Missä iässä/millaisessa elämäntilanteessa olet ollut parhaassa fyysisessä

Joko lapsena kun riekuttiin koko ajan ulkona tai sitten n. 35-37-vuotiaana kun olin aikuisikäni hoikimmillani ja treenasin paljon. Siihen pitäisi päästä takaisin, nyt on tullut vähän takapakkia parin viime vuoden aikana.

Juuri nyt 43-vuotiaana, kolmen lapsen työssäkäyvänä äitinä. Aloitin vuosi sitten treenaamaan kunnolla (high intensity interval training, juoksu jne.), treenaan 3-6 kertaa viikossa. Pystyn mm. tekemään 40 "miesten" l. oikeaa punnerrusta kerralla, sekä lihas- että kestävyyskuntoni on parempi kuin koskaan, ja se myös näkyy (BMI 20, rasvaprosentti 21). On hyvä olo ja olen ylpeä itsestäni.

Nuorena lenkkeilin, pyöräilin, pelasin tennistä ja muutenkin liikuin paljon mutta silti nyt 40- vuotiaana voin sanoa että kuntoni on parempi kuin silloin. Nimenomaan kestävyys ja lihaskunto. Nuorena olin hoikka pajunvitsa mutta voimaa ei ollut. Nyt käyn salilla 4 krt viikko ja muutenkin liikun, niin lihaksia on enemmän. Sen huomaa ryhmäliikuntatunneillakin kuinka me jo vähän vanhemmat naiset jaksamme paljon enemmän kuin nämä nuoret tytöt. Eli älkää pelätkö, ei se alamäki vielä tässä iässä ala:)

Tällä hetkellä :) ikä 39v. Tuossa n. 2 vuotta sitten iski tajuntaani että MULLA on vapaa-aikaa (lapset oli kasvaneet isoiks..) ..ja hetken ihmeteltyäni mitä sillä teen, aloitin lenkkeilyn, sitten kuntosalilla käynnin, nyt juoksen 10km lenkkejä ja salilla käyn n. 4 krt vko :D Ikinä (en edes nuorena) ole liikunnasta välittänyt! Nyt välitän.

Lukiossa. Koululiikuntaa oli takana vuosikausia, vaikka sitä vihasinkin. Innostuin kuitenkin tekemään hölkkälenkkejä ja lisäksi kävin koiran kanssa kolmisen lenkkiä päivässä, kiipesin metsässä mäkeä ylös ja alas. Koulumatkat kuljin kävellen tai pyörällä. Oli tosi hyvä kunto verrattuna sen jälkeiseen aikaan ja siihen, kun sain ajokortin. Eipä ole tullut tehtyä neljää lenkkiä päivässä sen jälkeen, kun sain autonistuimen persuksen alle.

27-vuotiaana, kolmannen lapsen syntymän jälkeen (kun lapsi oli noin puolivuotias). Motivaatio liikkumiseen oli kova ja imettäminen laihduttanut minut hoikimmilleen kuin koskaan aikuisiässä. Nyt 8 vuotta myöhemmin se on vaan epäuskoinen muisto

20-vuotiaana.

Vaikea sanoa. Ehkä 30-vuotiaana, kun juoksin maratonin? Nyt 34-vuotiaana olen kyllä aika lähellä tuota, vaikka juoksukilometrejä ei ihan samaan tapaan tule. Lihaskunto yläkropassa on parantunut kahvakuulailun ansiosta. Mutta siis nyt ehdottomasti parempi kuin ikinä ennen lapsia!

Up

5v.

15 vuotiaana. Siitä asti onkin ollut pitkää loivaa alamäkeä. Vaikka kuntoilun kuinka aloittaisi, ei menneeseen ole paluuta.

Jaa, varmaan joskus alle kouluikäisenä, vaikken mä silloinkaan mikään jumppaihme ole ollut.