Onko sisaruksesta iloa, jos ikäero 5 vuotta?

Sisarus on aina sisarus, ikäerosta riippumatta. 

Tottakai. Se miten paljon, riippuu kovasti luonteista. Mun poika oli onnesta mykkyrällä kun sai pikkuveljen 5-vuotiaana, ja olivat kuin paita ja peppu ikävuodet 2/7, 3/8, 4/9 ja 5/10. Sitten pamahti isommalle murrosikä, ja läheisyys vaihtui kinasteluun :) Toki he ovat vieläkin läheiset, mutta voitte kuvitella kuinka paljon yhteistä on 10-vuotiaalla ja 15-vuotiaalla, kun harrastuksetkin ovat päinvastaiset. Saattaapa olla että viiden vuoden päästä ovat uudelleen bestiksiä :)

Sisarus on rikkaus!

Sisaruksesta ei kyllä automaattisesti ole aina iloa. Mä sain pari vuotta vanhemman siskoni kiusaamista koko lapsuuden ja elää muutenkin hänen varjossaan. Nyt aikuisena vieläkin terrorisoi elämääni ja aiheuttaa huolta huumeriippuvuutensa takia.

Olen myös sitä mieltä ettei se ikäero ratkaise vaan lasten luonteet.

Meillä on tyttö ja poika ja ikäeroa 4,5v ja tulevat mainioisti keskenään toimeen.

On iloa! Itselläni on kaksi sisarusta, toiseen on ikäeroa 3,5 vuotta, leikimme pienenä jo paljon yhdessä. Toiseen on ikäeroa 10 vuotta, tämän kanssa en hirveästi leikkinyt pienenä, mutta tykkäsin hoitaa häntä ja leikittää, ja nyt kun hän on 24 ja minä 34, olemme lähentyneet viime vuosina ja hän esim. kyläilee luonani ja minä hänen luonaan, meillä on hyviä keskusteluja!

Omilla lapsillani on myös 5 vuotta ikäeroa, kyllähän sitä nahisteluakin tulee toisinaan (varsinkin kun pienempi oli sen ikäinen, että rikkoi kömpelyyttään/tietämättömyyttään isomman leikkejä) mutta ovat kyllä toisilleen tosi tärkeitä ja nyt leikkivätkin/pelailevatkin yhdessä.

Jos tuntuu, ap, että jaksat, niin yritä ihmeessä toista lasta! Pidä itsestäsi hyvää  huolta, syö terveellisesti, liiku (ellet jo tee niin), ja hanki tarvittaessa lastenhoitoapua. :)

Itsellä viisi vuotta vanhempi isoveli ja hyvin tullaan toimeen. Viisi vuotta nuorempi sisko taas ihan eri maailmasta. Kyllä ne luonteet merkitsee enemmän.

Tällä perusteellahan isommissa perheissä vain niistä peräkkäin syntyneistä on iloa toisilleen. Ensimmäisen ja viimeisen lapsen ikäero voi olla vaikka kuinka paljon, miksi sitä ei mietitä koskaan.

Äidilläni on 8 sisarusta eli ensimmäisellä ja viimeisellä on väkisinkin suht paljon ikäeroa. Hyvin ovat keskenään yhteyksissä ja aina ovat olleet läheisiä jokainen toisilleen.

Älkää nyt väenvängällä lisää tehkö lapsia tälle ylikansoittuneelle pallolle

Lasten luonteet ratkaisevat kuten muutkin ovat tässä jo sanoneet. Ei voi etukäteen tietää miten lapset tulevat toimeen keskenään oli ikäero sitten suuri tai pieni. 

Mun kokemuksella paremmin tulevat toimeen, kun on vähän enemmän ikäeroa. Sellaiset, joilla on ikäeroa 1-2v tappelee vain keskenään, etenkin pari ensimmäistä vuotta, ja herkemmin tulee sisaruskateutta.

Huom. Vain mun kokemus.

No alkuvaiheessa ei varmaan ole yhteistä, mutta mitä isommaksi laspet kasvavat, sitä "pienemmäksi" ikäero käy. Itselläni on 4 vuotta nuorempi veli, ja oikeastaan vasta kun olimme n. 14v ja 18v, aloimme löytää kunnolla yhteistä tekemistä. Siihen asti olin aika ronskisti käyttänyt hyväksi sitä, että olin vanhempi ja fiksumpi. Ja varmasti enemmän yhteistä olisi ollut jo aiemmin, jos olisimme samaa sukupuolta.  Mutta siis olen iloinen sisaruksesta, vaikka lapsena ei yhteisiä leikkejä ollutkaan.

Meillä ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä 9v, keskimmäisen kanssa eroa 6,5v pienimpään. Kyllä heistä on toisilleen kovasti seuraa ja iloa, nuorimmat on oikein läheisiä

Luonne ratkaisee enemmän kuin ikäero. Itselläni on aina ollut ja on edelleen lämpimin suhde sattumalta juuri siihen sisarukseen, jonka kanssa ikäeroa on 5 vuotta.