Mistä motivaatio isänpäiväkorttien tekoon?

Lapset on pieniä joten tarvitsevat apua korttien tekoon ja suunnitteluun. Pitäisi tehdä kolme korttia. Ensimmäinen lasten isälle joka ei muistanut minua viime äitienpäivänä juuri ollenkaan. Aamukahvit keitin itse ja kortti oli sutaistu äkkiä sillä välin kun kävin kaupassa. Ei mitään erityiskohtelua tai yhtään mitään. Itse olen joka vuosi herralle väsännyt lasten kanssa kortin, kakun ja lahjan ostanut ja erityinen aamupalakin on tehty. Kun ilmaisin harmitukseni asiasta niin asia kuitattiin olankohautuksella.

Toinen kortti lasten papalle jota ei lapset juuri tunnu kiinnostavan. Pienempää ei ole edes tavannut vaikka olisi kyllä mahdollisuus tänne päästä. Viimeksi kun siellä on isomman kanssa kyläilty niin pappa olikin kännissä ja vierailu loppui hyvin lyhyeen. Isompi haluaa kuitenkin hänellekin kortin tehdä.

Kolmas toiselle papalle, minun isälle. Kyyneleet nousee vieläkin silmiin kun muistan miten lapsena huomasin että koulussa tehty isänpäivälahja oli roskiksessa.

On todella arvoton olo näiden henkilöiden takia. En kuitenkaan halua rueta omien lasten kautta kostamaan ja lapset haluaa ne kortit tehdä.