Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit pysyvästi työkyvytön totaaliyksinäinen sinkku
24.10.2020 |
- jolla ei ole pienintäkään toivoa pariutumisesta tai millään osa-alueella yhtään nykyistä paremmasta elämästä, mitä tekisit?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se vaatisi jo liikuntokyvyn rajoitteitakin. Parempaa elämää on vaikka mennä sienestämään, keittää nuotiokahveet ja käräyttää makkara.
Se ei maksa sen enempi kun kahveen juonti kotonakaan .. kun fillarilla polkaisee.
-Sinkkiş
Jos en mitään voisi tehdä, niin sitten varmaan tosiaan jäisi enää ryyppääminen jäljelle.
Tietty ilman liikuntakykyä voisi lukea tai tehdä koneella vaikka nettisivuja, mutta mitäpä siellä pystyisi esittämään, jos olisi liikuntakyvytön ;)
-Sinkkiş
En tiedä. Mielenkiintoinen pohdinta. Voisikos alkaa tekemään vaikka animaatioita tietokoneella tai musiikkia.
Ohjelmoisin niin maan perkeleesti, kuten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen juuri muo kriteerit täyttävä henkilö.
MGTOW oli omalla kohdallani paras ratkaisu 10 vuotta sitten.
Vähän vaikea sanoa mitä tekisin, kun kuvaus on noin epämääräinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minähän olen. En tee käytännössä mitään. Täällähän minä vaan lojun.
Toteaisin ensin, että olen väärässä kun kuvittelen, ettei ole mitään toivoa paremmasta.
Sitten lähtisin kehittämään ajatteluani siihen suuntaan, että arvostan paremmin kaikkea sitä mitä minulla on: Toimeentulo, joskin niukka, asunto, joskin karu, ja loputtomat mahdollisuudet lukea, opiskella kiinnostavia asioita, tutustua uusiin kiinnostaviin ihmisiin - vaikka netissä jos ei irl. Valtavat mahdollisuudet alkaa harrastaa uusia asioita ja kehittyä eri alueilla.
Muuttaisin toisin sanoen asennoitumistani ja hakisin elämästä tietoisesti tyydyttäviä uusia mahdollisuuksia, joita oikeasti on aina, vaikka alkuun tuntuu ettei muka ole.
Näin minä tekisin, mutta jokainen tekee omat valintansa, niin ap:kin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen siinä mielessä työkyvytön, että ikäni puolesta en enää pääse mihinkään töihin, fyysiseen työhön en pystyisi muutenkaan, enkä pysty kävelemään kovin pitkiä matkoja. Aivotyötä olen tehnyt koko urani siihen saakka, kun työt loppuivat muutama vuosi sitten. "Totaaliyksinäinen ikisinkku" olen ollut aina. Olen kyllästynyt siiihen, että sosiaalityöntekijät, TE-virkailijat, terveydenhoitoalan ihmiset, farmaseutit yms. eivät usko sitä, että minulla ei ole kavereita tai riittävän lähellä asuvia sukulaisia, jotka voisivat auttaa millään tavalla. Kun ei ole rahaa käydä apteekissa, lääkärissä, kirjastossa, työpaikkahaastatteluissa ja edes kaupassa (saati, että koko kuukaudeksi sieltä voisi ostaa ruokaa), siellä ei siis käydä. Totta kai on kuljetuspalveluja, mutta vähistä rahoista ei niihin ole paljon nipistettävissä. Paremmasta elämästä ei ole toiveita.
Mitä tekisin? Koska en pysty ottamaan itseltäni henkeä, vaikka se onkin aivan koko ajan mielessä, olen vain olemassa hyödyttömänä olentona ja odotan kuolemaa, joka saattaa olla kymmenien vuosien päässä. Kotia ei ole, ei työtä, ei kavereita, ei haaveita, ei halauksia, ei juttuseuraa, ei ihmisarvoista tulevaisuutta. Tämä tietokone on ainoa ajanvietteeni, mutta en jaksa näpelöidä sitä kovin monta tuntia päivässä. Onneksi pystyn nukkumaan, vaikken olisi edes väsynyt, joten vietän valtavasti aikaa unessa. Painajaiset ovat kyllä pirullisia.
Joku mainitsi alkoholin ja huumeet. Minulla ei ole niihin rahaa, enkä saisi niitä muutenkaan, kun ei ole yhteyksiä eikä varaa kotiinkuljetukseen. Viina tai edes viini ei maistu niin hyvin, että voisin olla päissäni koko ajan todellisuutta paossa, mutta jokin muu turruttava aine olisi tervetullut. Ei kuitenkaan piikitettävä, koska neulakammoni on vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä halua pariutua. Mikä on parempi elämä? Mun elämä on ihan hyvin näin.
Antaisin luovuudelleni vapaan vallan: kirjoittaisin, säveltäisin, piirtäisin. Komentaisin kognitiiviset kyvyt töihin: Koodaisin. Laatisin ristikoita. Opiskelisin kieliä ja kääntäisin ammattitekstejä ja käyttöoppaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä itse tekisit? Mistä tuollainen ajatus tuli mieleesi näin lauantaiaamuna?
Halvin mahdollinen kämppä jostai korvesta (että saa etuudet) sitte Pattayalle asustaan .
Jos olet nainen niin aina on toivoa.
Miehillä ei pariutumisen suhteen aina ole. Mutta toivoa voi silti olla muilla elämänalueilla.
Nauttisin elämästä. Opettelisin uusia asioita, tekisin kaikkea mukavaa, nauttisin viihteestä yms. Sehän olisi unelmaelämää!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen niin aina on toivoa.
Miehillä ei pariutumisen suhteen aina ole. Mutta toivoa voi silti olla muilla elämänalueilla.
Ihminen, joka on riittävän vanha voidakseen tulla kutsutuksi "ikisinkuksi", on pariutumisen kannalta erittäin heikossa tilanteessa, oli sitten mies tai nainen.
Viisikymppiseksi asti sinkkuna ja seurustelemattomana pysyneen ihmisen luonteenlaatu on sellainen, ettei muita ihmisiä vain kiinnosta tai että ei vain ole löytynyt kumppania, jonka kanssa olisi parempi olla kuin ilman. Valikoima ei sanottavasti laajene sitä mukaa, kun ikää tulee lisää.
Rukoilisin.