Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näsäviisastelen ja pyrin pätemään jatkuvasti - miten muuttua?
20.10.2020 |
Otsikossahan tuo jo tulikin. Ongelmani on jatkuva päteminen tai ainakin sen tarve. En vain osaa jättää asioita sikseen ja hyväksyä ihmisten mielipiteitä, jos ne ovat minusta heikosti perusteltuja tai muuten erikoisia, vaan alan esitelmöimään ja/tai jankkaamaan aiheesta niin, että ärsytän jo itseänikin. Miten saan itseni muutettua rennoksi ja mukavaksi keskustelijaksi?
Tämä on ongelma erityisesti tilanteissa, joissa maallikkohenkilö alkaa esitelmöimään minulle omasta erityisalastani. Tiedän hyvin, että olisi viisainta vaan antaa olla, mutta en saa itseäni pysäytettyä ennen kuin olen lynkannut keskustelun toisen osapuolen täysin. Oikeassa oleminen ei lohduta, jos pahoitan samalla toisen ihmisen mielen, tai saan toisen ajattelemaan itsestäni pahaa.
Muita kohtalotovereita tai itsensä muuttamisessa onnistuneita? Kaikki vinkit otetaan vastaan, en jaksa enää itseäni.
Kommentit (40)
Ei siis ketään kohtalotovereita? Myös pätijöiden uhrit voivat osallistua keskusteluun, ehkä se auttaisi motivoimaan allekirjoittanutta kohti muutosta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelen samaa. Se on auttanut, kun kuvittelen olevani samalla puolella kuin toinen keskustelija, ja että olen auttamassa enkä voittamassa. On lähes aina mahdollista ottaa joku asia esille tai tehdä kysymys niin, että se on hyväntahtoisesti esitetty. Toinen keskustelija saattaa jopa muuttaa mieltään tällä tavoin, mutta sitäkään ei kannata ottaa tavoitteeksi. Tämä vaatii välillä hirvittävää itsehillintää, mutta palkitsee paljon kun saa käännettyä oman kurssinsa ja jää itselle parempi mieli.
Kiitos, tämä on hyvä vinkki! -ap
Itse tyydyn kuuntelemaan kärsivällisesti ja myötäilemään, että "Juu-u, totta", jos joku alkaa opettaa ja selittää mulle asioita, jotka osaan ja tiedän kyllä jo varsin hyvin. Saatan myös hymyssä suin huomauttaa, että aihe on kyllä tuttu. Tämä saa pätijät yleensä hiljenemään. Ap:lle en keksi muuta vinkkiä, kuin että koita opetella olemaan hiljaa näissä tilanteissa. Anna toisen selittää. Ajattele vaikka, että toiselle tulee varmaan tärkeä olo ja hyvä mieli, kun saa päteä.
Mutta ap, eikö tässäkin asiassa ole toinenkin puoli?
Miksi joku maallikko alkaa esitelmöimään sinulle erikoisalastasi? Onpas noloa.
Mielestäni tämän maallikon olisi syytä tarkastella omaa käytöstään. Hänellä on selvästi ongelma itsetuntosa kanssa ja tarve päteä.
Minullakin on akateeminen ammattitutkinto ja aiemmin jouduin useinkin tilanteisiin, missä maallikko puski käsityksiään, ilman mitään teoreettista pohjaa.
Saatoin joskus sanoa vain ammattini ja poistua paikalta. Huomaan tekeväni tätä nykyään kaikissa asioissa. Tyhmien ja tietämättömien kamssa ei kannata ainakaan väitellä. Kerron ytimekkääästi ja lyhyesti perustellen oman näkökantani - ja jätän asian siihen.
Vierailija kirjoitti:
Itse tyydyn kuuntelemaan kärsivällisesti ja myötäilemään, että "Juu-u, totta", jos joku alkaa opettaa ja selittää mulle asioita, jotka osaan ja tiedän kyllä jo varsin hyvin. Saatan myös hymyssä suin huomauttaa, että aihe on kyllä tuttu. Tämä saa pätijät yleensä hiljenemään. Ap:lle en keksi muuta vinkkiä, kuin että koita opetella olemaan hiljaa näissä tilanteissa. Anna toisen selittää. Ajattele vaikka, että toiselle tulee varmaan tärkeä olo ja hyvä mieli, kun saa päteä.
Tämäkin on hyvä vinkki, kiitos! Valitettavasti itsehillintäni ei aina riitä kovin pitkälle, muutaman minuutin jälkeen alkavat korvat punoittaa :D Mutta silloin olisi varmaan paras poistua paikalta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, eikö tässäkin asiassa ole toinenkin puoli?
Miksi joku maallikko alkaa esitelmöimään sinulle erikoisalastasi? Onpas noloa.
Mielestäni tämän maallikon olisi syytä tarkastella omaa käytöstään. Hänellä on selvästi ongelma itsetuntosa kanssa ja tarve päteä.
Minullakin on akateeminen ammattitutkinto ja aiemmin jouduin useinkin tilanteisiin, missä maallikko puski käsityksiään, ilman mitään teoreettista pohjaa.
Saatoin joskus sanoa vain ammattini ja poistua paikalta. Huomaan tekeväni tätä nykyään kaikissa asioissa. Tyhmien ja tietämättömien kamssa ei kannata ainakaan väitellä. Kerron ytimekkääästi ja lyhyesti perustellen oman näkökantani - ja jätän asian siihen.
Totta tämäkin, mutta haluaisin silti pystyä nousemaan tilanteen yläpuolelle ja säilyttämään viileän asenteen, vaikka toinen vähän hönöjä puhuisikin. Kuulostaa kyllä hyvältä tuo lyhyt kannanotto ja asian jättäminen sikseen sen jälkeen. Pelkään tosin että antautuisin turhan helposti väittelyn vietäväksi tuollaisessa tilanteessa jos vastapuoli ei antaisikaan asian olla. -ap
Niin minäkin tein nuorempana. Mutta sitten Elämä vähän näytti kulmahampaitaan, tuli nöyryyttä kanssaihmisiä kohtaan. Mitä siis neuvoisin? Säästä ironiset huomautukset kaveripiirin illanistujaisiin. Siten ei tarvitse hakata niin paljoa omaa päätä seinään. Kyllä se Elämä siloittelee nokkelammankin älypään särmät, mutta sitä ennen kannattaisi olla hiljempaa ja kuunnella, mitä muut sanoo. Muista, että aina joku tietää sen kyseisen asian paremmin kuin sinä. Se voi olla se sietämätön Elvis työpaikallasi tai se vaatimaton mummo rappukäytävässä. Et voi tietää, mitä he tietävät. Mutta ennen sitä, pidä turpasi kiinni ja kuuntele.
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sieltä toiselta puolelta.. eli olen niin väsynyt kuuntelemaan ystäväni pätemistä ja esitelmöintiä, että olen jo miettinyt välien viilentämistä tähän pitkäaikaiseen ystävääni. En todellakaan itse halua väitellä asioista hänen kanssaan, mutta hän tuntuu olevan nykyisin olevan usein sillä tuulella, että pätemään on päästävä, vaikka pitkän aasinsillan kautta.
En ymmärrä mistä tämä johtuu? Huonosta itsetunnosta vai mistä? Minusta tällainen ei edes kuulu ystävyyteen. Miksi hänen pitäisi omalle ystävälle päteä? Hän ei nuorempana ollut tällainen.
Minusta on kyllä mukava yleensä keskustella ja vaikka väitelläkin asioista ihmisten kanssa, mutta tälla kaverilla lähtee välittömästi puuduttava yksin selittäminen. Hän käyttää mielellään mahdollisimman vaikeita, vasta oppimiaan termejä (opiskelee uutta alaa), ilmeisesti toivoen että muut joutuisivat pyytämään tarkennusta tms. Suoraan sanottuna aika lapsellista käyttäytymistä tuo minusta on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sieltä toiselta puolelta.. eli olen niin väsynyt kuuntelemaan ystäväni pätemistä ja esitelmöintiä, että olen jo miettinyt välien viilentämistä tähän pitkäaikaiseen ystävääni. En todellakaan itse halua väitellä asioista hänen kanssaan, mutta hän tuntuu olevan nykyisin olevan usein sillä tuulella, että pätemään on päästävä, vaikka pitkän aasinsillan kautta.
En ymmärrä mistä tämä johtuu? Huonosta itsetunnosta vai mistä? Minusta tällainen ei edes kuulu ystävyyteen. Miksi hänen pitäisi omalle ystävälle päteä? Hän ei nuorempana ollut tällainen.
Minusta on kyllä mukava yleensä keskustella ja vaikka väitelläkin asioista ihmisten kanssa, mutta tälla kaverilla lähtee välittömästi puuduttava yksin selittäminen. Hän käyttää mielellään mahdollisimman vaikeita, vasta oppimiaan termejä (opiskelee uutta alaa), ilmeisesti toivoen että muut joutuisivat pyytämään tarkennusta tms. Suoraan sanottuna aika lapsellista käyttäytymistä tuo minusta on.
Ehkä ystäväsi on todella innoissaan uusista opinnoistaan? Voisit pyytää että hän juttelee opiskeluihin liittyvistä jutuista opiskelukavereiden, eikä sinun kanssa? Ymmärrän kyllä että ärsyttää, pelkään pahoin olevani samanlainen kuin ystäväsi ja että ystäväni ajattelevat minusta samoin kun sinä omasta ystävästäsi. Pitäisi opetella pitämään oma suu kiinni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sieltä toiselta puolelta.. eli olen niin väsynyt kuuntelemaan ystäväni pätemistä ja esitelmöintiä, että olen jo miettinyt välien viilentämistä tähän pitkäaikaiseen ystävääni. En todellakaan itse halua väitellä asioista hänen kanssaan, mutta hän tuntuu olevan nykyisin olevan usein sillä tuulella, että pätemään on päästävä, vaikka pitkän aasinsillan kautta.
En ymmärrä mistä tämä johtuu? Huonosta itsetunnosta vai mistä? Minusta tällainen ei edes kuulu ystävyyteen. Miksi hänen pitäisi omalle ystävälle päteä? Hän ei nuorempana ollut tällainen.
Minusta on kyllä mukava yleensä keskustella ja vaikka väitelläkin asioista ihmisten kanssa, mutta tälla kaverilla lähtee välittömästi puuduttava yksin selittäminen. Hän käyttää mielellään mahdollisimman vaikeita, vasta oppimiaan termejä (opiskelee uutta alaa), ilmeisesti toivoen että muut joutuisivat pyytämään tarkennusta tms. Suoraan sanottuna aika lapsellista käyttäytymistä tuo minusta on.
Ehkä ystäväsi on todella innoissaan uusista opinnoistaan? Voisit pyytää että hän juttelee opiskeluihin liittyvistä jutuista opiskelukavereiden, eikä sinun kanssa? Ymmärrän kyllä että ärsyttää, pelkään pahoin olevani samanlainen kuin ystäväsi ja että ystäväni ajattelevat minusta samoin kun sinä omasta ystävästäsi. Pitäisi opetella pitämään oma suu kiinni. -ap
Minäkin innostun selittämään aina opiskelemistani kiinnostavista asioista, mutta se johtuu siitä kun selittäessään asiat tuntuvat kiteytyvän itselle vielä paremmin. Kuvittelen myös, että toistakin alkaa kiinnostaa :D Olen myös realisti ja tajuan pitää välillä suuni kiinni ja kuunnella kaverin juttuja myös. Mutta en siis yritä päteä, olen vain innostunut. Täytyy ehkä silti skarpata lisää. :D
Innostuneisuus asiasta esim. omasta opiskelusta.on eri juttu (positiivinen) kuin se, että haluaa jatkuvasti päteä. Toki siinäkin minusta fiksu ihminen huomioi toisen, että kuinka pitkälle asiat, jotka eivät kosketa toista millään tavalla, kiinnostavat häntä. En usko että teillä on tuota ongelmaa.
Huomaan ystävästäni, että kun hän on huonolla tuulella, alkaa tuo päteminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätijöitä vaivaa usein katteeton usko itseensä. Minä en kehtaa sanoa pätijälle mitään, vaikka toinen pätisi huomaamatta, että kanssakeskustelijakin eli minä tiedän aiheesta. Joskus jopa enemmän kuin hän. Yritän olla sovitteleva ja aikuinen eli useimmiten vaikenen tai heitän huumoriksi koko homman.
Ehkä tekisi hyvää opetella kuuntelemaan muita?
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole Ap saavuttanut vielä besserwisseröinnin huippua. Minä olen. Tiedän monesta alasta paljon ja syvällisesti, koska luen paljon ja seuraan maailmaa. Ongelmani on se, että usein tiedän enemmän kuin muut käsiteltävästä aiheesta. Jotten olisi ärsyttävä, olen usein hiljaa tai jopa kysyn lisätietoa tai kiitän hyvästä tiedonmurusesta, vaikka asia on jo tiedossani. Tähän ongelmaan en ole keksinyt ratkaisua. Joudun jatkuvasti teeskentelemään tietämättömämpää kuin olen sovun ja hyvän yhteishengen vuoksi. Valheellista ja hermoille käyvää.
Kuulostaa, että sinun kannattaisi hakeutua välillä sellaisten seuraan, jotka tietävät jostain asiasta enemmän kuin sinä. Saisit älyllistä ravintoa, ja osaisit kysyä hyviä kysymyksiä. Sitten jaksaa paremmin tuollaista sosiaalisuuteen eikä tietoon painottuvaa juttelua.
Mä olen naimisissa tuollaisen kanssa. Onko muutos mahdollista? Välillä hän yrittää, mutta palaa taas takaisin vanhaan kunnon jyräämis-jankkaukseen 😑
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin tein nuorempana. Mutta sitten Elämä vähän näytti kulmahampaitaan, tuli nöyryyttä kanssaihmisiä kohtaan. Mitä siis neuvoisin? Säästä ironiset huomautukset kaveripiirin illanistujaisiin. Siten ei tarvitse hakata niin paljoa omaa päätä seinään. Kyllä se Elämä siloittelee nokkelammankin älypään särmät, mutta sitä ennen kannattaisi olla hiljempaa ja kuunnella, mitä muut sanoo. Muista, että aina joku tietää sen kyseisen asian paremmin kuin sinä. Se voi olla se sietämätön Elvis työpaikallasi tai se vaatimaton mummo rappukäytävässä. Et voi tietää, mitä he tietävät. Mutta ennen sitä, pidä turpasi kiinni ja kuuntele.
t.mies
Kiitos tästä ja nauruista. Mä olen sellanen vaatimaton mummo, jota pätijät ärsyttää ja vastaan usein hyvinkin kärkkäästi ja napakasti. Mutta joo, voisin minäkin joskus pitää turpani kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa tuollaisen kanssa. Onko muutos mahdollista? Välillä hän yrittää, mutta palaa taas takaisin vanhaan kunnon jyräämis-jankkaukseen 😑
Ja kun teidän lapset kuuntelevat sitä vauvasta saakka, akelette diagnooseja heille?
Onhan noita:-(
Ei haluta ymmärtää, että lapset kasvaa ilman kasvatustakin eivätkä he ole tyhmiä, ainoastaan erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Ei siis ketään kohtalotovereita? Myös pätijöiden uhrit voivat osallistua keskusteluun, ehkä se auttaisi motivoimaan allekirjoittanutta kohti muutosta :D
Koita elää ilman sitä sanaa: pätevä? Mihin?
Olet kompastunut siihen ja annat sen viedä sinua kuin porkkana kepin nokassa aasia?
Suosittelen tätä:
Tuolla saa päteä vapautuneesti ja ihmiset ovat jopa kiitollisia siitä. Tosin sielläkin on näitä maallikkoja, jotka kirjoittelevat mitä sattuu, mutta siihen viereen voi lätkäistä perustellun ja lähteistetyn pätevän pätijän vastauksen.
Kun tuolla purkaa pahimmat pätemiset, niin pystyy sitten olevan hiljaa kotona.
Alue: Aihe vapaa
Harjoittelen samaa. Se on auttanut, kun kuvittelen olevani samalla puolella kuin toinen keskustelija, ja että olen auttamassa enkä voittamassa. On lähes aina mahdollista ottaa joku asia esille tai tehdä kysymys niin, että se on hyväntahtoisesti esitetty. Toinen keskustelija saattaa jopa muuttaa mieltään tällä tavoin, mutta sitäkään ei kannata ottaa tavoitteeksi. Tämä vaatii välillä hirvittävää itsehillintää, mutta palkitsee paljon kun saa käännettyä oman kurssinsa ja jää itselle parempi mieli.