Kuinka monta ystävää jaksatte pitää elämässänne?

Muutamia lähiystäviä, lisäksi some-palveluissa ja työkavereita. Joissain työpaikoissa osalla työkavereista on kuormittava tapa yrittää painostaa määräaikaista kavereikseen. Selvästi asemallaan, vaikkeivät ehkä itse tajua asiaa. Ihan kuin määräaikainen vain kärkkyisi pääsyä vakituisten ystäväpiireihin. Tai vakituiset pitäisi kutsua oman ystäväpiirinsä tapahtumiin todistaakseen, että ystäviä löytyy. Pelkkien työkavereiden jonnekin kutsuminen ei edes välttämättä riitä, ellei ehdotettu ole tarpeeksi kiinnostavaa tai muka niitä muita ystäviä ei ehkä olekaan.

Työpaikalla pitää voida puhua omista vapaa-ajanviettotavoistaan tauoilla ilman, että joku painostaa mukaan pääsyllä tai vihjaa, ettei puhujalla ole oikeita ystäviä tai asema ei ole tarpeeksi hyvä työpaikalla jatkamiseen. Eri asia, jos ihmiset harrastavat samaa ja molemmin puolin asema on tasa-arvoinen. Ei niin, että työpaikan sisäpiireissä muka oleva on oikeutettu tunkemaan mukaan.

Ihanaa että on muitakin, jotka eivät jaksa ystäviä. Minulla ei ole yhtään. Aina välillä teen ponnettoman yrityksen ystävystyä, koska täytyyhän ihmisellä ystäviä olla. Tälläkin hetkellä sellainen tilanne: olen ihan hirveän ahdistunut siitä että se ihminen nyt sitten viestittelee minulle ja ehdottelee tapaamisia.

Minulla on ihana mies ja perhe ja jos rasittavia ihmisiä tahdon nähdä, niitä on opiskelupaikalla ihan riittämiin.

Tuntuu että ystävyyssuhteet järkiään ottavat paljon enemmän kuin antavat. Kaunis ajatus, joo, mutta aina sitä vaan päätyy kuiviin imetyksi.