Lue keskustelun säännöt.
Vinkkinne erosta selviämiseen?
23.10.2020 |
Mitä vinkkejä tai neuvoja antaisitte, kun avioero tulossa pitkässä (yli 15v) liitossa, missä lapsia myös? Erosta puhuttu ja sovittu suullisesti, ei vielä virallisesti haettu.
Miten tästä selviäisi suht järjissään?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Juo viinaa
Joo, sen takia ero tulikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio juoda viinaa. Olisko jotain fiksuja vinkkejä, mahdottomuus tällä palstalla?
ap
Sitä vaan, että se pitää kestää, mitään muuta mahdollisuutta ei ole.
Aiheesta on täällä kymmeniä ellei satoja ketjuja.
Hae niitä palstan hakutoiminolla. Sieltä löytyy vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakutoiminto ei kyllä toimi kunnolla, oletko kokeillut?
Ainakin minulle ero antoi hetkellisen, noin kuusi viikkoa kestäneen energiapiikin, jonka avulla jaksoin hoitaa muutot, uuden kämpän sisustukset, osoitteenmuutokset ja muut käytännön asiat. Sen jälkeen puhti loppui, enkä ole tehnyt asunnossani mitään sisustamista sittemmin.
Kannattaa siis hoitaa välttämättömät jutut kuntoon mahdollisimman nopeasti ja alkaa elää uutta arkea. Tunteiden käsittely hoituu siinä sivussa, ja sen jälkeen. Selviytyminen ja normalisointi ovat avainjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne noi "puoliso yllättäen jätti" ole enemminkin niitä jotka miettii kuinka erosta selviää järjissään.
Sä tiedät ettei suhteeseen ole enää paluuta niin se pitää sut järjissään.
Sulta menisi järki jos olisi jäätävä suhteeseen.
Pärjäät kyllä.
Ei siihen oikein mitään taikakeinoa ole.
Se sattuu aikansa, mutta alkaa sitten hiipua. On tärkeää, että ryvet tunteissasi tarpeeksi ja välillä myös jäät sinne sängyn pohjalle. Itke itkusi, silloin kun siltä tuntuu. Käsittele tunteitasi, tee ajatustyötä.
On kuitenkin tärkeää myös pitää jonkinlainen rytmi arjessa ja tehdä itselle mieleisiä juttuja. Tapaat ystäviä ja teet muuta kivaa. Iltaisin voi käydä esim. yksin ajelulla (jos omistat auton) ja olla ajattelematta mitään, tai sitten ajatella paljonkin ja itkeä. Ne on itselleni ainakin hyvä ”rentoutumiskeino”. Saa olla ihan yksin, huutoitkeä niin lujaa kuin ääntä lähtee.
Kannattaa pitää myös jonkinlaista päiväkirjaa omista tunteistaan. Siinä kirjoittaessa teet samalla ajatustyötä ja käsittelet tunteita. Hetki hetkeltä huomaat, että kappas, tämänpäiväinen kirjoitus ei ollutkaan enää niin masentava kuin vaikkapa viikko sitten kirjoitettu.
Tiedän, että haluaisit vain skipata koko suruvaiheen, mutta se on oikeastaan mahdotonta. Se on vain kestettävä. Pura tunteitasi ystävällesi tai muulle läheiselle. Myös terapeutti voisi auttaa, käyt niin monta kertaa kuin koet tarpeelliseksi.
Juo viinaa