Lue keskustelun säännöt.
Miten saavutan aivosumun nyt kun olen terve?
19.10.2020 |
Aikoinaan kun olin äärimmäisen traumatisoitunut, niin istuin yksin kotona tuolilla. Mikään älylaite tms ei ollut päällä, oli hiljaista. Istuin vain, jokseenkin tyhjä huone oli edessäni. Aloin puhua, puhuessani myös taisin jonkin verran liikuttaa käsiäni. Istuin ja puhuin ties kuinka pitkään. Puhe vain tuli ulos itsestään. Aivoni olivat niin sumussa että en todellakaan tiedä mitä puhuin, en ollut tietoinen oikein mistään, minulla ei ollut ajatuksia, en edes katsellut tai kuunnellut mitään. Istuin vain vailla tietoisuutta aivosumutilassa puhumassa ymmärtämättä mistään mitään, tajuamatta mitä tein, huomaamatta ajan kulua, huomaamatta mitään. Tein noin ties kuinka monena päivänä.
__
Luulen että tuo oli välttämätöntä jotta aivoni saattoivat edes hieman alkaa avautua traumojen luomasta totaalisesta jumiutumisesta. Väitetään että traumat luovat toisinaan ns tunnelukkoja, mutta minulla kyllä ihan koko aivot oli lukossa.
En tosiaan päättänyt istuksia tuolilla katselemassa tyhjää huonetta puhuen itsekseni. Se vain tapahtui itsestään. En estänyt sen tapahtumista. Eikä ympärilläni ollut mitään häiriötekijöitä jotka olisivat estäneet minua, olisivat vieneet huomioni toisaalle.
__
Nyt vuosia myöhemmin minulla on traumat kokonaan parantunut, luojan kiitos, aivoni eivät enää ole täynnä kipua. Mutta osittain edelleen kaipaan tuota aivosumutilaa. Tila jossa mitään ei ole, aikaa ei ole, ajatuksia ei ole, minua ei ole. Silkka olemattomuus.
Jostain syystä on olemassa typerä fraasi "olemisen sietämätön keveys". Mutta ei, se todellinen keveys on se kun sinua ei ole ollenkaan, olemattomuuden ihana keveys, kun olet aivosumussa. Kenties vielä joskus onnistun saavuttamaan tuon jotenkin. Meditoinnilla? Tms? Miten?? Traumat pakottavat aivot tuohon tilaan, mutta eikös siihen terveenäkin pitäisi voida ohjata aivot myös jotenkin omasta halusta??
Kommentit (16)
Niin jotta sitä kysyisin että:
Mikä se aivosumu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallisia uusio sanoja nykyisin.
Monilla ei ole mitään hajua eikä pienintäkään käsitystä siitä, mitä joku aivosumu tarkoittaa.
Tälläkin palstalla on pilkattu ja tehty pitkiä ketjuja joistakin uusista sanoista ja monista usein käytetetyistä termeistä ja sanonnoista.
Ja nyt yhtä-äkkiä joku kyseleekin täällä, jotain jostain aivosumumusta.
Kuinka terve normaali tavallinen ihminen voi tietää mitä tuo sana tarkoittaa.
Mitä helvetin sakkia tällä saitilla liikkuu?
Välistä pilkataan kaikkia tavallisia nykysanontoja ja sitten kuitenkin oletetaan, että kaikki tietävät jonkin piirin omaa "jargonia".
Outoa, perin outoa!
Miksi ihmeessä haluat aivosumun takaisin?
Tai ehkä käytät kyseistä sanaa vähän väärin? Itselläni on ollut aivosumua MS-taudin aiheuttamana enkä missään nimessä toivo sitä.
Tuollainen, ettei tiedä asuuko Mikki Hiiri naapurissa vai onko fiktiivinen hahmo, ei kyllä kuulosta aivosumulta, vaan kenties joltain psykiatrisen puolen ongelmalta. Aivosumu on neurologinen, kognitiivinen oireisto.
Ap puhuu dissosiaatiosta. Se on mielen suojakeino, kun vastassa on liian raskaita asioita. Sitä en tiedä, kuinka sen voi saavuttaa toivuttuaan vai voiko edes.
Kyllä SINÄ olet. Kaikki muu on harhaa.
-Sinkkiş
Mutta sinä et ole edes ajattelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulllla on sanotaaan 15 vuodeeen aivosumu tila vähintäään ollut pääällä. Nyt kun on vahvaaat lääkkeeet ja huomaaa kuinka läääke aiheutttaaa 2 tunnnin mitttaisia yhtäjaksoisia uniiia joka on nytt kun ei ole otttanut lääääkettä kertonut lähinnnä siiitä että voisi ajatella että olisi jopa kuoleman jälkeisestä elämästä josssa kenelläkään ei ole minkääänlaista persooonaa vaaan sielllä kaikillla on vain omat tehtävät ja maaailma josssa niitä tehdäään.
Vierailija kirjoitti:
No mulllla on sanotaaan 15 vuodeeen aivosumu tila vähintäään ollut pääällä. Nyt kun on vahvaaat lääkkeeet ja huomaaa kuinka läääke aiheutttaaa 2 tunnnin mitttaisia yhtäjaksoisia uniiia joka on nytt kun ei ole otttanut lääääkettä kertonut lähinnnä siiitä että voisi ajatella että olisi jopa kuoleman jälkeisestä elämästä josssa kenelläkään ei ole minkääänlaista persooonaa vaaan sielllä kaikillla on vain omat tehtävät ja maaailma josssa niitä tehdäään.
Jos lähdet persoonia viipaloimaan ovat ne hyvin ohkoisia ..
Kaikki muu on matrixissa vielä sitäkin ohuempaa ..
-Sinkkiş
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatio?
Koita nähdä totuus sairauskuvitelmiesi takana ..
Zinc
Vierailija kirjoitti:
No mulllla on sanotaaan 15 vuodeeen aivosumu tila vähintäään ollut pääällä. Nyt kun on vahvaaat lääkkeeet ja huomaaa kuinka läääke aiheutttaaa 2 tunnnin mitttaisia yhtäjaksoisia uniiia joka on nytt kun ei ole otttanut lääääkettä kertonut lähinnnä siiitä että voisi ajatella että olisi jopa kuoleman jälkeisestä elämästä josssa kenelläkään ei ole minkääänlaista persooonaa vaaan sielllä kaikillla on vain omat tehtävät ja maaailma josssa niitä tehdäään.
Toii on ssiis skitsofenialääkitys/psykooosilääkitys. Toisessa unesssa käy taaas läpi useiita erilaisia taphtumia ja erilaiisia persooonallisuustyyppejä. En ole esiim salkkkareita kattonu ainakaaan kymmeneen vuoteeen mutta unessa esim aki nikkinen on tarjoilijaaana ja hermostuuu ja käy tiskin takaaa reveleiihin kiiinni niin etttä tupit heliseee siiinä heidän välilläään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditaatiolla voi ainakin päästä ihanaan, olemattomaan tilaan, jos harjoittelee rauhassa. Ajatuksia ei tarvitse välttämättä työntää pois. meditaatiota on monenlaista, voit googlailla ja etsiä helpoimmalta tuntuvan metodin tai vain istua ja tuijottaa, sekin on meditaatiota.
Ehkä TRE-tekniikan keinoin voisit saada purettua traumaa kehosta ja mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mulllla on sanotaaan 15 vuodeeen aivosumu tila vähintäään ollut pääällä. Nyt kun on vahvaaat lääkkeeet ja huomaaa kuinka läääke aiheutttaaa 2 tunnnin mitttaisia yhtäjaksoisia uniiia joka on nytt kun ei ole otttanut lääääkettä kertonut lähinnnä siiitä että voisi ajatella että olisi jopa kuoleman jälkeisestä elämästä josssa kenelläkään ei ole minkääänlaista persooonaa vaaan sielllä kaikillla on vain omat tehtävät ja maaailma josssa niitä tehdäään.
Okei jännä. Mua helpottaa esimerkiks jazz-musiikki, instrumentaali, auttaa keskittymään tai siis ehkä oikeestaan olemaan keskittymättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulllla on sanotaaan 15 vuodeeen aivosumu tila vähintäään ollut pääällä. Nyt kun on vahvaaat lääkkeeet ja huomaaa kuinka läääke aiheutttaaa 2 tunnnin mitttaisia yhtäjaksoisia uniiia joka on nytt kun ei ole otttanut lääääkettä kertonut lähinnnä siiitä että voisi ajatella että olisi jopa kuoleman jälkeisestä elämästä josssa kenelläkään ei ole minkääänlaista persooonaa vaaan sielllä kaikillla on vain omat tehtävät ja maaailma josssa niitä tehdäään.
Toii on ssiis skitsofenialääkitys/psykooosilääkitys. Toisessa unesssa käy taaas läpi useiita erilaisia taphtumia ja erilaiisia persooonallisuustyyppejä. En ole esiim salkkkareita kattonu ainakaaan kymmeneen vuoteeen mutta unessa esim aki nikkinen on tarjoilijaaana ja hermostuuu ja käy tiskin takaaa reveleiihin kiiinni niin etttä tupit heliseee siiinä heidän välilläään.
Mää oliin siinä unessa vieressä ja mä vaan tokaisin että arvasin että se käytttäytyy noin.
Traumatisoituneena tosiaan monet ulkomaailman jutut ahdistivat ja väsyttivät minua, erityisesti sosiaaliset tilanteet. Aivoni eivät kyenneet käsittelemään sosiaalisia asioita. Aivoni pakenivat jonnekin syvälle itsensä sisään, jonnekin syvälle, uniin, mielikuvitukseen. Siellä syvällä ei ollut ahdistusta. Tietoisuus, pelko, huolet, ahdistus, ulkomaailma,... ne unohtuivat. Oli unelmia. Näin todella mielikuvitusrikkaita unia nukkuessani. Myös hereillä olin usein kuin unitilassa. Elin kuin unessa. Usein hereilläkin mielikuvitukseni teki tepposia, enkä tiennyt mikä on totta ja mikä mielikuvitusta. En tiennyt onko Mikki Hiiri vain satuhahmo vai asuuko hän naapurissani. En tiennyt miten minä kuljin kaupungilla paikasta toiseen. Kuljin kyllä, mutta en ollut varma kuljinko tavallisella linja-autolla vai lentävällä linja-autolla. Noinhan joillain erityisen mielikuvitusrikkailla lapsilla on, sellaisilla joilla on myös mielikuvitusystäviä. Mutta minä olin tuolloin parikymppinen.
Traumat pitivät aivoni turvassa jossain syvällä, syvällä, syvällä,...
Ja toisinaan tosiaan oli silkkaa sumua. Silloin minua ei ollut. Saavutin olemattomuuden. Miten voin saavuttaa sen taas??
ap