Miten päästä yli pettämisestä?

Olen kysynyt kaikkea mahdollista. Mies on avoimesti kertonut miten tapasi ja miten päätyi sänkyyn, mutta ei suostu puhumaan yksityiskohdista tai kertomaan nimeä. Sanoo vaan että se on toispaikkakuntalainen jonka hän tapasi sattumalta ja johon ei törmää enää koskaan kun ei kerran ole enää missään tekemisissä. ajattelin tietysti että joku työkaveri tai vielä pahempaa yhteinen tuttu. Mutta sanoo ettei. Minua tietysti riivaa kaikki yksityiskohdat, mutta hän ei suostu " vatvomaan" niitä. Muuten kyllä sanoo että siinä tilanteessa siihen nyt vaan oli tilaus, ja että nyt kun olemme palanneet yhteen ja päättäneet olla eroamatta, sellaista ei enää tapahdu. Mitä ajattelisin.



ap

ap

mitä helvettiä sinä

oikein paadut tuossa tuskassasi ja vielä toivot, että mies kertoisi lisää yksityiskohtia siitä millainen, minkä niminen nainen tai millaista se nyt seksi nyt sitten oli. Ei sellainen auta pääsemään pettämisestä yli. Te siis olitte erossa tai eroamassa ja mies petti? Ilmeisesti mies koki, ettei ollut silloin sinulle tilivelvollinen. Pistä nyt piste tuolle asialle. Unohtaa et varmaan voi, mutta toisen piinaminen ja jatkuva asiastakaan kysely ei todellakaan auta parisuhdetta eheytymään.

kun asuntohakemukset oli sisällä ja hän odotti vain että pääsee muuttamaan. Oltiin tosiaan jo ihan selvät että ero on. Nyt hän sanoo että miksen ymmärrä että se johtui vain siitä tilanteesta, että hän katsoi olevansa vapaa mies. Ja että kun on nyt luvannut olla minun kanssa niin on kanssa eikä muihin katso.



Mutta kun minusta kuitenkin tuntuu kauhealta, ja että hänellä oli toinen, ja olen sanonut että en voi enää luottaa häneen

ap

kysy mieheltäsi kaikki mieltäsi kalvavat kysymykset tarkasti vaikka sata kertaa, niin että saat vastauksia. siten asia on helpompi käsitellä (et joudu arvailemaan, mitä tapahtui). ole valmis siihen, että asia ei unohdu muutamassakaan vuodessa välttämättä mutta aika parantaa. samaa luottamusta on vaikea saada takaisin, kokemusta on, vaikka mies olisi miten avoin ja rakastava. toisaalta teillä tilanne oli poikkeuksellinen (erotilanne), joten anna suhteelleenne tilaisuus, jos vain luulet jaksavasi yrittää.

omaan elämäänsä? Ei hänen mielestäni olisi tarvinnut tilittää sinulle mitään siitä ajasta. EIkä sinun hänelle. Mutta koska hän ilmeisesti rakastaa sinua ja haluaa jatkaa kanssasi, oli hän avoin sinulle, mutta palkkioksi tuosta avoimuudesta sinä vedät häntä tilille ja jatkat hänen piinaamistaan... Minä sijassasi luottaisin mieheen ja jättäisin tuon asian vatvomisen ja suuntaisin katseeni jo tulevaan.

Noinhan se on. Ero tarkoittaa vapautta, mielestäni tuo ei edes ole pettämistä. Toisaalta voin hyvin ymmärtää, että asia painaa sinua. Mutta pystytkö kuvittelemaan itseäsi miehesi tilanteeseen? Entä, jos sulla olisi ollut yhden yön juttu, joku olisi hetken lohduttanut. Kaikki on kuitenkin kääntymässä parhain päin, eroa ei tullutkaan. Mennyt on mennyttä.



Ei se liittynyt suhun mitenkään se asia.



Oletko sä ollut mustis sen aiemmistakin suhteista, jotka tapahtuivat ennen sua?



Se valitsi sut. Muista se. Äläkä tuhoa tätä toista mahdollisuutta.

Luulin päässeeni yli mieheni pettämisistä. Nyt alkoi tulla kummallisia oireita, ollut jo aika monia vuosia, ja nyt alkoivat mennä tosi pahoiksi. Eilen täälläki palstalla kyselin MS-taudista, lääkärit epäilivät sitä, kun tänään sitten paljastui pahaksi MASENNUKSEKSI.

Että tämän sitten teetti pettäminen: monen vuoden hirvittävät niska-hartia ja selkäsäryt, keskittymis-, puhe- tunto- ja näköhäiriöt, ruokahalun muutokset, painonnousu ja ja täydellinen mielenkiinnon puute kaikkeen mahdolliseen toimintaan mitä maa päälään kantaa. Itsetunnon täydellinen lasku jnejne....



Enkä edes tajunnut tätä vasta kun nyt kun lääkäri sen sanoi. MIkähän idiootti sitä ihminen voikaan olla jos ei tämän vertaa itseään tunne ettei huomaa että asiat tosiaan ovat tässä pisteessä...? Älä ap ainakaan TÄHÄN pisteessä asioitasi päästä, kumman nopeasti niillä on taipumusta masennukseen luisua kun asioita vaan vatvoo ja vatvoo eikä näe valoa tunnelin päässä ollenkaan.

meillä petti molemmat, sekä minä että mies. avioliitto oli umpisolmussa ja oltiin varmoja että erotaan. jostakin vaan saatiin voimia yrittää vielä yhdessä ja nyt meillä on yhteinen lapsikin. ollaan onnellisia. jos päättää yrittää ja päättää haluta olla toisen kanssa, on vaan " unohdettava" ja annettava anteeksi. muuten ei voi onnistua. eli tahdonvoimaa tarvitaan, tämä on minun kokemukseni. yli voi päästä, mutta aikaa se toki vie. kehottaisin myös olemaan miettimättä sitä toista, se ei ainakaan vie asioita eteenpäin. voimia teille!

Peruutuspeiliin katselulla ei pitkälle ajella.



Jos yhtään helpottaa niin käy naksauttamassa jotakin vierasta miestä niin tunnet olevasi tasoissa ja pöytä on puhtaampi sen suhteen aloittaa alusta?

meillä asumuseroon johti miehen salainen ystävyys , asumuseron aikana miehellä oli suhde toiseen naiseen. En luokittele sitä pettämiseksi koska olimme erossa, mutta toki se kalvaa mieltä.

Sinun kai täytyisi saada tietää nimi ja paikkakunta missä nainen asuu. Tarina kuinka kohtasivat ja etenkin kuinka erosivat. Kuinka olivat yhteydessä. Näköä tai minkälainen oli ei kannata kysellä.



Itse tiedän tästä toisesta naisesta nimen ammatin ja olen jopa puhunut puhelimessa hänen kanssaan mutta en näköä tidä enkä mieheltä ole kysynyt vertailua, mikä parempaa tai huonompaa.



Kehottaisin käymään pariterapiassa niin saatte asiaa puitua ulkopuolisen kanssa niin että ei riistäydy käsistä juttu.



Kirjoita tuntemuksiasi paperille tai vaikka miehellesi kirje.



Aika auttaa myös, kyllä minäkin vielä välillä kiehun kiukusta tai ainakin ärsyynnyn jostain eron aikaisista asioista mutta osaan jopa nauraakin joillekkin jutuille. Rankkaa se on, mutta toisaalta tiedät miehestäsi uusia puolia.

Mietin viikottain, millainen se toinen oli, haluaako mies että muutun sellaiseksi, haluaisiko hän mieluummin sen toisen. Piinaan itseäni ja miestä ja tämä kaivaa koko olemistamme. Näen että mies alkaa tuskastua mutta en tiedä miten päästä tästä kierteestä.



ap

Mä en ole koskaan pystynyt pääsemään yli pettämisestä. Ei siihen ole mitenkään vaikuttaneet miehen anteeksipyynnöt, vakuuttelut, ei edes oma vakaa päätökseni siitä, että nyt annan kokonaan anteeksi ja annan asian olla. En vaan ole pystynyt. Nuo ap:n kuvaamat ajatukset eivät vaan hellittäneet, eikä se viha, ja tiesin, etten koskaan enää osaisi luottaa.

Kuulostaa kauhealta, välillä olemme kuitenkin kovastikin onnellisia. Olisi kauheaa toisaalta hajottaa perhe.

ap

se todellakin voi johtua tilanteesta, ja että jälkeenpäin voi itsekin ihmetellä mikä minuun meni. Mutta tehtyähän ei saa tekemättömäksi.

Ja mä alan olla omalta kohdaltani aika varma etten ikinä pysty unohtamaan ja katkeruus tulee aina olemaan mukana...

Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei, ja se kuinka tuollainen syö itsetuntoa.. Jos aiotte yrittää, menkää terapiaan. Itse olen miehelle ehdottanut, mutta hän ei suostu joten eiköhän meille tässä ero ole tulossa:(

Pyydä miestä kertomaan koko juttu seikkaperäisesti läpi, missä tapasivat, miten päätyivät sänkyyn jos haluat kysy KAIKKI ne ajattelemasi kysymykset, miltä toinen tuntui jne. jotta sun ei tarvitse miettiä niitä enää. Tekee kipeää varmasti kummallekin vastata, että kysyä mutta voi auttaa pääsemään eroon " haamuista" .

Itse olisin samassa tilanteessa valmis jatkamaan mitä luultavimmin asia on niin kuin miehesi sanoi - suhde johtui vain erotilanteesta. Jos tiedät, että tämä asia ei jätä sinua rauhaan mieti oletko valmis tekemään asiasta perhehelvetin jos jatkatte ja todennäköiseti päädytte eroon ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten käsittelette tämän asian rohkeasti juurtajaksaen ja sitten - aikuisten oikeesti - teet päätöksen olla katsomatta taaksesi ja käännätte puhtaan sivun edessänne ja jatkatte yhteistä tulevaisuutta. Kummassakin tapauksessa - onnea elämään!

Meitä ihmisiä on niin monenluonteisia, että vain sinä itse tiedät, kykenetkö antamaan anteeksi ja jatkaa yhteiseloa.

Se vaatii paljon, asia pitää myös selvittää niin perinpohjin, ettei koskaan missään riitatilanteessa tätä asiaa heitetä silmille.

Pahinta on jatkaa yhteiseloa niin että aina epäilet miestäsi, pahimmassa tapauksessa alat " vainoamaan" miestäsi ja hänen menojaan ja tekemisiään. Siitä kärsii oma mielenterveytesi ja loppujen lopuksi ero tulee kumminkin.

Itse olen pettänyt, kun oli eropuheet käynnissä ja jo hakemukset uutta kämppää varten. No yhdessä ollaan edelleen, asiaa puitiin läpi kauan ja se oli rankkaa aikaa, mutta jälkikäteen ajatellen se kannatti. Siis puhuminen, ei pettäminen. :)

Mutta jotain osviittaa voi saada siitä että miehesi tahtoo olla sinun kanssasi. Nykypäivänä kun tuo eroaminen on niin " muotia" , on mielestäni ihanaa että käyt läpi itsesi kanssa, pystytkö antamaan anteeksi. Unohtamaan ei kuitenkaan pysty koskaan, mutta sen asian kanssa VOI oppia elämään.

Voimia sinulle!