Missä iässä/millaisessa elämäntilanteessa olet ollut parhaassa fyysisessä

Noin 23-24 -vuotiaana. Harrastin silloin melko paljon liikuntaa.

17-18

Voi perse kun siitä osais silloin nauttia. Se kestää niin pienen aikaa eikä siihen enää ikinä voi palata :( 

24v ja nyt 33v.

24v kunto olis huippu mutta ei lihasvoimaa. Nyt toisinpäin, kunnosskaan ei kyllä ole valittamista mutta tuskin ihan niin timmi kun sillon 24 v.

tuossa välissä oli sitten semmonen huippuluokan biletyskausi :)

Jossain mielessä juuri 25-vuotta täyttäneenä. Olin vasta päässyt sairaalasta kuntosalionnettomuuden jälkeen. Oli kesäinen toukokuu. Söin siististi, asuin opiskelija-asuntolassa maalaismaisemassa, venyttelin paljon ja kävin jatkuvasti salilla. Tärkein ero nykyiseen oli varmaan notkeus ja tietty energisyys. Lihaksia on kyllä nyt hieman enemmän.

-Mies 28v-

Ehkä joskus 26 v.? Tein fyysistä ulkotyötä, pyöräilin joka paikkaan ja kävin monta kertaa viikossa salilla, koska meillä oli ilmainen kuntosali käytössämme ja työkaveri tsemppasi mukaansa. Tosin henkisesti olin tuolloin aivan romuna, ei ole ikävä tuota aikaa! Lisäksi sain myöhemmin ihosyövän luultavasti pitkälti nuorena viettämäni tervehenkisen ulkoilmaelämän seurauksena.

22-25 vuotiaana, ennen raskautta. Tein fyysistä työtä ja harrastin paljon liikuntaa. Meinasi varmaan jossain vaiheessa mennä homma överiksi, ylikunnon puolellakin varmaan välillä käyttiin..(eli se siitä "hyvästä kunnosta") ;) nyt 29v:nä äiti-immeisenä ei tuota ylikunnon vaaraa onneksi enää ole ja suhtautuminen liikuntaan ja omaan kroppaaan on varmasti paljon terveempi vaikka en ihan yhtä timmissä bikinikunnossa olekaan :)

Juuri nyt, 35 v. Liikuntakärpänen on purrut toden teolla ja ekaa kertaa olen itsekin tyytyväinen siihen, mitä näen jumppasalin peilistä (no, vielä pari kiloa pois). Lihaksiakin näkyy aika kivasti. :)

Nyt 46-vuotiaana.Lapsuudenkodissani ei arvostettu liikuntaa ja olin laiska lapsi. Luin ja loikoilin . Nuorena olin pullea ja likakseton . Kolmen raskauden jälkeen ylipainoinen, selkäsärkyinen säkki. Sitten 38-vuotiaana sain liikuntaherätyksen ja olen innolla nyt harrastanut vaikka mitä liikuntaa. Viime kesänä juoksin tyttäreni kanssa puolimaratonin. BMI on nyt 25 ja selkävaivoista ei enää tietoakaan.

24-vuotiaana pm-kultaa eräässä urheilulajissa. Silloin kaikki osui nappiin. Paras lihaskunto, kestävyys, räjähtävyys, voimatasot ym. Nyt ikää 41v.

Olen aina ollut hoikka ja jäntevä, mutta en ole pitänyt liikkumisesta. Raskaudet verottivat kuntoa, mutta nyt monipuolisen arkiliikunnan, lihastreenin ja satunnaisen lenkkeilyn seurauksena olen hyvinkin timmissä kunnossa, lihakset näkyy jne. 27v.

Paras kroppa oli 17-vuotiaana, mutta paras kunto ja voima 29-vuotiaana. Hoikimmillani olin 26-vuotiaana. Mikähän noista on sitä parhuutta. 

Minäkin vasta nyt 43-vuotiaana! Olen löytänyt liikunnan riemun ja olen käynyt kohta 3v 5-6:na päivänä viikossa läheisessä kuntokeskuksessa sekä ryhmätunneilla että salilla. Olen aina ollut laihanlainen ilman lihaksia mutta nyt on kyllä elämäni kroppa kun on tarttunut lihaksia treenin myötä! Enpä olisi ikinä uskonut että tässä iässä hurahdan ihan täysin. :)

Harrastin juoksua alle kolmikymppisenä ja olihan se kunto aika hyvä tuohon aikaan.

38v:nä. Rakensimme silloin 1. taloamme ja haba kasvoi kummasti kun kannoin raksalla ylämäkeen 1800kpl a'18kg harkkoja, betonisaaveja yms. Hauis oli sitä luokkaa ettei jakut enää menneet päälle kun takki ahdisti hartioista:D 10 kg lihasta tuli lisää (outolintu kun "lihoo" raksavuonna)!! Tuli myös oltua käytännössä vuosi ulkohommissa siellä työmaalla joten hapetus oli kohdallaan

Valitettavasti vaan nuo lihakset ei säilyneet montaa vuotta vaan muuttui ns "pehmytkudokseksi", paino kyllä jäi;D

Varmaan työttömänä, noin viisikymppisenä! Oli aikaa harrastaa liikuntaa, nuorena harrastin aika vähän.

24-vuotiaana, kun oli opinnot loppusuoralla ja kirjoittelin päivät gradua yksin kotosalla. Tylsyyttä karkottaakseni tuli lähdettyä treenaamaan lähes joka päivä.

32- vuotiaana autottomana pienten lasten äitinä. Nostelin lapsia pitkin päivää, kuljin kaikkialle kävellen rattaiden kanssa (usein sen verran myöhässä että menin puolijuoksua) ja kun aloitin tuohon liikuntaharrastuksen, pärjäsin siinä paremmin kuin ikinä nuorempana. Vaikka siis luulin että olisin huonommassa kunnossa, koska en vaan hoksannut että kyllähän se nyt voimaa lisää kun koko päivän on liikkeessä ja kantaa lapsia sylissä.

noin 45-vuotiaana. Nyt viiskymppisenä aerobinen kunto on ehkä vielä parempi, mutta ahkerasta saliharjoittelusta huolimatta voimatasot laskusuunnassa, vaikka sinänsä lihasmassaa ei olekaan hävinnyt. Notkeus ja ketteryys selkeästi myös vähentyneet eli pitäisi ehkä lisätä kehonhuoltoa.

juuri nyt. olen 51 v viiden 10-20 -vuotiaan lapsen työssäkäyvä äiti ja vaimo. urheilen 4-5 kertaa viikossa rankasti.

ei sitä 20 v voi vielä oikeen tietää. nuoret kun luulee, että alamäki alkaa kun täyttää 30 v eikä enää voi tehdä mitään. väärin!