Kotona lomailu on p....aa

Joku mielenrauha itsensä kanssa ?

Niin, että osaa nauttia myös siitä, että ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä.

Minä olen viihtynyt jo 40v kotona.

On Suomessakin museoita, joita edelleen voi käydä katsomassa. Joka kaupungissa melkein jonkinlainen. Missä maakunnassa asut? Jos Kainuussa, niin sitten voi olla pitkä matka.

Kaikki on hienosti jos työssäsi on asiat niin hyvin ettet välitä lomailusta. Minusta loma on aina loma vaikka sen missä viettäisi tai vaikka sataisi puu-ukkoja. Voisitko harjoitella sitä ettet tekisi mitään, olisit vain, vaikka se tuntuisi kuinka tylsältä. Tylsyys kuuluu elämään ja on aivoille todella tärkeää niiden hyvinvoinnin kannalta. Pysähtyisit hetkeksi ja miettisit itseäsi ja elämääsi. Se voisi olla avartava kokemus, paitsi jos pelkäät mitä löydät...

Ehkä enimmäkseen on olo, että elämä menee ohi tässä kotona kykkiessä... .... joten tuo mielenrauha kommentti on kyllä ihan hyvä, kiitos. Ehkä sellainen on hukassa jos/kun ei osaa olla tekemättä mitään.

Taidan silti valmistella kuitenkin ens viikon duuneja tässä kotona... on vaan jotenkin niin tarpeeton ja tyhjä olo kun ei ole mitään suunniteltua tekemistä päivissä.

Ap

Kodissasi on jotain vikaa, jos se ei ole mielestäsi paras paikka maailmassa.

Olen niin tyytyväinen, kun lapseni on jo yläkoulussa ja ei itse tarvitse enää viettää lomaa tähän aikaan vuodesta. Lapsi tykkää olla kotona ja kavereiden kanssa.

Ihana levätä vailla mitään suorittamista! Lopeta turha mäkinä ja rentoudu. T.syyslomalainen

Olen sinkku ja viihtynyt aina myös kotona. Olen samaa mieltä ap:n kanssa noista matkailun tuomista elämyksistä mutta uskon vakaasti että vielä sinnekin pääsee. Olen tyytyväinen kun voin nukkua ja herätä rauhassa niin kuin haluan. Luen paljon ja katson sarjoja ja elokuvia. Teen pitkiä lenkkejä ja olen yhteyksissä kavereihin ja sukulaisiin sähköisesti. Lähellä asuvan kaverin kanssa myös ulkoilemme.

Matkailu Suomessa?

Samat fiilikset.

Kesä vielä meni sillä ajatuksella että tätä tämä nyt on, myöhemmin lomaillaan. Silloin tuli sitten ulkoiltua, pidettyä huolta itsestä ja kodista ym. Mutta eipä ne asiat ole lomailua, irtiottoa ja rentoutumista.

Etenkin syysloma on itselleni se, jolloin kaipaan pakoa sateisesta Suomesta ja arjesta. Mutta enpä ole keksinyt mitään vaihtoehtoista tekemistä. Ei se naapurikaupungin ravintolassa käyminen tuntunut yhtään enempää irtiotolta kuin lähihesessä käyminen tai makaronilaatikon syöminen kotona.

Meinasi pää levitä karanteenissa niin käytin kymppitonnin kodin remppaan, tapetteihin ja huonekaluihin.

Ei ole enää sairaalanvalkoinen kuutio. Eipä sekään haitannut aiemmin, kun pyörähdin täällä lähinnä vain nukkumassa ja tekemässä ruokaa.

Mutta epäesteettinen ympäristö on ihan saatanasta jos siellä joutuu viettämään suurimman osan valveillaoloajasta, ja vielä viikkoja tai kuukausia putkeen.

Alan ymmärtää miksi entisinä vuosisatoina jokainen kynnelle kykenevä laittoi suuren osan varallisuudestaan kodin taiteeseen, kalustukseen ja esteettiseen paranteluun. Ei sitä pää kestä jos joutuu tympeässä värittömässä boksissa olemaan 24/7.

Kunnon first world problem. Lomalla on tylsää, buhuu.

No minä ymmärrän kyllä tuon fiiliksen, meilläkin on monesti lähdetty lomilla jonnekin reissuun. Joskus se, että maisemat vaihtuvat hetkeksi, piristää ihan hirveästi.

Meidän lähipiirissä syyslomalaiset matkustivat aika paljon kotimaassa, eräskin varasi hotellihuoneen ja seikkaili sitten kotikaupungin museoissa muksujen kanssa. Teinit ovat kuulemma tykänneet kun tuli kuitenkin vähän matkalla olo -fiilis. Koittakaa keksiä jotain millä rutiini vähän rikkoutuu, tehkää vaikka pieniä retkiä johonkin ihan uuteen paikkaan mikäli ette ole kolunneet jo tänä vuonna kaikkea läpi.

Ja niille jotka sanovat että kodissa on jotain vikaa... Ei se niin ole, joistakin ihmisistä on vain joskus kiva nähdä muitakin paikkoja kuin se koti. Kodin arvo ei siitä vähene.

Komppaan ylläolevaa. Tee omasta kodista viihtyisä. Panosta ympäristöösi. Vaikka siihen palaisikin säästöjä niin se on joka pennin arvoista mielenterveyden kannalta. Etenkin näin korona-aikaan kun välillä vaan on miltei pakko oll akotona.

Minä käyn pitkällä lenkillä ja sitten luen ja teen käsitöitä ja katson telkkaria lopun päivää. Lapset ja mies puuhaa omiaan, ulkoillaan yhdessäkin, leivotaan, pelataan, katsotaan elokuvia. Syön ja nukun hyvin. En kyllä keksisi parempaa lomaa!

Reissuun lähtö on aina ollut minulle stressaavaa, ja lasten kanssa ”lomalta” on palattu entistä väsyneempänä.

Ekan maailman ongelmia, kyllä. Mutta toisaalta toisessa ja kolmannessa maailmassa päivien sisältö on niin täyteen pakattua jo vaikka juomaveden hankkimisesta tai vaikka kotieläinten hoitamisesta, että ajanvietto-ongelmia ei ole.

Tavallaan fyysisesti siis helpompaa ja samalla henkisesti vaikeampaa on olla koronavangin kerrostalossa lähimarketin vieressä, jos mieli on seikkailijan?

Tätä on se, kun keksitään kaikkea tekemistä lomille ja nyt ei voi tehdä mitään. Eikö ihmiset osaa pysähtyä ja nauttia vapaasta ajasta?

Leivo, kokeile jotain uusia ruokareseptejä, laita kirpputoripöytä pystyyn vapaapäiviksi aikana ja tee rahaa seuraavia reissuja varten.... haaveile ja tee aiemmista reissuista nyt vihdoin ne valokuvakirjat netissä. Kärsin samasta tylsästä, mutta ei auta kuin sinnitellä. Kunhan rajat aukee taas normisti, oon jo miettinyt, että Italia kutsuu ihan ekana!

Onhan tää ihan perseestä