Oletko ollut koskaan aidosti hauskoissa ja mukavissa häissä

Olen ollut monissa kivoissa häissä. Yhdet näistä olivat ystäväni rennot "hippihäät"; pari vihitty aiemmin, ruoka parin itse tekemää (herkullista), bändi- ja muita musiikkiesityksiä ja illalla grillausta ja saunontamahdollisuus. Muut mukavat häät ovat olleet tietyiltä osin samantyyppisiä; hyvää ruokaa ja paljon, juomat ei lopu kesken, musiikkia (ei välttämättä häävalssia tms.), ei leikkejä, yksi/kaksi lyhyttä esitystä vierailta tai kaasolta (esim. laulu), pari rentoa puhetta, kiva juhlapaikka, joka on tyylikkäästi koristeltu, sijainti siten, että pääsee kotiin taksilla vielä kohtuuhintaan.

Pari kertaa olen eksynyt kauheisiin häihinkin. Jännä juttu, että nämä parit ovat eronneet lähes järjestään viimeistään vuoden päästä. Kauheat häät ovat väen väkisin perinteiset leikkeineen ja häävalsseineen, vaikka pari ei muuten tanssisi jne. Kauheista häistä kuultaa jännitys ja kireys (esim. ruokaillessa ihmiset eivät jutelleet vaan lappoivat ruokaa suuhunsa), Osasta vieraista näkyi, etteivät pidä parista/toisesta osapuolesta jostain syystä. Nämä kauheat häät ovat myös olleet sellaisia, että en tunne paria kovin läheisesti, ja on ollut tunne, että minut kutsuttiin yhtenä ihmisenä "täytteeksi", kun halutaan isot ja näyttävät häät. Tyylittömänä pidän erityisesti tällaisissa tapauksissa, jos puolisoani ei kutsuta. En myöskään ole pitänyt maksetuista muka-hauskoista esiintyjistä bändiä lukuunottamatta (esim. imitaattori ja leikkienvetäjä). Ehkä pahinta on, että se jotenkin näkyy, että pari menee naimisiin vain saadakseen iiihaanat juhlat. Tätä on tapahtunut tuttavapiirissäni nuorilla pareilla +20 v., jotka jo ennen häitä ovat arponeet, haluavatko sittenkään tätä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 09:07"]Jos parhaimmat juhlat on ne, joissa saa olla kännissä ja jutella vaan niiden ihmisten kanssa, jotka tuntee ennestään, niin tulee mieleen että onko teillä kaikilla jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko tai niin heikot sosiaaliset taidot, ettei muita ihmisiä kestetä selvin päin? Miten voitte käydä töissä, jos teitä koko päivän ahdistaa ja inhottaa olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät ole bestiksiänne? 

[/quote]

Alapeukutin tätä vahingossa

Joitakin rentoja, mukavia ja hauskoja hääjuhlia on ollut.

Enemmistönä on kuitenkin näitä, missä sisäpiiri pitää omaa kivaa ja muut ikävystyvät pöydissä. Kurjimmat häät ovat sellaiset, missä joutuu odottelemaan pitkiä aikoja esim. hääparia valokuvasta, ei oikein tiedetä mitä tapahtuu milloinkin, missä juhlatila on sokkeloinen ja esim. kaikki vieraat eivät edes samoissa tiloissa, missä tarjoilut on järjestetty niin, että kaikkea joutuu jonottamaan pitkiä aikoja, on typeriä noloja leikkejä, ja hääpari istua tönöttää omassa pöydässään koko illan eikä kierrä vieraiden parissa. Jos mumma haluaa lausua Kantelettaren kannesta kanteen, kannattaa ehkä hieman hillitä...

Tylsissä häissä joutuu istumaan pöytään, jossa on vain ihmisiä joita näet muutenkin. Sitten ruokailun päätyttyä ihmiset tuppaa jumittamaan näihin porukoihin. Samassa pöydässä pitäisi olla sopivassa suhteessa vieraita ja tuttuja. Kuitenkin häissä tarkoitus sukujen ja kaveripiirien tutustua, jos eivät vielä tunne.

Kauheimmat olivat häät, jotka järkättiin kuukauden varoajalla koska morsian oli raskaana. Kaikki vieraat suurinpiirtein yhtä shokissa, ohjelmat aivat seinästä revittyjä, morsiusparia sai odottaa koko ajan, esim. juuri ennen ruokailua pari lähtikin kuvauksiin eikä siis kukaan saanut ruokaa ennen kuin he tulivat takaisin.

Hauskimmat häät olivat ystäväni häät, vieraita n. 60, ei mitään perinteisiä tuttu juttu-tehtäviä, mutta jotain ohjelmaa kuitenkin. Morsiuspari itse lähti juhlista aamuseitsemältä :)

Kukaan ei noloista hääleikeistä pidä ja silti jotkut niitä vieraiden ja itsensä piinaksi järjestävät. Miksi ja millainen ihminen niitä häihinsä tahtoo?

Melkein kaikki häät, joissa olen ollut, ovat olleet mukavia. Hassu yksityiskohta on, että pienet ja vaatimattomat häät, joita täällä monesti ylistetään, ovat olleet niitä epäonnistuneita - ja itse asiassa myös johtaneet lyhyeen ja epäonnistuneeseen avioliittoon.

Bridezillameinigistä en pidä enkä sitä onneksi ole joutunut todistamaan muuten kuin tv:n välityksellä. Sellaisia ihmisiä en ymmärrä, jotka paheksuvat häitä yleensä ja etenkin sellaisia häitä, joihin on panostettu vähän enemmän. Ymmärrän, että jotkut haluavat eri syistä jättää häät järjestämättä kokonaan tai pitää häät pieninä ja panostaa enemmän avioliittoonsa, ja se on ihan ok. Mutta toivoisin heidän ymmärtävän, että isot häät eivät välttämättä ole merkki pelkästään itsekeskeisyydestä ja halusta pitää päivä prinsessana. Häät sattuvat olemaan aika luonteva tilaisuus kutsua ystäviä ja sukulaisia koolle vähän laajemminkin, ja kun avioliitossa kuitenkin on monen mielestä kyseessä yksi elämän suurimmista sitoumuksiseta, niin kyllä sitä sopii juhlistaa ihan samalla tavalla kuin muitakin etappeja elämässä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 09:07"]

Jos parhaimmat juhlat on ne, joissa saa olla kännissä ja jutella vaan niiden ihmisten kanssa, jotka tuntee ennestään, niin tulee mieleen että onko teillä kaikilla jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko tai niin heikot sosiaaliset taidot, ettei muita ihmisiä kestetä selvin päin? Miten voitte käydä töissä, jos teitä koko päivän ahdistaa ja inhottaa olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka eivät ole bestiksiänne? [/quote]

Ei kyse ole siitä selviääkö sosiaalisista tilanteista vaan siitä, mikä on hauskaa. Kyllä minä myönnän olevani niin introvertti, että hauskinta on tosiaan kännätä tutussa porukassa ja se mikä on juhlimisen virallinen syy on lopulta aika samantekevää. Iltaan sopii muutama tutustuminen yhteisten tuttavuuksien kautta, mutta tuttujen porukoiden sotkeminen istumajärjestyksellä ennen kun porukka on juonut itsensä rennoksi latistaa tunnelmaa.

T: 14

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 08:43"]Kaikki häät ovat vastenmielisiä.

[/quote]

Se johtuu pitkälle siitä, että kaikki ämmät ovat vastenmielisiä.

Enpä ole onnekseni huonoihin häihin koskaan saanut kutsua:D

Parhaimmat olivat ison budjetin häät, joita juhlittiin aamuun asti, ei perinteistä ohjelmaa (leikkejä, ryöstöjä tms), mutta esim. miesvoimistelunäytös, joka oli aivan hillitön.

Olen ollut nyt aikuisiällä 9 häissä. Niistä valtaosassa on ollut oikeasti tosi kivaa! Mutta nyt kun oikein aloin miettiä tätä, että miksi juuri niissä niin tajusin, että ne ovat olleet ison ystäväporukan pariskuntia. Eli olisiko sitten niin, että kun tuntee häistä nuorempaa väkeä laajalti ja suurin osa omistakin ystävistä on siellä juhlimassa, niin tunnelma nousee ihan eri tavalla? Enkä tarkoita nyt ryyppäämistä, vaan iloista jälleennäkemistä. Monet opiskelukaverit on hajaantuneet eri puolille Suomea asumaan, ei enää nähdä koko porukalla kuin muutamia kertoja vuodessa. Eli ehkä sitä ottaa ilon irti eri tavalla kun pitkästä aikaa näkee porukkaa, tunnelma on iloinen ja hilpeä, muistellaan menneitä, juhlitaan, biletetään ja vaihdetaan kuulumisia.

On vähän eri jos häät on esim. sukulaisen. Silloin siellä on niitä omiakin sukulaistanttoja, joiden seurassa ei kauheasti jotenkin kehtaa eikä liiemmin huvitakaan irrotella. Heistä ei kauheasti muutenkaan seuraa irtoa, enimmäkseen se on silloin sitä kahvin särpimisen lomassa esitettyä kyselyä miten töissä, entäs lapset jne.? Serkkujen kaveripiirikin on usein itselle vieras, joten samaan tapaan ei innosta juhlahumuun.

Seikat, jotka on mua vähän häirinneet häissä (sellaiset mitkä ei sinänsä liity muihin vieraisiin, vaan järjestelyihin):

- ruoka loppui, oli tosi vaivaannuttavaa vieraille

- kamalasti kiusallisia leikkejä, joihin ei kukaan haluaisi vapaaehtoiseksi

- ei tanssia. Tää on paha, silloin väki jämähtää loppuillaksi pöytiin seurustelemaan ja ne, joilla ei ole kovin paljon tuttuja vierasjoukossa jäävät aika yksin palloilemaan.

- alkoholia kyllä kaipailen tarjolle, lähinnä viinin muodossa ruoan kanssa ja ehkä siideri tai kaksi myöhemmin. Jotenkin siitä tulee osittain myös juhlan tuntua, vaikka normaalisti harvoin tulee yhtään mitään otettua ja kännissä en ole koskaan häissä ollut. Mutta pelkät ruoka/kahvikutsut on vähän vaisut, ihmiset lähteekin aikaisin.

- hääparin valokuvauksen odottelu on tunnelmaa latistavaa

Voi, olen olellut monissa aivan ihanissa häissä.. aivan kamalia nyt ei ole ollut yksiäkään, yhdet tylsät häät muistan ja sekin johtui siitä, että hääpari oli haluunut kutsua paikalle sukulaisiaan eikä niinkään ystäviään.. Itse olin siis tätä sukulais-osastoa.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:53"]

Melkein kaikki häät, joissa olen ollut, ovat olleet mukavia. Hassu yksityiskohta on, että pienet ja vaatimattomat häät, joita täällä monesti ylistetään, ovat olleet niitä epäonnistuneita - ja itse asiassa myös johtaneet lyhyeen ja epäonnistuneeseen avioliittoon.

Bridezillameinigistä en pidä enkä sitä onneksi ole joutunut todistamaan muuten kuin tv:n välityksellä. Sellaisia ihmisiä en ymmärrä, jotka paheksuvat häitä yleensä ja etenkin sellaisia häitä, joihin on panostettu vähän enemmän. Ymmärrän, että jotkut haluavat eri syistä jättää häät järjestämättä kokonaan tai pitää häät pieninä ja panostaa enemmän avioliittoonsa, ja se on ihan ok. Mutta toivoisin heidän ymmärtävän, että isot häät eivät välttämättä ole merkki pelkästään itsekeskeisyydestä ja halusta pitää päivä prinsessana. Häät sattuvat olemaan aika luonteva tilaisuus kutsua ystäviä ja sukulaisia koolle vähän laajemminkin, ja kun avioliitossa kuitenkin on monen mielestä kyseessä yksi elämän suurimmista sitoumuksiseta, niin kyllä sitä sopii juhlistaa ihan samalla tavalla kuin muitakin etappeja elämässä.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Siksi sitä avioitumista juhlitaan, koska päätös avioitumisesta on iso,  ja yhteinen elämä ei ole aina helppoa. Hääpari tarvitsee onnea vielä moneen kertaa elämän kriiseissä, että jaksaisivat rakastaa ja tukea toinen toisiaan, ja minä ainakin toivotan sitä onnea ihan aidosti täydestä sydämestä. 

Jokainen saa järjestää oman hääjuhlansa miten haluavat, mutta toisten juhlaa täytyy kunnioittaa. Nykyään nähdään vain se juhla, se pinta ja ruuat ja juomat, mutta siellä pohjalla oleva lupaus elää toisen kanssa hyvinä ja huonoina hetkinä on yhä edelleen suurimpia lupauksia joita tavallinen ihminen elämässään elää.

Parhaat häät, joissa olen ollut, olivat kaverini häät pari vuotta sitten.

Häät oli kai suht isot, n. 150 henkeä, mutta isommissakin olen ollut.

Juhla oli viimeisen päälle mietitty, mutta pariskunnan näköinen. Alkaen jo siitä, että kirkossa oli toisen oppilaita pitämässä musiikkiesityksen.

Kaikkeen oli panostettu: pariskunnan asut olivat juuri nappiin, kirkko oli heille läheinen ja juhlapaikka myös (tilausravintola 1800-luvun rakennuksessa). Samoin juhlapaikka oli kivasti koristeltu mm. kukin, mutta ei liikaa mitään askartelusöherryksiä.

Ruoka oli varmaan parasta, mitä missään häissä olen syönyt.

Ohjelma oli täynnä yllätyksiä. Ainoa perinteinen juttu, mitä oli, oli kimpun ja sukkanauhan heitto. Muuten oli musiikkia, taikuri, jazzahtava steptanssiesitys ja ilotulitus, yms.

Paikak meni kiinni klo 2.00. Ainoat, jotka lähti sitä ennen oli kaksi perhettä, joilla oli pieniä lapsia (muut lapsiperheet soitti sukulaiset hakemaan lapset illan aikana) ja pari hyvin vanhaa pariskuntaa. Esim. yksi juhlissa ollut puolituttu kävi n. klo 22 hyvästelemässä mut. Kun sitten odoteltiin taksia ravintolan ovella klo 1.40, niin hän tuli kanssani samaan taksiin, ei ollut malttanutkaan lähteä. :)

Pöydät oli määrätty, mutta vaikutti siltä, että oli tosi tarkkaan mietitty, kuka missäkin pöydässä istuu. Ainakin meidän pöydässä oli vain yksi ihminen, joka ei ilmeisesti tuntenut juhlissa muita kuin hääparin. Mutta meitä oli sitten etukäteen pyydetty ottamaan hänet mukaan keskusteluun ja hänkin viihtyi juhlissa yli puolenyön.

Kamalimmat häät, joissa olen ollut. Pieleen meni:

- juhlaväki joutui odottamaan pienessä aulassa lähes kaksi tuntia, kun hääpari kävi kuvattavana. Kaikilla oli nälkä ja jano. Tarjolla oli karkkibuffet, mutta karkkia oli liian vähän ja se loppui ekan 20 minuutin kuluessa.

Juhlatilassa oli liian hämärä valaistus. Oli talvi ja ulkonakin pimeää. Juhlatilassa oli vaan jotain värivaloja.

Pöytien keskellä oli isot ruukut, joissa oli puunoksia ja niihin sidottu  kukkia. Kiva idea muuten ja näytti hyvältä, kun tilaan astui. Mutta kun istui pöytään, iso ruukku peitti täysin näkyvyyden vastapäätä istuviin. Saattoi siis seurustella vain vieruskavereiden kanssa.

Ruokaa oli pelkät alkupalat-tyyppisesti. Lämmintä ruokaa oli tosi vähän. Kun meni hakemaan toista kertaa ruokaa (meinasin, että ensin syön salaatteja ja alkupaloja ja sitten tulee lämmin ruoka tarjolle), niin oli enää rääppeet jäljellä. Sitä lämmintä ruokaa ei sitten koskaan varsinaisesti tullut.

Isoin floppi ruokapöydässä oli "sushit". Ne olisi pitänyt tilata oikeasta sushiravintolasta eikä tavallisesta pitopalvelusta. Niissä oli riisinä tavallista, ei-puuroutuvaa riisiä, joka vielä oli jäänyt raa'aksi. Järkyttävää syötävää.

Kakun kanssa ei ollut mitään keksejä tms. Oli vaan se kakku.

Ohjelmana oli pelkkää sisäpiirivitsiä ja sillä leukailua, miten kova morsian on juomaan viinaa ja mikä on hänen lempiviinansa, jne.

Juomana olikin sitten vaan alkoholia. Se ei loppunut kesken. Alkoholitonta juotavaa oli vana vesi ja se taas oli koko ajan kannuissa loppu.

Bändi oli joku kaamea pappapumppu, joka ei osannut soittaa. Bändi soitti vaan häävalssin ja pari kipaletta, loppuillan musiikki tuli nauhalta - jotain poppikappaleita. Tanssilavalla ei viihtynyt kukaan paitsi morsiamen kaverit.

Sulhanen häipyi häävalssin jälkeen jonnekin kavereiden kanssa ja tuli takaisin vasta parin tunnin päästä päissään kuin käki - hääpari ei siis juhlinut yhdessä, vaan morsian biletti omien kavereiden kanssa, sulhanen omien. Ja hääväki sitten keskenään.

Mä en ymmärrä mikä niissä häissä on niin kauhiaa. Iloinen juhla, ihana istua alas ja vaihtaa kuulumisia ja viettää iltaa rakkaiden, hyvän ruoan, juoman, musiikin ja juhlanumeroiden parissa. En ymmärrä sitäkään, miksi joku vihaa hääleikkejä. Pitää kyllä olla todella tylsä ja totinen ihminen. Ihan sama että samat leikit on juhlasta toiseen, aina ne kivoja on.

On tietysti eri asia, jos suku on riitaisa, silloin ei varmasti häistä nauti, mutta noin niinkuin yleensä, miksi häissä olo nyt ei menettelisi.

SITÄPAITSI YHDELLÄKÄÄN VIERAALLA EI OLE OIKEUTTA VALITTAA TOISTEN HÄISTÄ! NIIHIN UPPOAA KOVAA TYÖTÄ JA MONTA TONNIA RAHAA!! Häät ovat hääparin päivä, eivät sinun.

Enpä ole tainnut olla aidosti mukavissa, en ole itsekään naimisiin mennyt kun en niistä juhlista piittaa.

Parhaat oli yhdet häiden jatkot, kun vanhempi suku jäi hääpaikalle ja pari, parin ystävät ja  samanikäiset serkut yms. lähtivät jatkamaan toisaalle. Pakattiin ruokapöydästä evästä ja juomaa mukaan ja mökkibileet pystyyn.

Minulla on ollut hauskaa kaikissa häissä, joissa olen ollut. Luulen, että oma asenne vaikuttaa paljon siihen, miten hauskaa tai tylsää on.

Pääasiassa häissä on hauskaa.

Tylsintä oli serkkutytön häissä, joissa olimme ne ns. pakolliset vieraat. Kaveriporukka tiesi, mitä oli tulossa ja miten juhla kulkee, heillä oli inside-vitsejä ja jopa viinaa tarjolla "salaisessa paikassa". Siksi osa vieraista oli kännissä kuin käet jo ennen hääkakkua, osa täysin selvinpäin (mikä ei sinänsä ole paha asia, mutta loi aika oudon kontrastin). Siihen kun lisätään, että bestman piti rahankeruupuheen sukulaisille vedoten siihen, että kaverit on jo osansa tehneet, niin saatiin aikaan todella oudot häät. Morsiamen isä tosin ilmoiti heti puheen jälkeen, että eiköhän hääparilla ole tarpeeksi maallista mammonaa ja lähisuku osallistuu kustannuksiin, joten ei hattua kiertämään.