Kärsitkö alemmuuskompleksista joidenkin ihmisten seurassa?

Up

No joskus kun itsekseni mietin, ja vertaan tilannetta kaveriin, jolla on jotain mitä haluaisin, saatan tuntea pientä alemmuuskompleksin pistosta, tai ihan puhdasta kateutta. Esimerkiksi kun yritimme pitkään esikoistamme, ja ystäväni tuli raskaaksi, niin aloin tuntea alemmuutta ihan kummallisista asioista meidän välillä.

Eihän tunteilleen mitään mahda, ja ne ikävätkin tunteet pitää tuntea ja selvittää itsekseen. Tärkeintä on ettei sellaisen vuoksi käyttäydy typerästi tai ilkeästi, ja oikeasti käsittelee ne omat tunteet. Sitten on toki niitä ammatikseen alemmuuskomplekseista kärsiviä, ja aina kateellisia. Olen ihan surutta laittanut välit poikki sellaisiin. Ei kukaan jaksa jatkuvaa vinoilua, pahantuulisuutta, itsensä pönkittämistä tai vaihtoehtoisesti surkuttelua isoon ääneen jne. Yksi kaveri meni naimisiin tällaisen miehen kanssa, joka ilmeisesti on katkera siitä ettei ikinä ole kouluttautunut kunnolla. Aina kun joku korkeakoulutettu liittyy seuraan alkaa sellainen "Minähän en ole korkeasti koulutettu, toisin kuin eräät täällä.." "En ole paljon kouluja käynyt, mutta maalaisjärkeä minulla on enemmän kuin perus yliopiston käyneellä.." "Minulle merkkaa enemmän muut asiat kuin kirjasta luetut.." Ja kaikki vielä täysin irallisia asiayhteydestä. HUH.

Elämän myötä oppii huomaamaan, että kaikki me olemme arvokkaita ja kukin elää tavallaan. Osaan iloita muiden onnistumisesta ja menestyksestä, ei se ole minulta pois.  Jos tulee tunne että joku asettaa itsensä muiden yläpuolelle, tehköön niin. Kyllä se sieltä jossain vaiheessa alas putoaa tai sitten jää pönkittämään yksinään omaa erinomaisuuttaan ja se on aika noloa.

jokainen täällä AV:llä kärsii siitä. siksi he purkavat muihin pahaa oloansa täällä

Mulla ei ole koskaan ollut alemmuuskompleksia, en ole kaunein, fiksuin, rikkain tai muutakaan mutta olen ihan ok sellaisena kuin olen, en vertaa itseani muihin.