Voi hyvänen aika tuon 12-vuotiaan syömistä (syömättömyyttä)

Aamupalaksi söi puolikkaan ruisleipäviipaleen, päällä sai olla vain oivariinia ja ohut leikkelesiivu. Juustoa ei ole syönyt 10 vuoteen. Kurkku kelpasi kasviksista leivän päälle joskus, mutta viime aikoina nekin mukula siirtelee vaivihkaa lautasen reunalle.

Joi leivän kanssa vettä. Ei kelpaa mehu eikä maito, ei ole ikinä kelvannut.

Ruoaksi oli kastiketta ja perunoita. Söi yhden pienen haarukallisen ja istui tuskaisena pöydässä, ei sentään enää yököttele ääneen (käytöstavat sentään oppinut, vaikka syömään ei).
Salaatti ei tietysti kelvannut.

Välipala-aikaan söi päärynäviilin ja yhden ruisleipäviipaleen, nyt sentäs kokonaisen.

Päivällinen oli juuri, tarjolla kierrepastaa ja tomaatti-jauhelihakastiketta. Lappoi sitä itse lautaselleen hyvän annoksen, kunnes pöydässä hoksasi että kastikkeessa sipulia (jonka olin pilkkonut hyvin, hyvin pieniksi paloiksi). Söi kaksi haarukallista, valitti sipulista, ja jätti syömättä.

Huokaus.

Ja joo, ei tarvi alkaa selittää miten pitäisi ruokailun tapahtua, olen tästä huonosta syömisestä kuullut kaikki mahdolliset saarnat, valistukset neuvot ja ihmettelyt ensin neuvolassa, sitten päiväkodissa, sitten koulussa, terveydenhoitajalta ja monelta eri opettajalta.

Kaikki konstit on kokeiltu ja käytetty, mitä olen em. ihmisiltä saanut ja itse netistä ja kirjallisuudesta etsinyt, tuloksetta.

Joten EI KIITOS neuvoja, hyvää tarkottaviakaan. (ellei sulla ole jotain aivan uutta ja mullistavaa vinkkiä kokeiltavaks, jota 10 vuotta ongelman kanssa taistellut ja asiaan kattavasti perehtynyt ei olisi jo kokeillut.)

Halusin vain purkaa mieltäni.

Ja joo, kyllä toi lapsi joskus syö, saattaa esim. joskus harvoin kertoa että koulussa oli jotain tosi hyvää ruokaa, että otti kolme kertaa lisääkin. Kotonakin joskus tällainen ihme tapahtunut, mutta ei niitä montaa kertaa ole.. Ja kun sillä tavoinkin käy, että mainitsee jonkun ruoan olevan hyvää, mutta kun sitä tekee seuraavan kerran, täysin samalla ohjeella, se onkin ihan mahdotonta saada syödyksi.

Lapsi on tosi hoikka, mutta ihme kyllä vielä juuri ja juuri normaalin rajoissa.

Asiaa ei yhtään auta se, että kavereiden kanssa lapsi keksinyt käydä kaupoissa ostamassa kaikkea hyvää, suklaata, karkkia, energiajuomaa, jolloin oikea ravitseva ruoka maistuu tietysti vielä vähemmän.

Tämä kaupassa käynti on lapselta kielletty, mutta aina löytyy jostain piiloteltuna tyhjiä limsatölkkejä tai karkkipapereita. Kun viikkorahat on sitten takavarikoitu, on lapsi lainaillut kavereiltaan, tai etsinyt kaupungilta tyhjiä tölkkejä, joista saanut karkkirahaa.

Huokaus.
Syvä, turhautunut huokaus.