Olen luuseri miesasioissa.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:23"]

Ikää jo 40 v. ja en voi kun ihmetellä, miten kamaliin suhteisiin olen itseni ajanut.

Mulla on kolme vakavaa suhdetta ja kaikki nämä miehet ovat osoittautuneet olevan psyykkisesti sairaita.

Ensimmäinen paljastui neljän seurustelusuhteen jälkeen narkomaaniksi. En

ollut huomannut enkä edes epäillyt moista. Erosin heti, kun asia selvisi.

Toinen mies osoittautui seksiriippuvaikseksi alkoholiksi. Vei itsetunnon pitkäksi aikaa.

Kolmas paljastui vuosien yhdessäolon jälkeen täysin kyvyttömäksi käsittelemään tunneasioita. Multa meni parikin vuotta tajuta, ettei se edes ymmärrä mitä puhun, kun puhun tunteista ja huomasin, ettei hänellä ollut oikeita ystäviä, vaan kaikki nettipelikavereita. Ei kontaktia sukulaisiin, vaikka puhuukin niistä paljon.. Ollaan eroamassa ja kävi ilmi, ettei mies saa asuntoa mistään, kaikki luottotiedot menneet ja useita häätöjäkin takana. Ennenkuin muutti luokseni, oli ilmeisesti jättänyt vuokrat hoitamatta. Nyt en pääse hänestä eroon, kun en viitsi kadulle laittaa pakkasilla.

Miten voin olla näin huono ihmistuntija. No, miehet ovat olleet muidenkin mielestä aluksi mukavia ja asiallisen oloisia, mutta miten voi olla, että mä saan kaikki jämäkappaleet.

Olen räväkkä, hyvässä työssä ja minulla on laaja suku ja ystäväpiiri. Ei traumoja vanhempien suhteen (ainakaan en tiedosta)

Ainakin olen oppimassa sen, että en ikinä enää hakeudu parisuhteeseen.

[/quote]

Pientä korjausta:

Mulla on OLLUT kolme vakavaa suhdetta. Ei siis ole samanaikaisesti.

Ja toinen suhteeni oli seksiriippuvaisen ALKOHOLISTIN, ei alkoholin kanssa :)

ap

Huomaathan itsekin, että kaikki suhteesi ovat olleet tavalla tai toisella addikteja. Oletettavasti tulet lapsuudenperheestä, jossa jompi kumpi vanhemmistasi on ollut addikti. Epäilen isää, joka varmaankin on ollut alkoholisti?

Ota lisää siideriä....

Isäni on lähes absolutisti enkä ole ainakaan huomannut addiktioita perheessämme.

Ja mikä tämä "ota lisää siideriä" kommentti on? Ilmeisesti joku vielä mua tyhmempi asialla...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:23"]

Ikää jo 40 v. ja en voi kun ihmetellä, miten kamaliin suhteisiin olen itseni ajanut.

Ainakin olen oppimassa sen, että en ikinä enää hakeudu parisuhteeseen.

 [/quote]

Sulla on vaan ollut pirun huono tuuri. Tuolla iällä ei löydy enää uudenkarheita kloppeja, mutta mikset ottaisi hyvin sisäänajettua toisella kierroksella olevaa miestä, jolla lapset jo tehtynä? Eikun baanalle vaan, ei kannata lannistua pikku vastoinkäymisistä ;)

Minulla vähän sama. Olen tosin jo 43-vuotias. Eli lasteni isä osoittautui patologiseksi valehtelijaksi jne. tiedostin asian, mutta en halunnut hyväksyä. Lopulta oli pakko, kun jäi kiinni niin monesta sivusuhteesta. Paljon suurempi rakkauteni oli narkomaani. Se tosin selvisi jo ensitapaamisella. Jäin vain miettimään, miten 4 vuotta joku on onnistunut peittelemään, että on narkomaani? Tällä hetkellä en ole suhtessa enkä ehkä enää halua. Minulla on seksisuhde onnellisesti naimisissa olevan miehen kanssa, jota näen n.6 viikon välein. Toisena naisena olen ollut monta kertaa ennenkin. Tsemppiä ap!!!!!

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:39"]

Isäni on lähes absolutisti enkä ole ainakaan huomannut addiktioita perheessämme.

Ja mikä tämä "ota lisää siideriä" kommentti on? Ilmeisesti joku vielä mua tyhmempi asialla...

[/quote]

Jos isäsi on absolutisti, niin joku sun perheessä saa sut toistamaan oppimaasi käyttäytymismallia. Additkio on myös himouskovaisuus, tuletko sellaisesta perheestä? Onko äitisi ollut ns. hyysääjä isällesi, ja olet sitten itse oppinut saman mallin, että nainen hyysää miestä, joka on jollaikin tavalla jossain omassa kuplassaan, olipa se sitten alkoholismi, peliriippuvuus, kotoa pois paljon oleminen jne.

Se, miten olet toistuvasti haksahtanut juuri addiktiivisiin miehiin, on niin silmiinpistävää ja kiinnostavaa, ettet ole pystynyt selvittämään, miksi näin on. Selvästikin haet alitajuisesti juuri sellaista seuraa. Seuraavalla kierroksella olisi syytä jo tietää, että ehtisit tehdä ensimmäisen hyvän valinnan elämässäsi. Sulta alkaa loppua aika.

Mulla sama juttu. Ikää 39, takana 3 yli vuoden seurustelua. Ensimmäinen oli "oma vika", koska päätin ottaa vain jonkun miehen että pääsisin neitsyydestä, ja pokasin baarista vanhemman ulkomaalaisen miehen. Juutuin seurustelemaan tämän kanssa 2 vuotta, vaikka tajusin ettei jutusta mitään pysyvää tule.

Toinen sitten vähän lupaavampi, opiskelukaveri yliopistolta. Seurusteltiin 4 vuotta, mutta sinä aikana miehen aika normaali opiskelijabiletys muuttui kunnon alkoholismiksi, jossa päivät alkoi ennen opiskelupäivää yliopiston alakerran baarissa aamuviskillä ja kaljoittelu oli jatkuvaa. Lisääntyneen juomisen myötä mukaan tuli lopulta kännissä pettäminen, missä vaiheessa jätin miehen.

Vähän päälle kolmekymppisenä luulin sitten onneni kääntyneen. Tapasin aivan ihanan DI-miehen. Hän oli pitkä, komea, älykäs, ja luonteeltaan aivan mielettömän hurmaava, energinen ja hauska. Rakastuin korviani myöten ja alettiin seurustella. Valitettavasti mies osoittautui mielenterveysongelmaiseksi, hänellä oli bipolaarinen mielialahäiriö ja paranoidi skitsofrenia. Tajusin, että hänellä oli tavatessamme vaan ollut vähän pidempi hypomaniajakso, ja siitähän se sitten muuttui oikein kunnon masennusten ja sekoilumanioiden vuorotteluksi. Jaksoi 2 vuotta tyyppiä, kunnes en enää kestänyt, varsinkaan maniassa tapahtuvaa jatkuvaa pettämistä. Sen jälkeen ei ole enää ollut seksiä eikä miessuhteita, enkä usko että enää tuleekaan.

nro 9 tässä nro 7: mulle ratkaisu valitsemaani seksittömyyteen oli tuo toisen naisen rooli. Kauan olet ollut selibaatissa?