Minä olen vanha akka enkä ymmärrä nykymaailmaa.
Kaikki on niin yksityistä ja omaa. Yhdessä asuvilla pariskunnilla on omat ystävät, joita tavataan ilman puolisoa, samaan aikaan kun toinen puolisko tapaa omia ystäviään. Hyvä, että vuosien jälkeen tunnetaan ystävän puolisoa edes ulkonäöltä, kuitenkin peniksen koko ja panoasennot tiedetään.
Sitten ihmetellään miksi kutsuisin häihini ihmistä, jonka kanssa en vietä aikaa, kuitenkin tiedät kaikki asiat.
Jos kaverilla on lapsia, ei lapsiin haluta tutustua, ovat vain häiriöksi kun mennään lattelle tai ties mille chaille, mille sitä nykyisin ostosten teon lomassa sitten mennäänkin.
Kuka nyt häiriötekijöitä omiin häihinsä haluaisi kutsua?
Tai sitten yksityisyydensuoja, kauhea haloo että kukaan ei saa tietää mitä tautia sairastan, naapurin tk-avustaja voi vaikka nähdä papereista että mulla on ollut poskiontelotulehdus vuonna 2007,potkut vaan tuollaiselle utelikolle, samaan aikaan voi kuitenkin pistää oman
pillunkuvan nettiin ja kysellä onkos naapurin tk-avustajalla yhtä nätti.
Voisin jatkaa loputtomiin, mutta ette jaksa kuitenkaan lukea, jos tätäkään.
Kommentit (15)
Just ja just jaksoin lukea, olihan tuo nyt vähän asenteellista ja yleistävää.
Ihan hyvä kirjoitus. En minäkään ymmärrä miksi häihin ei voisi kutsua myös ystävien lapsia, enkä ymmärrä pillunkuvia netissä. Enkä ymmärrä noita kaalimato mainoksiakaan netissä enkä tv:ssä. Minusta ne ovat sopimattomia.
Toivon, että omien lasteni sukupolvi on järkevämpää ja viisaampaa kuin tämä tässä välissä oleva.
Muakin ärsyttää, kun 8 vuotias kyselee, mikä kaalimato on. Kaikkea ei lastenkaan tarvi tietää.
"Muakin ärsyttää, kun 8 vuotias kyselee, mikä kaalimato on. Kaikkea ei lastenkaan tarvi tietää."
Biologiantunnilla asiaa voi kysyä jossain vaiheessa tulevaisuudessa opettajalta, jos kotona ei suostuta kertomaan kaste- ja kaalimadoista.
Mää niin ymmärrän sua ap, vanha akka. Kai minäki oon vanha, kun oon 45 v? Musta tuntuu, että minä en kuulu ollenkaan tähän maailmaan enää. Ihmiset mennä porskuttaa, muu ei kiinnosta ku oma hyvä olo ja kaikenmaailman tavara. Aikuiset ihmiset on kuin teineiksi jääneitä, eivät aikuistu vaikka saavat lapsia. Jatketaan vaan biletystä ja kumppanit vaihtuu. Avioero otetaan kun puoliso alkaa tympimään, lapset juoskoot vuoroviikoin kahden "kodin" väliä.
Ja toinen laita sitten näitä kukkahattutätejä ja -setiä. Hyi olkoon, kaikki kiva halutaan tappaa elämästä. Eikä ihmiset oikein mitään kivaa elämässä näekään, paitsi rakastumiset, biletykset, uudet vaatteet, uusi sisustus, ulkomaanmatkat jne. Arkipäivässä ei vissiin ole mitään hohtoa?
No, ei toisaalta se entinen aikakaan mitään niin ihanaa ollut. Uskonnollisuutta tiukkapipoisuutta oli enemmän ja tapauskovaisuutta myös, politiikasta puhumattakaan.
Mutta nykyisissä nuorissa (alle 25 v) on pieni osa, joissa näen tulevaisuuden toivoa. Heillä on sopivassa suhteessa suvaitsevaisuutta ja avointa mieltä,( eikä niinkään sokeaa luottamusta ns. asiantuntijoihin, joihin erityisesti oman ikäiseni luottavat kuin vanhukset pappiin ja lääkäriin) ja toisaalta perinteisiä arvoja.
Yksi tärkeä asia on se, että mies on perheenpää. Tietysti hänen tulee olla viisas ja rakastava voidakseen olla perheenpää. Kun viisas perheenpää tekee päätökset, ne ovat pitkällä tähtäimellä oikeita. Mies on minusta järkevämpi kuin nainen, mutta ei silti yhtään parempi.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kyllä ja vietänkin toisinaan aikaa ystävien kanssa niin, että mieskin on paikalla. Mutta en mä nyt välttämättä halua nyhjätä aina joissain pariskuntailloissa ja elää symbioosissa miehen kanssa...
Mitä mieltä olette näistä asioista miehen kanssa?
On ihan tutkittu asia että onnellisimpia ovat ihmiset jotka eivät sulkeudu itsekkyyteensä vaan ajattelevat enemmän yhteistä onnea.
Tuossa kirjoitettiin, että ennen oli huonompaa se, että oli uskonnollisuutta ja tiukkapipo osuutta... No saattoi olla, mutta miksi minä ainakaan en kärsinyt sellaisesta yhtään?
Minusta se oli normaalia, että yhteiskunnassa pidettiin yllä sopivaisuuden rajoja, ne omaksui itsekin. Miksi ne olisi pahoja asioita?
Onko ihmisen sitten tarkoitus olla kaikesta vapaa ja irrallaan, vailla mitään rajoja? Eikö aina kuuluisi ottaa huomioon myös toiset ihmiset?
Johtaako nykytilanne anarkismiin?
Ja toisaalta sitten taas nykyään ollaan monissa muissa asioissa liiankin tiukkapipoja. Kauhean tarkkoja ollaan siitä, miten asioita ilmaistaan. Loukkaannutaan niin vähästä, ettei oikein tajuakaan tämän ikäinen. Kohta ollaan jenkkilän tyylissä, missä vähäisestäkin asiasta voidaan nostaa oikeusjuttu. Rasismiksi tulkitaan melkein mikä tahansa ilmaus, ja uskonto ei saisi näkyä missään, paitsi muut uskonnot kuin kristinusko. Ne muut pitää taas hyväksyä yksilön vapautena ja saavat sitä vapaasti ilmaista.
Ulkonäön korostaminen menee merkillisyyksiin ja voi johtaa siihen, ettei kukaan voikaan enää olla aito. Ollaan menossa kohti outoja luonnottomuuksia. Sukupuolet sekoittuu, seksuaalisuus on niin avointa, että siitä katoaa sitä ylläpitävä jännittävyys ja salaperäisyys ja mihin muuhun se voi johtaa, kuin siihen, ettei se ole enää kiinnostavaakaan.
Merete Mazarella kirjoitti aika hyvin kaikesta sellaisesta, mikä ei oikein häntä nykyajassa enää innosta.
Yksi oli aika hyvä, ja itse asiassa paljon puhuva : hän kirjoitti, ettei halua katsella naisnyrkkeilyä.
Niin "väärin," kuin se sitten olisikin, niin olen samaa mieltä. Olen itse jo aikoja sitten ajatellut, että esim. jääkiekon harrastaminen on isien ja poikien välinen asia. Luin kerran yleisö osaston kirjoituksen tästä. Mies kirjoitti, että häntä ällöttää naisten ja äitien tunkeutuminen joka paikkaan. Äidit kirkuvat kimeällä äänellään kaukalon laidalla ja kiljuvat vastaväitteitään valmentajille. Siinä on jotain masentavaa. Mikään ei ole enää miesten omaa aluetta.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kyllä ja vietänkin toisinaan aikaa ystävien kanssa niin, että mieskin on paikalla. Mutta en mä nyt välttämättä halua nyhjätä aina joissain pariskuntailloissa ja elää symbioosissa miehen kanssa...
Onko mies lähdössä?
Samalla postikululla matkustaa useampi taimi alla vaikuttaisi olevan laajempi kuin normaalisti.
Voisin kyllä ja vietänkin toisinaan aikaa ystävien kanssa niin, että mieskin on paikalla. Mutta en mä nyt välttämättä halua nyhjätä aina joissain pariskuntailloissa ja elää symbioosissa miehen kanssa...