Oletteko jaksaneet opiskella tms äitiyslomalla?

Mua kiinnostaisi tämä myös. Toinen lapsi on syntymässä alkukesästä ja suunnitelmissa (ainakin tällä hetkellä) on lähteä syksyllä opiskelemaan uutta tutkintoa. Että pystyisikö sitä edes jotain opintoja suorittamaan kotoa käsin. Isompi olisi varmaan päiväkodissa pari päivää viikossa, muutenhan siitä ei tulisi mitään.

Kokemuksia, kertomuksia?

Ai niin, omasta puolesta muistutan, että vauvat on kovin erilaisia. Tuon ekan kanssa en olisi pysytynyt mihinkään aivotyötä vaativaan hommaan. Tilauksessa on siis hyvin syövä ja nukkuva vauva :)

Esikoisen kanssa olin ajatellut jatkaa opiskeluja, mutta kyllä siinä toisin kävi. Olin niin kiinni vauvassa, että pää oli muuten ihan puuroa ja suurin ponnistelu mihin pystyin oli Vauva-lehden lukeminen.

Ihailen niitä äitejä, jotka pystyvät opintoihinsa paneutumaan myös äitiyslomallaan.

en äitiyslomalla, mutta nyt kun kuopus saa käydä itsekseen pari kertaa viikossa kerhossa, on mulle opiskeluaikaa.

kohta vikat tallennukset tekstille ja lapsen hakuun :)

Minä en olisi voinut, koska en voi keskittyä jos oven takana itkee vauva tai kuuluu muuta melua, vaikka siis mies olisikin sen aikaa lasten kanssa. Mulla ei vaan mikään mennyt päähän sen tolkuttoman väsymyksen ja hässäkän vuoksi. Kirjoitin kyllä paperille kaikenlaista, ja sitten vartin päästä luin ihmeissäni että hei, kukas tän on kirjoittanut. ;) Olin myös jatkuvasti ärtynyt kaikista keskeytyksistä, kun keskittyminen oli muutenkin niin vaikeaa. Lopulta totesin, että on tärkeintä että olen kärsivällinen ja hyväntuulinen äiti niin kauan kuin lapset ovat minusta ja mielialoistani täysin riippuvaisia, ja aloitin sitten opiskelut ihan täysipäiväsenä kun pienempi oli kaksi.

En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi pitäisi opiskella äitiyslomalla. Vauvan kanssa on muutenkin tekemistä ja äitiysloma on keksitty sitä varten, että silloin ollaan vauvan kanssa. Yksittäisiä tenttejä ja esseitä voi toki varmaan voimiensa mukaan tehdä, mutta kunnollinen opiskelu kannattaa jättää suosiolla siihen, kun lapsen saa hoitoon tai isä hoitaa lasta.

Minulla laskettu aika kesäkuun alussa ja tarkoitus olisi syksyllä-keväällä tehdä sivuaineopinnot etänä/verkko-opintoina. Toivottavasti esikoinen on hyväuninen ja muutenkin rauhaisa tapaus, vaikkei se maailmaa kaataisi, vaikka nuo suunnitellut opinnot menisivät myöhemmäksikin. Lähipiirissä kun on sekä niitä, jotka ovat suorittaneet mammalomallakin läjäpäin opintoja ja myös niitä, joilla on ollut suuret suunnitelmat ja lopulta kuitenkin kotielämä on vienyt voiton :) 

Olen suorittanut amk-opintoja äitiyslomalla ja myöhemmin hoitovapaalla, iltaluennoilla kävin kerran viikossa ja osan kursseista suoritin tenttimällä ja tehtävillä. Luin tentteihin tunnin pari päivässä kun lapsi oli päivä- tai yöunilla. Mutta vauvani olikin hyväuninen tapaus, eli en kärsinyt pahemmin väsymyksestä. Suosittelen kuitenkin jättämään opiskelut tauolle vauva-ajaksi jos mahdollista, saat nauttia vauvasta ilman opiskelustressiä. :) Hyvällä tukiverkostolla ja miehen tuella opiskelustakin selviää. 

Kirjoitin graduni vanhempainvapaalla. Lapsi oli silloin noin 6kk. Ihan hyvin meni päiväunien aikaan kirjoittaa tehokkaasti. 

Eli näitäkin on,joilla se sujuu hyvin. Mä niin toivon, että onnistuu meilläkin. Kovin kunnianhimoisia tavoitteita ei toki voi asettaa, mutta jos jotain saan suoritettua kotona ollessa, niin olisin tyytyväinen. Itse ajattelin päätoimiseksi opiskelijaksi sitten seuraavana vuonna kun muksu on reilun vuoden. Nopeasti opinnot kasaan ja hyvä työpaikka ja näin edespäin :D Katotaan onnistuuko...

t: nr 2

En pystyisi. Kaikki tekeminen on katkonaista ja parhaimmillaan saa tunnin tehdä rauhassa jotain, kunnes vauva taas kutsuu. Ja täytyyhän äidin välillä levätä. Vauva-aika on tosi rankkaa, jatkuva väsymys ja pätkittäiset yöunet aiheuttavat epämääräisiä, sumussa ja muistikatkoksissa kulkevia päiviä...

Voitko päättää opiskelusta vasta sitten kun se vauva on olemassa ja näkee millanen tapaus sieltä tuli ;)

 Itse en olisi pystynyt, oli vatsavaivat ja huono nukkuja. Mutta sen voin sanoa että organisointikyky ja ajanhallinta nyt pienen lapsen kanssa on ihan eri luokkaa kuin ennen. Nyt jos on päiväunien aikaan pari tuntia ihan omaa aikaa, niin voi että siinä ehtii vaikka mitä!

Hienosti onnistui jatko-opinnot kolmannen lapsen syntyessä. Ensimmäisen synnyttyä ei varmasti olisi toiminut, koska kaikki oli uutta ja vauva-arkeen piti opetella; äidiksi opiskelua =). Kolmannen synnyttyä lapsiperheen arki oli jo rutinoitunutta ja mieskin oli kasvanut isän rooliin ja upeasti hoiti 2vk:sta vauvaa äidin käydessä luennoilla. Isommat lapset hoidossa pkssa 10pv/kk. Uskon, että vauvan syntymän jälkeisen hormoonipyörityksen ansiosta virtaa riitti. Haastavinta oli suorittaa opinnot loppuun töihin paluun yhteydessä, silloin kun piti vielä kotikin hoitaa.

Pitämäni vielä kommentoidan, että koska olin kolmannen synnyttyä osan ajasta kirjoissa kiinni,  oli isän rooli vauvan hoidossa hyvinkin suuri. Välillä tuntuu, että isän ja kolmannen lapsen välille kehittyi jokin erityinen side, jota ei isompien lasten ja isän välillä niinkään huomaa.

Tsemppiä opintoihin!

Jaksoin opiskella. Tosin oli aika humalainen olo joka päivä, kun lapsi heräsi tissille varmaan 7krt yössä. Mutta sellaista se on. Kiva kun oli tekemistä eikä tarvinnut vaan kotona möllöttää. Mies oli lapsen (6-10kk) kanssa päivisin, mutta itse hoidin yöt kun imetin. Mutta olin 20v, eli bilekunnolla mentiin.

En olisi millään jaksanut. Aloitin opinnot (siis jatkoin niitä) lapsen ollessa 10kk ja se jo sujui, mutta ennen sitä olisi ollut turha haaveillakaan. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:36"]

En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi pitäisi opiskella äitiyslomalla. Vauvan kanssa on muutenkin tekemistä ja äitiysloma on keksitty sitä varten, että silloin ollaan vauvan kanssa. Yksittäisiä tenttejä ja esseitä voi toki varmaan voimiensa mukaan tehdä, mutta kunnollinen opiskelu kannattaa jättää suosiolla siihen, kun lapsen saa hoitoon tai isä hoitaa lasta.

[/quote]

No, en tiedä puhutaanko tässä nimenomaan äitiyslomasta, joka kestää siihen saakka kun lapsi on 3kk, vai vanhempainvapaasta, joka kestää siihen saakka kun lapsi on 9-10kk. Itse opiskelin vanhempainvapaalla välillä 6-10kk ja mies oli lapsen kanssa tällöin. Koska se ei ole mikään äitiysloma se eka 10kk.

No mä olen yrittäjä ja esikoisen koko äitiys- ja vanhempainvapaan tein töitä, palkattomana siis. Siirsin palkkojani nostettaviksi vasta vapaiden päätyttyä. Työ sinällään on sellaista jota voin tehdä kotoa eli koneelta ja puhelimella, mitä nyt kerran kuussa tiimipalaveri oli pakko pitää. Väsyttihän se. Mutta kun on pakko jaksaa niin kyllä sitä vaan jaksaa. Ja esikoiseni ei nukkunut ensimmäisenä 0-1 -vuotiaana yhtäkään yötä kunnolla, pisin yhtäjaksoinen unipätkä taisi olla n. 3 tuntia.

Meidän tapauksessa koskisi siis vanhempainvapaata, äitiysvapaa varmaan ehtii juuri loppua ennen koulujen alkua syksyllä. Eli siis pienen vauvan kanssa kotona ollessa opiskelua niinä päivinä kun esikoinen on päiväkodissa. Kai sitä tarvittaessa voi yöunestakin sitten tinkiä ja miestä työllistää enemmän (meillä oli ekan kanssa todella huono oma-aloitteisesti huolehtimaan vauvasta), miten nyt näyttää, että perheen arki ja harmonia pysyy kohtuullisella tasolla :). Jokainen saavutettu opintopiste olisi kotiinpäin, eli kurssi kerrallaan sopivaan tahtiin.

Heh, nyt mä taisin omia tän ketjun. Hups.

T. 2

Jatkan siis vielä edelliseen, että tarkoitan nimenomaan sellaisia kursseja, missä ei ole läsnäolopakkoa. Lapsenvahteja ei sadan kilometrin säteellä oikeastaan ole, joten luennoilla ei voi käydä päiväsaikaan (ja tuo mihin aion hakea on vaan päiväopiskeluna nuorisopuolella).

T: 2

Riippuen opiskeltavasta alasta, kyllä pystyy. Itse tentin paljon, käyn vain pakollisilla luennoilla (1-2 viikossa). Myös miehen pitää tukea paljon ja osallistua yöheräilyihin. Mulla melkein 3v ja 5kk vauva. Luen/teen kouluhommia päivisin ja kun lapset nukkuu. Mies hoitaa lapsia päivät, ja illat/viikonloput töissä (yrittäjä).

Olen jaksanut, tein graduni loppuun äitiyslomalla :) Muttaosa tuttavista ei ole jaksanut vaan ovat pitäneet ihan kunnon vapaan opinnoista. Tiedän myös pari joilla on jäänyt lapsen tultua kokonaan koulut kesken. Tavallaan äitiysloman varaan ei kyllä kannata laittaa opintoja, sillä ei voi ikinä tietää millainen tapaus tuleva vauva on. Jotkut on niin helppoja, toiset taas niin vaikeita.. Paljon myös vaikuttaa se kuinka paljon puoliso pystyy tulemaan vastaan.

Jos harkitsee lapsen tekoa esim kesken opiskeluiden, niin kannattaa ihan realistisesti miettiä onko itse ns pitkäjänteinen ja aikaansaava luonne. Jos koulu ei maistu ilman lastakaan, ja tehtävät ja tentit tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, niin eivät ne mystisesti muutu helpommiksi lapsen synnyttyä, vaan päinvastoin! Jos siis on itse opiskelija tyyppiä -eli koulun penkit on aina maistuneet, niin siitä vaan vauvantekohommiin, jos taas on enemmän sellainen luonne ettei koulu ole ikinä napannut, niin kannattaa jättää vauvahaaveet myöhemmäksi. Juuri ne pari kaveria jotka lopettivat kokonaan koulut, olivat sellaisia joilla ei ollut ikinä opiskelu ja lukeminen olleet vahvimpia puuhia. Molemmilla jäi aika äkkiä opinnot tauolle lapsen synnyttyä, ja sitten myöhemmin kun äitiyslomalta olisi pitänyt palata opiskelemaan, oli kynnys jo liian kova jatkaa opintoja. Toinen taisi yrittää, mutta huonojen yöunien yms takia sitten päätti heittää menemään koko koulunkäynnin. Eli todella yksilöllisiä nämä jutut, ja kannattaa tosissaan olla vähän itsekriittinenkin kun suunnittelee opiskelua kesken äitiysloman tai vanhempainvapaan, tai ylipäätään lapsen hankintaa kesken opintojen.