Miten liikunnasta voisi saada jotain iloa elämäänsä?

Vaihda lajia! Vaikka höntsäsählyyn, uimiseen, zumbaan tai ratsastukseen. Kuka hullu nyt salilla jaksaa vääntää....

Kun löydät oman lajisi niin sitä treeniä oikein odottaa! Mä vihaan koko sydämestäni lenkkeilyä mutta rakastan tiettyjä ryhmätunteja ja salitreeniä.

Kuulostaa siltä ettet ainakaan näkyviä tuloksia saa aikaan. Syöt liian vähän olettaisin, kerta kokoajan nälkä. Eli +-0 noi treenit sulla. Muuta ruokavaliota, syö siis enemmän. Tai sitten vaihdat kevyempään lajiin.

Sali ja lenkkeily on vähän yksinäisiä lajeja. Kokeile jotain, mitä tehdään ryhmässä tai parina. Mä nautin pitkistä kävelyistä kaverin tai miehen seurassa. Myös hyötyliikunnasta on hyötyä, eli teet piha- ja kotitöitä reippaalla tahdilla, pyöräilet ja kävelet asioillesi ja töihin, hilpaset aina portaita etkä käytä hissiä tai rullaportaita. Näin saa tosi nopeasti tuhansia askelia lisää päivään eikä se tunnu siltä että tässä nyt rääkkään itseäni, eikä maksa mitään. 

Liikut liian rankasti, ei ihme ettei nappaa. Hidas töpöttely on parasta.

Se vaihtelee, mutta minulle liikunnan ilo tulee vasta kun kuntoni mahdollistaa mielekkäät suoritukset ja mitattavan kehityksen. Tauon jälkeen on aina vaikea päästä sille tasolle, koska se on kuukausia silkkaa tuskaa ja pakkoa, ja iän lisääntyessä kerta kerralta vaikeampaa. Kokeile vähän rankempaa menoa. Ja vaihda lajia, jos ei punttisali kiinnosta.

Mulle kaikki liikunta on yök, oon kokeillut hiihtoa, lumikenkäilyä, joogaa, erilaisia jumppia, tanssia, uintia, vesijuoksua, sählyä, lentopalloa, sulkapalloa, suunnistusta, hölkkää, sauvakävelyä, kahvakuulailua, kuntosalia, ratsastusta, vatsatanssia, vesijumppaa...kaikki, ihan kaikki on vastenmielistä.

Mä pysyn normipainossa vhh:lla, eli painon takia ei olisi pakko liikkua. Pakotan kuitenkin itseni liikkeelle joka päivä, edes kävelylenkille, jumppaan kotona pari kertaa viikossa, käyn salilla yleensä kerran viikossa, kesällä pyöräilen, se on ehkä siedettävintä. En mä tiedä, mä en ole koskaan saanut liikunnasta mitään nautintoa, en sen aikana enkä sen jälkeen. Pakkopullaa se on aina. Ja olen kyllä yrittänyt ajatella positiivisesti ja kokeilla eri lajeja ennakkoluulottomasti. No, liikun terveyden takia ja otan sen ilon jostain muualta.

Oon kokeillut vaikka mitä lajeja mutta sama juttu kaikkien kanssa. Lenkkeily ja sali mulle kuitenkin parhaat, koska niitä voi tehdä mihin aikaan vaan eli silloin, kun mies ehtii vahtimaan lapsia. Ryhmäliikuntaa inhoan, samoin kaikkia joukkuejuttuja ja talvilajeja. Pyörää en edes omista, koska asutaan niin syrjässä, ettei täältä pääse mihinkään ilman autoa. Liikuntani on kyllä tosi rauhallista ja nuo lenkkeilyt siis kävelyä 1-vuotiaan kanssa rattailla ja välillä niin, että lapsikin kävelee (niitä en kyllä lenkkeilyksi sanoisi). Mielestäni syön ihan riittävästi enkä voi enempää syödä tai sitten lihon jo syömisen takia. Kotiruokaa syön pari kertaa päivässä ja siihen aamupala ja iltapala päälle ja välipalaksi pähkinöitä tms.

ap

Ei sun tarvitse liikkua noin usein! Olet tehnyt liikunnasta pakkopullaa itsellesi, ja sulla kuluu liikaa aikaa asiaan, joka sulle ei ole muuten tärkeä. Riittää, kun käyt 2-3 kertaa ja teet kovemmalla tahdilla. Loput päivät voit tehdä jotain mikä on oikeasti mukavaa (paitsi ylisyömistä)!

Ota liikunta vaikka ma+ke niin loppuviikolla et sitä edes joudu miettimään. Älä tee liikunnasta liian isoa numeroa. Sen merkitys laihtumisessa on muutenkin suhteellisen pieni.

Keskity nyt siihen ruokavalioon, ja liikaa ei saisi tulla nälkäkään. Lisää paljon kasviksia ja jonkin verran hedelmiä sekä vaikka vähärasvaisia lihatuotteita :)

Mun motto on,että elämästä tulee nauttia. Jos liikunta ei innosta jossain muodossa, haetaan laji, jonka harrastamista odottaa. Mulla se on lenkkeily 5x viikossa ja siihen sisältyy valokuvaamista luonnossa. Ei innosta pätkääkään saleilla käynti tai ryhmäliikunnat.Lisäksi kesällä pyöräilen ja uin luonnon vesissä.Saleilla käynti tuntusi rangaistukselta, ei vähääkään kiinnosta pumppailla painojen kanssa jossain porukassa.

Teen vaativaa ihmisten parissa työskentelyä ja vapaalla tarvitsen yksinäisyyttä.

Mulle kaikki liikunta on yök, oon kokeillut hiihtoa, lumikenkäilyä, joogaa, erilaisia jumppia, tanssia, uintia, vesijuoksua, sählyä, lentopalloa, sulkapalloa, suunnistusta, hölkkää, sauvakävelyä, kahvakuulailua, kuntosalia, ratsastusta, vatsatanssia, vesijumppaa...kaikki, ihan kaikki on vastenmielistä.

Ihanaa kun joku voi myöntää noin rehellisesti! =D Mulle myös liikunta on aina ollut pakkopullaa, johtuen varmasti siitä, kun en koskaan lapsenakaan siihen päässyt sisälle, joten siitä ei missään vaiheessa tullut luonteva tapa. Kuitenkin mulla on aina ollut koira, joten sen myötä on tullut liikuttua ihan huomaamatta. En ole miettinyt, huvittaako lenkkeillä vai ei, kun se pitää tehdä joka tapauksessa. Tämän vuoksi varmaan olen pysynyt kohtalaisessa kunnossa ja normaalipainossa, koirat on aina olleet mulle niin tärkeitä että haluan tehdä parhaani niiden hyvinvoinnin eteen, mikä edellyttää ahkeraa lenkkeilyä. Mutta en minä siitä ole silti nauttinut tai liikkunut liikunnan ilosta.

Jossain vaiheessa näin neljänkympin kynnyksellä kuitenkin havahduin, että mun on pakko liikkua itseni vuoksi enemmän. Lenkkeily on jees, mutta kovin yksipuolista, vaikka osan matkaa juoksenkin. Palkkarin personal trainerin ja opeteltiin salirutiinit, välillä käytiin HIIT-lenkeillä, kiivettiin portaita, tehtiin pilatesta - siis uusia lajeja, edes kokeilumielessä. Näistä sali jäi mun jutuksi, siinä voin monipuolisesti rasittaa kroppaa. Aika pitkäänhän siinä meni, ennen kuin siitä tuli tapa tai edes mielekästä millään muotoa, mutta sitkeydellä painoin. Ajattelin, etten voi kaikessa luovuttaa aina 2 kuukauden jälkeen, ja jossain vaiheessa sitä tulosta on minussakin näyttävä, jos lähtötaso on kutakuinkin nolla.

Ja niin vaan se on nyt mun ykkösharrastukseni! Käyn salilla kolmesti viikossa ja ehkä noin 5 kuukauden kuluttua (alussa kävin tosin vain kahdesti viikossa) todellakin huomasin lihasten kasvaneen, mikä motivoi tietysti lisää. Olinhan minä jo painojen määrää lisännyt, että siinä sen voiman kasvamisen näki, mutta kun kuitenkin oli läski päällä, niin sitten vasta alkoi näkyä kunnolla lihastakin. Ja kun mentaliteettina oli kuitenkin parantaa elimistön hyvinvointia ja saada sille lisää voimavaroja, eikä vartalon ulkonäöllinen muokkaaminen, niin ei se tulosten hidas saaminen onneksi lannistanut. Se oli kiva lisä. Ei salilla käymiseni edelleenkään ole mitenkään tavoitteellista, mutta rohkeasti jo otan punttia lisää.
br>

Omalta osaltani sain siis liikunnasta iloa lähestyessäni sitä lähinnä toimivuuden kannalta, aluksi pakkopullana, "mun PITÄÄ liikkua enemmän", mutta niin vaan tuli sohvaperunastakin sporttisempi, kun pääsi siihen makuun. Nyt olen ottanut repertuaariini jo viikottaisen ryhmäliikunnan, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni! =D Kaiken kaikkiaan teen siis viikossa 3 tunnin reeniä salilla, käyn tunnin jumpassa ja lisäksi edelleen ne koiralenkit, useampi tunti viikossa. Ja uskomatonta mutta totta; jos en jonain viikkona pääse, flunssan tms. takia, niin iskee pienimuotoinen ahdistus. Pitää päästä urheilemaan, heh, siinäpä lause, jota en vielä pari vuotta sitten olisi uskonut toteavani! =)

Mä oon oppinut liikkumaan vasta siinä kaksvitosena. Aiemmin inhosin liikuntaa, tai kyllä mä jotain sellaista harrastin, mitä en mieltänyt liikunnaksi. Inho juontaa juurensa klassisesti ala-asteen liikuntatunneille.

Mua on auttanut liikuntaan suhtautumisessa kehonhallintalajit, jooga ja pilates. Oon harrastanut sekä hatha- että astangajoogaa. Joogaan ja pilatekseen kestää kyllä hetken aikaa päästä sisälle, mutta mielestäni niistä saa sellaista itsetuntemusta, jonka avulla muukin liikunta alkaa tuntua mielekkäältä. Huomaa itse, miten oppii välttämään virheasentoja ja keho kehittyy.

Myös sellainen HAUSKA liikunta on musta kannattavaa. Suosittelen sulkapalloa, jos vain saat pelikumppanin. Sulkapallo on helppo oppia, se ei vaadi ihmeellistä tekniikkaa.

Lihaskuntoharjoittelu on tosi tärkeää, mutta mielestäni muiden lajien kautta oppii arvostamaan sitä. Ja lihaskuntoakin voi treenata esim. kahvakuulassa, joka on ainakin musta hauskaa!

Mä en ole salille edes uskaltautunut, olen niin vakuuttunut siitä, että se on tylsääkin tylsempää. Ehkä jos kuuntelisi hyvää äänikirjaa samalla.

Tanssi sen sijaan on eri asia. On jotain muutakin tavoitetta (kauneus) kuin vain liikkuminen liikkumisen vuoksi. Eniten olen tykännyt afrotanssista ja bollywoodista. Riippuu tietenkin paljon opettajastakin, miten kivasti osaa tunteja vetää. Nyt harkitsen jo aikuisbalettia :-D

Muutaman kerran olen uskaltautunut jumppatunneillekin. Ne on olleet tylsempiä, mutta ryhmässä tulee kuitenkin tehdyksi se tunti tai kolmevarttia jotain ja saan ideoita liikkeistä, joita voi tehdä kotona telkkaria katsellessakin. Tuolla missä olen käynyt on ryhmäliikunnassa melkoisen isoja ryhmiä, joten siellä saa yleensä ihan rauhassa tehdä itselle sopivan tuntuisesti. Pilates on ollut parin kerran kokeilun perusteella yllättävän mukava, tunti kuluu vähemmällä kelloon vilkuilulla kuin muut yleensä, kun keskittyy silleen omassa rauhassa liikkeisiin ja hengitykseen.

"Inho juontaa juurensa klassisesti ala-asteen liikuntatunneille."

Näinhän se usein on. Itse vihasin liikuntatunteja etenkin kun oli jotain joukkuepelejä tms. missä "huonot" valittiin aina joukkueisiin viimeiseksi. En vieläkään tykkää mistään joukkuelajeista, en vaan osaa ja olen liian ujo niihin, yksilöliikuntaa sentään nykyään on ihan kiva harrastaa kun ei koko ajan tarvi kilpailla muiden kanssa. Ei se tee kenenkään itsetunnollekaan hyvää kun aina näkee oman nimensä siellä tuloslistan häntäpäässä.

Mutta siis ap:lle sanoisin että miksi tehdä sellaista liikuntaa mistä ei saa mitään iloa? Jos ei kerta mikään laji innosta niin pitäydy hyötyliikunnassa ja liiku lasten kanssa. Syöminen sitten sen mukaan, syöt vaan sen minkä kulutat.

Vaihda jo lajia, jos et saa mitään iloa liikunnasta. Liikunnan lopettamista en voi suositella, kärsit siitä myöhemmin, jos et saa normaalissa arjessa hyötyliikuntaa.