Hei alkoholistiperheessä kasvanut!

En kerro.

Stressiherkkä, haluan miellyttää ja kokoajan perheellä pitää olla hyvä olla. Tunnen liiallista syyllisyyttä kaikesta, aina joku painaa mieltä. 

Minä olen kakkonen täysin samanlainen. Pidän kaikista muista huolta ja tungen omat toiveeni taka-alalle.

Häpeän lähestulkoon kaikkea elämässäni ja koen arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteita monissa asioissa. Täydellisyyden tavoittelua. Sairastuin vakavaan pakko-oireiseen häiriöön nuorena, mikä jatkui nuorena aikuisena saadessani esikoiseni. Seurasi synnytysmasennus ja osastojakso. Vanhempani ovat minulle tärkeitä, mutta tällä hetkellä välit täysin poikki lapsuuden perheeseen.

Vaikea sanoa mikä johtuu perheestä ja mikä muista kokemuksista... mutta mikä nyt äkkinäisesti tulee mieleen niin tuntuu kuin olisin joutunut olemaan aikuinen, se joka auttaa, neuvoo ja huolehtii. Vanhempi ovat kysyneet minulta aina neuvoa asioihin liittyen mutta he eivät ole ikinä osanneet auttaa minua missään oli se sitten kouluasiat tai henkilökohtaiset ongelmat (eikä ole ollut kiinnostustakaan paitsi ehkä uteliaisuudesta).

Olen joutunut ratkaisemaan ongelmani ja murheeni aina itse.

Toivoisin jotakin läheistä ihmistä joka olisi kerrankin minua aikuisempi, fiksumpi ja kaikesta enemmän tietävä. Kai mä sit etsin jotain isähahmoa itselleni(?) joku joka kerrankin pitäisi minusta huolta.

Osaan lukea ihmisiä kuin avointa kirjaa ja näen heti jos jollekin brenkku maistuu vähän liiallisissa määrin. Luulin ensin että kaikki näkee nuo pienet nyanssit käytöksessä ja eleissä, tai jo pelkästään olemuksessa, mutta usein kuulen vain kysymyksen ”mistä tiesit?”.

40-vuotiaana kärsin edelleen vaikka ajat ovat takanapäin, kärsin varmaan lopun ikäni. 

Vaikuttaa ihan kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mikä johtuu perheestä ja mikä muista kokemuksista... mutta mikä nyt äkkinäisesti tulee mieleen niin tuntuu kuin olisin joutunut olemaan aikuinen, se joka auttaa, neuvoo ja huolehtii. Vanhempi ovat kysyneet minulta aina neuvoa asioihin liittyen mutta he eivät ole ikinä osanneet auttaa minua missään oli se sitten kouluasiat tai henkilökohtaiset ongelmat (eikä ole ollut kiinnostustakaan paitsi ehkä uteliaisuudesta).

Olen joutunut ratkaisemaan ongelmani ja murheeni aina itse.

Toivoisin jotakin läheistä ihmistä joka olisi kerrankin minua aikuisempi, fiksumpi ja kaikesta enemmän tietävä. Kai mä sit etsin jotain isähahmoa itselleni(?) joku joka kerrankin pitäisi minusta huolta.

Tämä.

Kouluelämässä läksyistä joutui selviytymään (tai ei selviytynyt) itse, siitäkin varmaan kummunnut loputon ahdistus, paniikki ja yksinselviytymisen taakka; mikä ilmenee päivittäin esim. työelämässä.

Puolisooni tukeudun aikuisiällä.

nyt saan peetä niskaani. mutta alkoholisimi ei ole sairaus. eikä lapset ole syyllisiä siihen että heidän isä tai äitinsä on ollut luuseri.

alkoholin suurkuluttajat ovat epävarmoja. rassukoita. eivät saa sanaa suustaan. mutta kaljaa vedettyään ovat maailmanomistajia ja äänekkäitä.

viinan vetäjät ovat luusereita.

kenenkään ei kannata olla aikuisena tekemisissä sellaisen vanhemman kanssa joka on vetänyt kaksin käsin viinaa ja unohtanut omat lapsensa.

älä syytä itseäsi. et ole mitenkään syyllinen jos isäsi tai äitisi on ollut tai on vieläkin luuseri.

ole ylpeä itsestäsi. kerro tarinasi rehellisesti ihmisille niin huomaat että se parantaa niitä verisiä haavoja.

uskomatonta mutta totta.

Projisoin jatkuvasti omia virheitäni ja epäonnistumisia toisiin. Kaikki on aina muiden syytä.

Yritän saada muita vihaamaan milloin ketäkin. Tulee sellainen yli=ihmismäisen olo.

Tärkeä keskustelunavaus. Tämä koskettaa varmasti meistä monia. Ja löytyy niitä yhteisiä nimittäjiä, jotka ovat meillä kaikilla yhteisiä.

Laitan muut itseni edelle mikä jo mainittiin. Sit kun muiden on hyvä olla, alan miettiä itseäni. Aikuisena olen pyrkinyt pois oppimistani käyttäytymismalleista. Muiden mielestä olen muuttunut itserakkaaksi. Riidat siitä syntyy.

Kiltin tytön syndrooma, halu miellyttää muita. Vaikea luottaa ihmisiin ja luoda ystävyyssuhteita kenties tästä syystä. Täydellisyyden tavoittelua, epäonnistumiset otan raskaasti. Olen antanut vanhemmilleni anteeksi, mutta kyllä lapsuus vaikuttaa edelleen. Haluan uskoa olevani vahvempi ihminen kokemuksieni takia. 

Teen kovasti töitä. Usein enemmän kuin muut. Otan mielelläni ylitöitä. Pidän lyhyitä lomia jos ollenkaan.