa noloa, kun suihkutiloissa oli vaan semmoinen ohutseinäinen koppi josta kaikki äänet kuuluu läpi. Joo kiitos tästäkin tiedosta, toivottavasti pyyhit edes pyllysi ennen kuin tulit tänne samaan altaaseen mun kanssa.

Hän vielä ihmettelee, miksei löydä tyttöystävää, on muuten ihan mukavannäköinen ja fiksu. Kerran yritin varovasti vihjaista, että kakkajuttujen kertominen heti ekoilla treffeillä ei ehkä ole omiaan herättämään kenenkään romanttista kiinnostusta. Tää hermostui heti, että kumma kun hän ei kelpaa kellekään omana itsenään, hän nyt vaan on tällainen!

Viimeksi kun ehdotti näkemistä, sanoin ehdoksi että on sitten puhumatta paskomisistaan. Saa nyt nähdä miten käy. Missään kahvilassa tai ravintolassa en ole kehdannut tavata häntä enää vuosiin koska hävettää juttunsa niin.

Sellaisen, joka puhuu koko ajan.

 En kehtaisi olla sellaisen hiirulaisen, josta näkee, ettei urheile kanssa ja on sosiaalisesti kömpelö, ts.hiljainen, mutta kun jotain sanoo, kailottaa jotain kontekstissa todella outoa.

Korostan, että tuo olemus itsessään ei tee noloa, jos on sosiaalisesti fiksu, vaan yhdistettynä tuohon "tyhmyyteen".