Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa kun mun perhe nauraa mulle jos liikutun.
01.02.2014 |
Välillä itseänikin ärsyttää oma yliherkkyys. Mutta mulla nyt tulee vaan sympatiakyyneleet herkästi jos joku toinen itkee. Oli se sitten ilosta tai surusta. Vieläkään mun perhe ei ole sitä oppinut vaan suorastaan pilkkaavat mua jos liikutun tv:ssä olevasta iloisesta hetkestä tai surullisesta hetkestä.
Ne oikeen kääntyy kyttäämään mua, että koska mulla alkaa silmät kostumaa ja sit ne pilaa koko hetken ja mulle tulee kiukku.
Mieheni välillä oikeen huutaa riemastuneena ja osoittaa sormella että "haha, sua alkaa taas itkettää" ja tilanne ohi enkä päässyt nauttimaan ilon tunteesta tämän toisen ihmisen puolesta.
Mä en voi sille mitään, että liikutun niin herkästi, mutta mun perhe ei vaan tunnu tajuavan sitä, vaikka olen sen sanonut ja sen että mua kiukuttaa suunnattomasti kun sitä niin suureen ääneen joka helvetin kerta ihmetellään ja naureskellaan.
Kommentit (6)
Tiedän tunteen. Jotkut vaan on kiusaajia luonteeltaan ja rakastavat toisten pilkkaamista. Minä ymmärrän, että joku saattaa yllättyä tollasesta tunteellisuudesta ja reagoi siksi kummallisesti. Mutta jos on selvästi sanonut, ettei tykkää siitä, että omasta liikuttumisesta tehdään numero ja sitä aina suureen ääneen pilkataan, niin en tajua, miksei sitä voi kunnioittaa.
Jotkut vaan on niin tyhmiä tai sitten julmia. Itse varmaan tiedät kumpaan kategoriaan miehesi kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että helvetinmoisen mulkun olet mieheksesi ottanut. Ja samanlaisiksi paskanaamoiksi hän on ilmeisesti kasvattamassa lapsia. [quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 11:37"]
Välillä itseänikin ärsyttää oma yliherkkyys. Mutta mulla nyt tulee vaan sympatiakyyneleet herkästi jos joku toinen itkee. Oli se sitten ilosta tai surusta. Vieläkään mun perhe ei ole sitä oppinut vaan suorastaan pilkkaavat mua jos liikutun tv:ssä olevasta iloisesta hetkestä tai surullisesta hetkestä.
Ne oikeen kääntyy kyttäämään mua, että koska mulla alkaa silmät kostumaa ja sit ne pilaa koko hetken ja mulle tulee kiukku.
Mieheni välillä oikeen huutaa riemastuneena ja osoittaa sormella että "haha, sua alkaa taas itkettää" ja tilanne ohi enkä päässyt nauttimaan ilon tunteesta tämän toisen ihmisen puolesta.
Mä en voi sille mitään, että liikutun niin herkästi, mutta mun perhe ei vaan tunnu tajuavan sitä, vaikka olen sen sanonut ja sen että mua kiukuttaa suunnattomasti kun sitä niin suureen ääneen joka helvetin kerta ihmetellään ja naureskellaan.
[/quote]
Mä oon Ap ihan samanlainen! Ei tarvii olla kuin Master Chef Australian kilpailijoiden erohalaus tms. niin mulla jo kyyneleet valuu. Tiedän, on naurettavaa, mutta en voi sille mitään!
Mutta meillä perhe on kyllä hienotunteisia, ainoastaan 5-vuotias välillä tokaisee, että taas äiti itkee. :)
No on sulla kyllä melkoinen perhe. Toivottavasti eivät ole koko sun lapsuutta ja nuoruutta harrastaneet vastaavaa. Ihan idioottia toimintaa. Toista ihmistä pitää kunnioittaa, ja varsinkin omaa lasta ja puolisoa. Missä muualla saa olla oma itsensä, jos ei oman perheensä kanssa?
Ap: Olet ihanan herkkä ihminen ja toisten tunteista liikuttuminen on täysin normaalia. Mulla vaihtelee liikutuksen tunne esim. kuukautiskierron tai väsymyksen mukaan. Joskus liikutun herkemmin kuin joskus toiste.
Tuo toisten naureskelu tuntuu typerältä. Jospa yrittäisit olla kiinnittämättä siihen huomiota. Jos kyyneleet valuu, niin sitten ne valuu. Ole ylpeä että olet herkemmin tunteva kuin perheesi.
Jos miehesi tietäisi, että kirjoitat tänne liikutuksestasi hän nauraisi paskaset naurut.