Miten esikoisen syntymä vaikutti parisuhteeseenne?

Keskimäärin parisuhdetyytyväisyys romahtaa eikä palaa entiselleen etenkään jos olet mies tai korkeasti koulutettu.

Meillä rasitti suhdetta todella paljon. En tiedä muista sitten... Jotenkin eriydyttiin toisistamme.

Etäännytti väsymyksen ja seksiongelmien takia. Parani sitten pikkuhiljaa normaaliksi parin vuoden sisään.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:13"]

Etäännytti väsymyksen ja seksiongelmien takia. Parani sitten pikkuhiljaa normaaliksi parin vuoden sisään.

[/quote]

Miksi miinuspeukkua?? Ihmeellistä touhua. Ei ole tapana kaunistella asioita. Näin kävi, ja minusta ihan normaali reaktio haastavaan tilanteeseen. Kuten myös normaalia sekin, että sitten tehtiin töitä ja parisuhde parani ennalleen.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:13"]

Etäännytti väsymyksen ja seksiongelmien takia. Parani sitten pikkuhiljaa normaaliksi parin vuoden sisään.

[/quote]

Miksi miinuspeukkua?? Ihmeellistä touhua. Ei ole tapana kaunistella asioita. Näin kävi, ja minusta ihan normaali reaktio haastavaan tilanteeseen. Kuten myös normaalia sekin, että sitten tehtiin töitä ja parisuhde parani ennalleen.

[/quote]

Ihmettelen myös miinuspeukkuja! Mun mielestä kuulostaa ihan normaalilta.

Taisi vahvistaa. Tosin oli vahva jo ennen syntymäänsäkin.

Esikoisen vauvavuosi on parhaillaan menossa. riidellään tällä hetkellä herkemmin ja enemmän, seksiä ei juurikaan ole eikä muutenkaan yhteistä (kahdenkeskistä) aikaa. mutta jotenkin ollaan silti onnellisempia! keskustellaan asioista paljon ja molemmat uskotaan että tän rankimman vauva-ajan ja väsymyksen jälkeen ollaan vaan vahvempi tiimi. rakkaus on syvempää ja arvostavampaa.

Lapsen tulo vaikutti parantavasti ja syventävästi. Meillä oli toki hyvä suhde jo pohjalla, mutta jotenkin lapsen synnyttyä tuntui, että rakastin miestäni entistä enemmän. Ja lapsi oli voimakkasti alusta asti meidän yhteinen asia, meihin kuuluva. En osaa selittää paremmin, mutta lapsi toi tullessaan vain positiivista, vaikka normaalit yökukkumiset ja korvakierteet ne on meilläkin. Yhdessä sen vaan on jaksanut ihan hyvin.

asutaan akan kanssa samassa kämpässä lapsen kanssa,mitään yhteistä ei ole enää,muija haluaa elää omaa elämää missä mies maksaa kaiken,asumisen,autot,bensat,lainat,kaipaisin kyllä muutakin kuin pelkkää vittuilua,enää en edes viitsi kysyä seksiä kun ei mulla ole kuulemma mitään muuta mielessä.

olisin halunnut lapselle kunnollisen lapsuuden mihin kuuluu molemmat vanhemmat,vituttaa kun itse en ole tehnyt mitään väärää vaan on työnnetty turhana syrjään,mulle olisi ihan sama vaikka unohtaisi tulla kotiin kunhan ei veisi lasta mukanaan,olen mietinyt uuden muijan hankintaa,mutta en halua enää mitään suhdetta vaan joku vakkaripano olisi kiva minkä kanssa voisi hengailla ja mennä vaikka etelään ,oman akan hapanta naamaa ei jaksa katsoa millään etelän reissulla,ei viitsi rahaa laittaa täysin turhaan.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 13:05"]

asutaan akan kanssa samassa kämpässä lapsen kanssa,mitään yhteistä ei ole enää,muija haluaa elää omaa elämää missä mies maksaa kaiken,asumisen,autot,bensat,lainat,kaipaisin kyllä muutakin kuin pelkkää vittuilua,enää en edes viitsi kysyä seksiä kun ei mulla ole kuulemma mitään muuta mielessä.

olisin halunnut lapselle kunnollisen lapsuuden mihin kuuluu molemmat vanhemmat,vituttaa kun itse en ole tehnyt mitään väärää vaan on työnnetty turhana syrjään,mulle olisi ihan sama vaikka unohtaisi tulla kotiin kunhan ei veisi lasta mukanaan,olen mietinyt uuden muijan hankintaa,mutta en halua enää mitään suhdetta vaan joku vakkaripano olisi kiva minkä kanssa voisi hengailla ja mennä vaikka etelään ,oman akan hapanta naamaa ei jaksa katsoa millään etelän reissulla,ei viitsi rahaa laittaa täysin turhaan.

[/quote]

Onpa sääli lukea tällaista, ei sen noin tarvitseisi olla. Koettakaahan jutella asia läpi kuitenkin ja päästä arjen yli vähäsen.

Tappoi sen.

Olen korkeakoulutettu mies enkä koe sopivani millän tavalla tuohon kakkosen keskiarvoon. Se on totta, että lapset tulivat parisuhteen väliin kuormittamaan suhdetta. Mutta nyt vuosikymmenen, kolmen lapsen ja pahimman pikkulapsivaiheen jälkeen olen sitä mieltä, että suhteemme on parantunut niin ystävyyden, arjen ja omaisuuden jakamisen kuin seksuaalisella tasolla paremmaksi kuin mitä se on ollut koskaan aikaisemmin. Kai me olemme kasvaneet ihmisinä.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 12:30"]

Esikoisen vauvavuosi on parhaillaan menossa. riidellään tällä hetkellä herkemmin ja enemmän, seksiä ei juurikaan ole eikä muutenkaan yhteistä (kahdenkeskistä) aikaa. mutta jotenkin ollaan silti onnellisempia! keskustellaan asioista paljon ja molemmat uskotaan että tän rankimman vauva-ajan ja väsymyksen jälkeen ollaan vaan vahvempi tiimi. rakkaus on syvempää ja arvostavampaa.

[/quote]

Olisipa meilläkin noin. 3

Ei yksinkertaisesti mitenkään. Ollaan vaan nyt lisäksi perhe, isä ja äiti rakkaalle lapsellemme.

No tiedostamme kyllä, että prioriteetti on muuttunut. Elämä keskittyy nyt vauvan ympärille. Monta kertaa olen niellyt mielipahani kun on tuntunut, että oma kuormitus on kova, mutta tiedän että se on myös puolisolla. Ei olla paljon riidelty, kun jo heti lapsen synnyttyä keskustelimme auki tämän asian- että parisuhde sellaisenaan on nyt ikäänkuin hattuhyllyllä(: Keskitymme olemaan lapselle parhaat mahdolliset vanhemmat. Itse en vaadi mitään ihmeellistä puolisoltani, eikä hän minulta. Aikahan se korjaa sitten luultavasti tämän asian, jos ei tule lisää lapsia.

Mieheni kunnioitti minua entistäkin enemmän. Esikoinen oli kolikkilapsi, ja minä näytin sisuni ja voimani. Puhumattakaan tietysti siitä, että synnytys ja raskaus olivat upeita asioita.

Eroaakohan miesten ja naisten kokemukset tästä asiasta miten paljon? 

Lyhyellä tähtäimellä sekä esikoinen että toinen lapsi huononsivat suhdetta. Mutta pitemmällä tähtäimellä ne paransivat suhdetta, toivat siihen lisää syvyyttä, kiintymystä, vastuuta ja ymmärrystä.

Minusta enemmän pitäisi puhua siitä, että jos pikkulapsiaikana onkin vaikeaa, niin se ei tarkoita että parisuhde on pilalla, vaan se tarkoittaa vain että jonkin asian pitää joustaa kun perheessä on monta tarvitsijaa ja vain kaksi aikuista niitä tarpeita täyttämässä. Se mikä on joskus ollut vaikeaa, voi kääntyä voimaksi myöhempinä vuosina.