Halusin vain perheen ja rauhallisen ja tavallisen elämän, mutta sitten

Miten te muut olette selvinneet? Ap

Joutuvatko siis sun lapsesi nyt elämään joka toisen viikon elämästään ilkeän, kontrolloivan ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Joutuvatko siis sun lapsesi nyt elämään joka toisen viikon elämästään ilkeän, kontrolloivan ihmisen kanssa?

Kyllä valitettavasti näin on. Lastensuojelu on todennut olosuhteet kelvollisiksi. Omia lapsiaan saa kyykyttää ja nöyryyttää, saa huutaa ja kiroilla. Tämä on viranomaisten kanta. Kun olin tapaamisissa lopenuupunut lasten jatkuviin itkuisiin soittoihin toisen vanhemman viikolla ja yritin itsekin itku silmässä anella apua, niin alettiin pohtia josko kaipaisin kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Ap

Nosto

No ne lapset saattavat muuttaa ulkomaille vaikka sinä "haluat elä perhe-elämää".

Vierailija kirjoitti:

No ne lapset saattavat muuttaa ulkomaille vaikka sinä "haluat elä perhe-elämää".

Häh. Eihän ne lapset noin vaan muuta ulkomaille. Ap kaipaa perhe-elämää nyt, kun lapset vielä alaikäisiä. Ymmärrän mutten osaa auttaa.

Mulla kävi niin, että kihlattu osoittautui väkivaltaiseksi. Haaskasin tärkeitä vuosia suhteeseen ja eroon. Sitten seuraava osoittautui olevankin naimisissa. Kolmatta isäehdokasta en ehtinyt koskaan löytää ja tilaisuus äidiksi meni ohitse. Olen perhekeskeinen ja olisin halunnut lapsia.

Nyt sitten hukutan itseäni töihin, etten ehdi murehtia sitä kontrastia, että ystävät elävät perhe-elämäänsä ja lomailevat perheinä jne.

Sullahan on joka toinen viikko se, mitä haluat. Joillakin ei koskaan. Mieti sitä.

Teit oikein. Onko mies lapsillekin ilkeä ja kontrolloiva? Entä jos lapset ovat enemmän luonasi? Entä jos harrastat jotain kivaa kotona tai muualla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuvatko siis sun lapsesi nyt elämään joka toisen viikon elämästään ilkeän, kontrolloivan ihmisen kanssa?

Kyllä valitettavasti näin on. Lastensuojelu on todennut olosuhteet kelvollisiksi. Omia lapsiaan saa kyykyttää ja nöyryyttää, saa huutaa ja kiroilla. Tämä on viranomaisten kanta. Kun olin tapaamisissa lopenuupunut lasten jatkuviin itkuisiin soittoihin toisen vanhemman viikolla ja yritin itsekin itku silmässä anella apua, niin alettiin pohtia josko kaipaisin kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Ap

Oletko kokeillut kortisonia ? Se laskee stressitasoja ..

Sinkkiş

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että kihlattu osoittautui väkivaltaiseksi. Haaskasin tärkeitä vuosia suhteeseen ja eroon. Sitten seuraava osoittautui olevankin naimisissa. Kolmatta isäehdokasta en ehtinyt koskaan löytää ja tilaisuus äidiksi meni ohitse. Olen perhekeskeinen ja olisin halunnut lapsia.

Nyt sitten hukutan itseäni töihin, etten ehdi murehtia sitä kontrastia, että ystävät elävät perhe-elämäänsä ja lomailevat perheinä jne.

Voithan sinä adoptoida.

Sinkkiş

Sama haave oli minulla. Kolmen lapsen ja reilun 20 vuoden yhdessäolon jälkeen mies huomasi että hän haluaakin jotain muuta.

Jäin lasten kanssa yksin, isä ei heitä ehdi tavata mutta en ole katkera enkä koe epäonnistuneeni. Uskon että olisin katkeroitunut jos olisin jäänyt huonoon parisuhteeseen jossa minulle ei annettu arvoa.

Perhe-elämä ei mennyt ihan niin kuin toivoin mutta perhe se on tämäkin. Sinullakin on elämässäsi paljon hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että kihlattu osoittautui väkivaltaiseksi. Haaskasin tärkeitä vuosia suhteeseen ja eroon. Sitten seuraava osoittautui olevankin naimisissa. Kolmatta isäehdokasta en ehtinyt koskaan löytää ja tilaisuus äidiksi meni ohitse. Olen perhekeskeinen ja olisin halunnut lapsia.

Nyt sitten hukutan itseäni töihin, etten ehdi murehtia sitä kontrastia, että ystävät elävät perhe-elämäänsä ja lomailevat perheinä jne.

Voithan sinä adoptoida.

Sinkkiş

En voi, koska 1. olen jo liian vanha ja 2. olen itse kasvanut ilman isää mistä syystä se ei ollut vaihtoehto omalle lapselleni 3. mikäli lapsella ei olisi ollut isää, olisi ollut myös liian suppeat tukiverkostot, koska oma sukuni on todella pieni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että kihlattu osoittautui väkivaltaiseksi. Haaskasin tärkeitä vuosia suhteeseen ja eroon. Sitten seuraava osoittautui olevankin naimisissa. Kolmatta isäehdokasta en ehtinyt koskaan löytää ja tilaisuus äidiksi meni ohitse. Olen perhekeskeinen ja olisin halunnut lapsia.

Nyt sitten hukutan itseäni töihin, etten ehdi murehtia sitä kontrastia, että ystävät elävät perhe-elämäänsä ja lomailevat perheinä jne.

Voithan sinä adoptoida.

Sinkkiş

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä eroa on vaikkapa lomatunnelmassa, kun yksinhuoltajaäiti lomailee yksin lapsensa kanssa versus 4-6 hlö perheloma? Ja jos kahden vanhemmankin perheessä vanhemmat saattavat rasittua niin mitä se on hoitaa aina ja joka hetki kaikki yksin ilman taukoa koskaan. 

Miksi ap lähdit? Parempi olisi jos ilkeän vanhemman luona olisi myös toinen aikuinen, ei mies ilkeisi lapsille. Olit kyllä itsekäs, kun pelastit itsesi mutta lapset joutuvat kärsimään.

Joopa joo. Yhtäkkiä alkoi useamman (kuin yhden) lapsen jälkeen ikäväksi tuosta noin vaan, ihan ilman syytä.

Uskoo ken tahtoo. Minä en tahdo enää uskoa. Nämä on nähty. Toisen osapuolen versio pitäis aina kuulla kans.

Tiedänhän minä että elämässäni on paljon iloaiheita ja yritän sen muistaa joka päivä. Lapset ovat olemassa vaikken voikaan elää heidän kanssaan joka viikko..

Isoin suru on se että isä mustamaalaa minua lapsille ja pyrkii häiritsemään vanhemmuuttani. Kosiskelee lapsia asioilla jota minä en voi tarjota. Kertoo että äiti on hullu ja tyhmä. Ja lapset haluaa olla avokätiselle ja jännittävälle isälle mieliksi. Pelkään että menetän heidät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Yhtäkkiä alkoi useamman (kuin yhden) lapsen jälkeen ikäväksi tuosta noin vaan, ihan ilman syytä.

Uskoo ken tahtoo. Minä en tahdo enää uskoa. Nämä on nähty. Toisen osapuolen versio pitäis aina kuulla kans.

Totta kai sillä toisella osapuolella on oma tarinansa ja voi hyvin olla, että hänkin on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei kuitenkaan poista ap:n kokemusta siitä, että perhe-elämä muuttui hänelle kestämättömäksi johtuen toisesta osapuolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuvatko siis sun lapsesi nyt elämään joka toisen viikon elämästään ilkeän, kontrolloivan ihmisen kanssa?

Kyllä valitettavasti näin on. Lastensuojelu on todennut olosuhteet kelvollisiksi. Omia lapsiaan saa kyykyttää ja nöyryyttää, saa huutaa ja kiroilla. Tämä on viranomaisten kanta. Kun olin tapaamisissa lopenuupunut lasten jatkuviin itkuisiin soittoihin toisen vanhemman viikolla ja yritin itsekin itku silmässä anella apua, niin alettiin pohtia josko kaipaisin kotiapua kun vaikutan niin stressaantuneelta. Ap

Tai sit kyse on siitä, et itkuiset lapset tietävät et sinä olet aina heidän puolellaan, vaikka tekisivät itse mitä. Kyllä meilläkin yrittävät haukkua isäänsä mulle ja toisinpäin. Mutta kun alkaa asioita selvittämään, selviää usein lasten keinottelua selvitä kantamatta omaa vastuutaan tai saada tahtonsa läpi. Nöin ydinperheessäkin. Voin vaan kuvitella miten eroperheissä. Kaikkein tärkeintä olisi, että pystyisitte vanhemmat vetää yhteistä linjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Yhtäkkiä alkoi useamman (kuin yhden) lapsen jälkeen ikäväksi tuosta noin vaan, ihan ilman syytä.

Uskoo ken tahtoo. Minä en tahdo enää uskoa. Nämä on nähty. Toisen osapuolen versio pitäis aina kuulla kans.

Totta kai sillä toisella osapuolella on oma tarinansa ja voi hyvin olla, että hänkin on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei kuitenkaan poista ap:n kokemusta siitä, että perhe-elämä muuttui hänelle kestämättömäksi johtuen toisesta osapuolesta. 

Niin käy usein ihmiselle, joka ei kanna vastuuta mistään. Oma kokemus ei ole totuus asiassa.