Lue keskustelun säännöt.
Millainen oli sun 1. avioliittovuotesi?
23.01.2014 |
Me menimme miehen kanssa naimisiin viime kesänä. Olen siitä asti ollut jotenkin todella alakuloinen. Olen lukenut, että häiden jälkeinen masennus on normaalia, mutta kuitenkin huolestuttaa. Pinnani miestä kohtaan on aika minimaalinen ja napisen pikkujutuista. Ehkä jotenkin tarkkailen häntä siltä varalta, että alkaa muuttua jotenkin huonompaan suuntaan papin aamenen jälkeen, vaikka siis itse olen se, josta on tullut kireempi.
Myönnän olevani perfektionisti. Häiden piti olla täydelliset, kodin täydellinen, parisuhteen täydellinen... vaikka ei siis ole. Mä olen sitä tyyppiä, että parisuhteen ongelmista ei puhuta kavereille, vaan kaikki on aina happy happy joy joy.
Miten oppisin sietämään arjen rosoisuutta paremmin? Haluaisin kasvaa ihmisenä!
Kommentit (27)
Vaihdoimme eri paikkakunnalle töihin, positiivinen raskaustesti samoihin aikoihin, esikoinen syntyi reilu 10 kuukautta häistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin yliopistosta, muutimme miehen työn takia ulkomaille, sain sieltä hyvän työpaikan. Ja rakastin miestäni niin että tukka hulmusi. Parempaa ekaa vuotta en voisi pyytää.
No mä olen melko erilainen, enkä vaadi täydellisyyttä. Minulle tärkeintä on, että miehen kanssa on hyvä olla, saan olla oma itseni ja häneen voi luottaa. Menimme naimisiin vuosi tapaamisesta, halusimme nopeasti ja helposti naimisiin, eikä silloinkaan tärkeintä ollut se täydellisyys, vaan pieni hääjuhla talven ankeudessa, ihan lähimmille.
Neuvoni sinulle on, että ole oma itsesi. Jos kaipaat täydellisyyttä, toteuta se niissä asioissa joissa se onnistuu, tuskin se on mahdollista kaikessa. Mieheltäsi et voi vaatia mitään, mutta toki toiveita voi silloin tällöin esittää...! Jos koti on sotkuinen eikä mies auta tarpeeksi, tilatkaa siivouksen ammattilainen.
Opettele nauttimaan hetkestä ja arjen pienistä asioista. Minulle lapset ovat opettaneet miten ihan pienetkin asiat voivat antaa iloa. Ja nyt kun olen hoitovapaalla, niin rahat on vähissä. Sekään ei ole ongelma, kun olen innostunut kirpputoreista ja neulon lapsille kaikenlaista. Materia ei tuo onnea, vaikka se voikin hetkellisesti iloa tuoda arkeen...
Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Aina ei jaksa toista miellyttää kun arki ja työ vie energian, mutta ihan pienikin huomionosoitus voi auttaa. Olemme käyneet kerran avioliittoleirillä, ja se oli todella hyvä kokemus. Siellä ei ollut mitään järkyttäviä ongelmapareja, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Suosittelen!
13 jatkaa, että eka avioliittovuosi oli onnellinen, vielä sitä alkuhuumaa kun oltiin vasta toista vuotta yhdessä ja oltiin parin viikon häämatkallakin... Toki se oli opettelua elämään toisen kanssa, kyllä toisesta alkoi löytyä niitä vikojakin kun vaaleanpunainen huuma oli hälvennyt! Ollaan oltu nyt 7v naimisissa ja mielestäni olemme onnellisia, vaikka suhde onkin arkisempi kuin alussa.
muutimme ulkomaille kolmilapsisena perheenä. aika kiireinen vuosi oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikein muista. Ei siis ainakaan mitään Rakkauden Kukkuloilla, ei myöskään ahdingon alhossa.
Toisaalta mulla oli sitä ennen jo olemassa yksi "ensimmäinen vuosi aviossa" ja SE oli aika masentava.
Kahden vuoden tuntemisen jälkeen mentiin naimisiin ja eka avioliittovuosi oli tosi mukava, ei ollut suurempia haasteita.