Kaveri ilmeisesti keksii itselleen sairauksia, vai mitä mieltä?

Onko kaverisi ammattivalittaja?

Voi olla oikeita sairauksia ja vointi vaihtelee. Olet ikävä kaveri.

Haluatko kuunnella hänen kertomuksiaan eri sairauksista? Itse ottaisin pitkän välimatkan henkilöön, joka kaataa koko tautiryppäänsä levälleen eteeni. Ei vaan kiinnostaisi pätkääkään.

No, kyllähän se jotain kertoo jos päivästä toiseen valittaa sairauksista mutta samaan aikaan pystyy oikein sujuvasti tekemään vaikeitakin asioita. Mun sukulainen on tämmöinen, hänellä se lähti siitä kun hän sairastui yhteen erikoisempaan tautiin, jossa on outoja oireita - no se sairaus on alussa vähän vaikea hoitaa ja sukulainen oli ihan loppu ja rikki, ja alkoi sitten kehittää uutta ja hullumpaa vaivaa. Hän siis meni ihan lääkärille asti ja meidät sukulaiset kuormitti puheillaan. Koskaan ei lääkärissä kuitenkaan löydetty parannuskeinoa ja todistettavasti ainakin kerran ajoi sairaalan pihaan ja postasi kuvan someen ja ajoi sit takas kotiinsa.

No moni vakavakin tauti aaltoilee. Mielestäni aktiivisuus puhuu feikkaamista vastaan. Enemmänkin että ottaa kaiken (liikaa?) irti hyvistä hetkistä ja sitten joutuu siitä

kärsimään.

Niinku Juha Tapio laulaa: en sun kipuas voi tietää... Mistä tiedät, että vaellukset on pitkiä ja ettei kulje esim. kipulääkkeen voimalla reittiä läpi? Ja elämästä saa sairaskin nauttia aina kun vaan pystyy, ei tässä muuten jaksa. Katkenneen jalan kaikki tajuaa, mutta sairaus, joka ei näy ulospäin, on vaikea ymmärtää jollei itsellä sitä ole. Itellä joka päivä on erilainen, välillä elämän kunnossa ja huomenna voin olla sängyn pohjalla. Sairaseläkettä ei niin vaan saa, vaatii pitkän prosessin ja sarjan lääkäreitä, jotka sitä puoltavat.

Näissä on yksi sellainen piirre johon kiinnittäisin huomiota: jos hän jakaa sairauksien käänteistä tietoa myös someen, sillai vähän kryptisesti että ”ette arvaakaan mikä huomenna edessä” ja kuvassa kirjeen kulma jossa lukee lähettäjä HUS. Ja tämmöiset sääli- ja sympatiahuoraamiset vaan toistuu ja toistuu, niin sit on vika psyykessä.

Vaikea sanoa. Kaverin lapsi 9v joka välillä on meillä on kaverini puheissa kovin allerginen vähän kaikelle, mut meillä kyllä syö pähkinäsuklaata ja kaikkia herkkuja halukkaasti miltä on toisinaan tarjolla. Sitten taas normaaleja välipaloja ja ruokaa hän ei syö, vetoaa allergiaansa. Aluksi kyselin kaverilta että mitkä ne lapsen allergiat nyt on ja näin vaivaa ja selvitin missä suklaapatukassa on mitäkin jne. Sit tajusin että ei lapsi ole edes yliherkkä, he vain tekevät numeron asiasta ja siitä että joskus on tutkittu jotain vaivoja. Otan vakavasti ihmisten ruokavaliot ja haluan kunnioittaa niitä, mutta jotkut eivät tajua että tuollainen on muille tosi rasittavaa että annetaan ymmärtää että lapsi on allerginen. Sitten hän kahmii suklaata kulhosta kysymättä ja kun kauhistun, niin ei siinä mitään ongelmaa ollutkaan.