"Välillä iltaisin romahdan"
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288644962356.html
Tämä Iltasanomien juttu todella kolahti, vaikka en ole äiti. Näen tuossa niin selkeästi sen, mitä joillekin ikävä kyllä kohta entisille hyville ystävilleni on tapahtumassa.
Tuossa äiti kertoo, miten ei enää osaa puhua ystäviensä kanssa tavatessaankaan muusta kuin lapsestaan eikä tiedä, mitä näille kuuluu. Tätä minäkin olen alkanut harmitella. En tiedä tuosta äidistä, mutta minun tapauksessani ainakin nämä äiti-ihmiset voisivat vastavuoroisen keskustelun nimessä tosiaan kysyä minulta kuulumisiani, ettei minun tarvitse väkisin tunkea niitä sinne vuolaiden lapsijuttujen väliin. Tietysti he puhuvat siitä, mikä heidän elämässään on nyt päällimmäisenä, mutta harmittaakohan heitäkin oikeasti samalla tavalla kuin tätä jutun äitiä eivätkä huomaa tekevänsä tapaamisistamme lapsiaiheisia ihan itse?
Sitten tuon jutun naisen mies kyllä harrastaa kaikenlaista eikä nainen edes huomaa ilmeisesti, mikä epäsuhta siinä on. Siitä vain valittaa, että ukko sitten kaikkien sählypeliensä päälle joskus kotona käydessään pelaakin vain pleikkaa. Sama on yllättänyt minut noita ennen niin itsevarmoja ja sosiaalisesti tasapainoisia ystäviäni katsoessani: nuorista pareista ne miehet ovat edelleen menossa ihan entiseen malliin, minun ystäväni ryytyvät aina lapsen kanssa kotona eivätkä edes kahville pääse, kun lapset on kuulemma hankala ottaa mukaan. Mies ei voi lapsia vahtia. Miksi ei?!
Jotenkin ajattelin ystävieni mennessä naimisiin ja saadessa lapsia, että nykypäivänä tasa-arvo onneksi jyllää. Erehdyin. Minulla on yksi lapsia saanut ystävä, jonka kanssa ollaan edelleenkin läheisiä. Hän pystyy puhumaan sekä lapsestaan että muista häntä kiinnostavista asioista, ja hänen miehensä hoitaa sitä lasta tarvittaessa työpäivänsä jälkeen kotona, että ystäväni pääsee myös joskus harrastuksiinsa ja meitä kavereita näkemään. Eikä edes mihinkään baariin, hänen kanssaan emme ole koskaan sellaisissa käyneetkään.
Minun kannaltani on jotenkin kummallista ajatella, että ystävyyssuhteideni säilyminen on näemmä kiinni siitä, millaisen miehen kaverini ovat itselleen löytäneet.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 05:52"]
No, tervetuloa todellisuuteen.
Miehistä ei nukypäivänä juuri iloa ole, jos haluaa suhteessaan roikkua on vaan hyväksyttävä tuollainen mies.
[/quote]
Nykypäivänä? Meinaatko, että entisaikoina miehet osallisuivat lapsien hoitoon tai muihin kotitöihin enemmän? Kyllähän se taitaa olla ihan vastoin, entisaikoina oli paljon selvemmät roolijaot miesten/naisten kesken ja miehen rooliin ei lastenhoito kyllä kuulunut siinä määrin kun nykyään..
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 06:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 05:52"]
No, tervetuloa todellisuuteen.
Miehistä ei nukypäivänä juuri iloa ole, jos haluaa suhteessaan roikkua on vaan hyväksyttävä tuollainen mies.
[/quote]
Nykypäivänä? Meinaatko, että entisaikoina miehet osallisuivat lapsien hoitoon tai muihin kotitöihin enemmän? Kyllähän se taitaa olla ihan vastoin, entisaikoina oli paljon selvemmät roolijaot miesten/naisten kesken ja miehen rooliin ei lastenhoito kyllä kuulunut siinä määrin kun nykyään..
[/quote]
No jos nyt mennään jonnekin 60-luvulle, niin näin varmaan oli. Mutta nykyään on tullut näitä uuskonservatiivisia miehiä, jotka ei lapsia hoida ollenkaan, vaikka monesti heidän omat isänsä 80-90-luvuilla hoitivat edes jonkin verran.
Tosin ikävä kyllä olen havainnut myös seuraavan jutun: Nämä minun kaikki ystäväni ovat korkeakoulutettuja. Lastaan hoitaa näiden puolisoista se isä, joka myös on korkeakoulutettu. Duunari-isillä on selkeästi nämä perinteisemmät roolit. Kaukaisemmista tutuistakin on havainnut samaa.
No, tervetuloa todellisuuteen.
Miehistä ei nukypäivänä juuri iloa ole, jos haluaa suhteessaan roikkua on vaan hyväksyttävä tuollainen mies.