Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämänmuutos lasten kanssa. Jännittää!
19.10.2020 |
Tämä yh jättää kaiken taakseen täällä pk-seudulla, myy vähän omaisuutensa ja lähtee lapsineen Ruotsiin. Tavoitteena hankkia kielitaito meille kaikille ja sitten hakea kouluun ja töihin tuonne ihan Pohjois-Norjaan. Minulla on jo hoitoalan tutkinto taustalla, mutta haluan lukea pidemmälle joko Ruotsissa tai Norjassa.
Olen vuokrannut asunnon Ruotsista ja asutaan siellä niin kauan kun kielitaito alkaa olla hyvä. Sen jälkeen seikkailu jatkuu. Tämä on mun keski-iän kriisini ja ratkaisu siihen. Elämä täällä etelässä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. En enää jaksa tätä kiirettä, ihmispaljoutta, kilpailuhenkeä ja pinnallisuutta. Rahaa on säästössä niin että saan rauhassa olla ja opiskella, kehittää itseäni ja päästä eteenpäin. Olin ennen kaunis, nuori ja suosittu. Nyt en ole mitään noista. Olen 40 v. ja yksin. Miehet ei katso enää perään, iltaelämä ja pariutuminen ei ole enää se juttu. Muut arvot ovat tulleet tilalle.
Millaisia keski-iän kriisejä teillä on ollut ja miten kävitte ne läpi?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun keski-iän kriisi sai mut myös hakeutuun uuteen vaativampaan työhön.
Naapurikunnasta, en halunnut muuttaa, koska teini vielä kotona, ja hänelläkin on elämä.
Toivottavasti homma on mietitty myös lasten kannalta. Että ovatko he sitä mieltä, että on hyvä muuttaa kielitaidottomana vieraaseen maahan äidin keski-iän kriisin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti homma on mietitty myös lasten kannalta. Että ovatko he sitä mieltä, että on hyvä muuttaa kielitaidottomana vieraaseen maahan äidin keski-iän kriisin vuoksi.
Totta kai on mietitty. Kukaan ei varmaan lähde lasten kanssa noin vain ilman huolellista suunnittelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti homma on mietitty myös lasten kannalta. Että ovatko he sitä mieltä, että on hyvä muuttaa kielitaidottomana vieraaseen maahan äidin keski-iän kriisin vuoksi.
Totta kai on mietitty. Kukaan ei varmaan lähde lasten kanssa noin vain ilman huolellista suunnittelua.
Ap
Kyllä monetkin lähtevät. Tutkimuksissa on selvinnyt, että lastensuojelulapsia yhdistää nimenomaan se, että he muuttavat jatkuvasti verrattuna muihin lapsiin, jotka saattavat elää koko elämänsä samassa asunnossa, saati samalla paikkakunnalla.
Älä ap välitä noista lannistajista. Suomi on niitä täynnä. Monet haluaisivat tehdä asioita mutta eivät uskalla tai voi. Siitä sitten katkera ja ilkeä asenne niitä kohtaan jotka uskaltavat tehdä asioita.
Sitä paitsi Pohjoismaihin on turvallista muuttaa kun on Pohjoismaista itsekin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti homma on mietitty myös lasten kannalta. Että ovatko he sitä mieltä, että on hyvä muuttaa kielitaidottomana vieraaseen maahan äidin keski-iän kriisin vuoksi.
Totta kai on mietitty. Kukaan ei varmaan lähde lasten kanssa noin vain ilman huolellista suunnittelua.
Ap
Kyllä monetkin lähtevät. Tutkimuksissa on selvinnyt, että lastensuojelulapsia yhdistää nimenomaan se, että he muuttavat jatkuvasti verrattuna muihin lapsiin, jotka saattavat elää koko elämänsä samassa asunnossa, saati samalla paikkakunnalla.
Mikä sua vaivaa? Miksi puhut lastensuojelulapsista? Onko joku hyve että lapsi asuu samassa talossa ja samalla paikkakunnalla ikänsä? Hahah, voi hyvänen aika mitä ihmisiä tämä maa päällään kantaa.
Haaveilen samasta. Ehkä muutto pohjoiseen, ei luultavasti ulkomaille kuitenkaan. Tottakai pitää lapsiakin ajatella, mutta ei äiti voi jättää kahdeksi vuosikymmeneksi omaa elämää elämättä vain lasten vuoksi. Lapset voivat aikanaan rakentaa samalla tavalla omaa onneaan. Toivottavasti seuraavat sydäntään, eivätkä jumita kurjassa oravanpyörässä onnettomina vain sen vuoksi, että kokevat velvollisuudekseen asua minua lähellä, olla apuna jne. On minusta myös lapsille rikkaus asua vähän eri ympäristöissä. Kummasti maailma avartuu kun ei koko lapsuuttaan ja nuoruuttaan vietä vain maalla tai kaupungissa, vaan oppii ymmärtämään arkea, sen hyviä puolia ja haasteita eri alueilla. Ja on isompana helpompi ehkä nähdä mihin haluaa asettua kun on kokemusta monesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli jokin aika sitten hyvin samanlainen aloitus, silloin kyseltiin, kannattaako noilla spekseillä lähteä.
Sattumaako, että useampi 40v yh suunnittelee muuttavansa lasten kanssa ensin Ruotsiin, sitten P-Norjaan?
Minkä ikäiset ap sinulla on? Katkeaako lasten suhde esim isään? Entäs muihin sukulaisiin, kavereihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt vielä ole keski-ikäinen, kun olen vasta 25-vuotias (ja lapsia on). Silti kuitenkin itsellänikin tarkoituksena mahdollisimman pian jättää tämä Helsinki ja muuttaa Lappiin.
Tällä hetkellä tosiaan Helsingissä kiinni töiden takia, mutta ensi keväänä tarkoitus hakea Rovaniemelle opiskelemaan alalle, jolla paljon töitä. Ja opiskelujen jälkeen toiveena muuttaa sitten vähän syrjäisemmälle Lappiin, toki vakityöpaikan perässä.
Ei tämä Helsinki vaan oikein innosta ja lasten syntymien jälkeen sitä on entistä enemmän alkanut miettiä, että missä haluaa elää ja kasvattaa lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt vielä ole keski-ikäinen, kun olen vasta 25-vuotias (ja lapsia on). Silti kuitenkin itsellänikin tarkoituksena mahdollisimman pian jättää tämä Helsinki ja muuttaa Lappiin.
Tällä hetkellä tosiaan Helsingissä kiinni töiden takia, mutta ensi keväänä tarkoitus hakea Rovaniemelle opiskelemaan alalle, jolla paljon töitä. Ja opiskelujen jälkeen toiveena muuttaa sitten vähän syrjäisemmälle Lappiin, toki vakityöpaikan perässä.
Ei tämä Helsinki vaan oikein innosta ja lasten syntymien jälkeen sitä on entistä enemmän alkanut miettiä, että missä haluaa elää ja kasvattaa lapsensa.
Sinulla on suunnitelma. Muutat opiskelun ja työn perässä. Tilanne on silloin ihan ok.
Minkäikäisiä lapsesi ovat ja miten suhteet Suomeen jääviin sukulaisiin ja ystäviin aiotaan hoitaa?
Oon vasta 35, eli ei ehkä keski-iän kriisi, mutta kriisi kuitenkin:
Mutta on ollut kaikenlaista mutkaa matkassa elämässä, ja siksi opiskelen nyt vasta ekaa ammattia, alalla josta todella tykkään. Oli ennen tätä koulua jo vuosia tuntunut että ei minulla ole enää aikaa kouluttautua, että olen liian vanha lähtemään mihinkään yliopistoon tms, etten jaksa sitä vuosia kestävää opiskelijaelämän köyhyyttä jne.
Mutta nyt näiden opintojen loppumetreillä minulla on tullut "kriisi" että haluankin ehdottomasti kouluttautua pidemmälle. Tajusin että jos lähden tänä vuonna jatko-opintoihin ja ne kestää 5 vuotta, niin se on silti hyvin investoitua aikaa, jos saan olla sen jälkeen loput työvuoteni mielekkäämmissä ja salettiin parempipalkkaisissa töissä.
Eli nyt meni suunnitelmat uusiksi! Joudun todennäköisesti muuttamaan eri paikkakunnalle, ehkä jopa johonkin missä en ole koskaan edes käynyt jne. Ihan jännää kyllä nähdä miten tämä suunnitelma lähtee liikkeelle, pääsenkö kouluun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti homma on mietitty myös lasten kannalta. Että ovatko he sitä mieltä, että on hyvä muuttaa kielitaidottomana vieraaseen maahan äidin keski-iän kriisin vuoksi.
Totta kai on mietitty. Kukaan ei varmaan lähde lasten kanssa noin vain ilman huolellista suunnittelua.
Ap
Kyllä monetkin lähtevät. Tutkimuksissa on selvinnyt, että lastensuojelulapsia yhdistää nimenomaan se, että he muuttavat jatkuvasti verrattuna muihin lapsiin, jotka saattavat elää koko elämänsä samassa asunnossa, saati samalla paikkakunnalla.
Mikä sua vaivaa? Miksi puhut lastensuojelulapsista? Onko joku hyve että lapsi asuu samassa talossa ja samalla paikkakunnalla ikänsä? Hahah, voi hyvänen aika mitä ihmisiä tämä maa päällään kantaa.
Tottakai se on hyve, että lapsi kiinnittyy kotiin, asuinympäristöön ja sosiaalisiin suhteisiin. Joskus muutot ovat välttämättömiä ja joskus lapsenkin edun mukaisia, mutta usein ihan vaan vanhempien itsekkyyttä.
t. isän työn vuoksi ympäri Suomea riepoteltu, omien lasten kohdalla asuinaluevalinta seuraavaksi +20 vuodeksi tehtiin esikoisen ollessa kaksivuotias. Sitä isompien ei tarvitse meidän aikuisten mielihalujen vuoksi muuttaa
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin näin että jos kohtaat mielestäsi pelkästään kilpailuhenkisiä ja pinnallisia ihmisiä, heijastat sitä jotenkin itse. Vedämme puoleemme sitä mitä heijastamme. Mulla ainakin tullut aivan timanttisia ihmisiä vastaan kun olen heittänyt omat naamarit pois.