Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Motivaatio&Innostus: Mistä iloa ja sisältöä elämään :(

Vierailija
19.01.2014 |

Nuorena naisena jo huomasin tuon suuren nelikymppisten katkerien naisten joukon. Noilla naisilla kaikki oli huonosti, arvostelivat muita ja olivat tyytymättömiä kaikkeen. Työelämässä näihin siis törmäsin. Silloin päätin, että minusta ei ainakaan tule tuollaista!

 

Nyt olen kolmekymppinen ja ensimmäisen ikätovereistani ovat jo siirtyneet tuohon katkerien nelikymppisten joukkoon. Huomaan kuitenkin myös itsessäni jo joitain näitä piirteitä... Eli miksi jonkun onni olisi multa pois? Miksi arvostelisin muita, keskittyisin ennemmin omiin juttuihini.

 

Olin kunnianhimoinen koulutusasioissa. Valmistuinkin arvostetulta alalta korkeakoulusta. Siirryin vaivatta työelämään ja ihan haastavaan pestiinkin, joskin haavealani/työnantajani jäi saavuttamatta. Työ on hyvä ja tuo liksan pöytään, mutta alunperin (=ennen työelämään siirtymistä) työn merkitys ja siis nimenomaan työn sisällön merkityksellisyys oli minulle tärkeää. Suhtauduin tähän intohimoisesti. (Ts. en ole opiskellut kauppakorkeassa, vaan ideologisempaa sisältöä.)

 

No opintoputken pää saavutettiin, naivius työelämää kohtaan hälveni ja teen siis nk. leipäduunia. Mitään merkityksellistä harrastusta taas minulla ei ole koskaan ollut. 

 

Olisin kiinnostunut ajankohtaisista asioista, politiikasta, yhteiskunnallisista asioista, mutta huomaan olevani laiska. En oikein tee mitään - edes sitä, mikä minua kiinnostaisi. En jaksa urheilla. Aikaa ja rahaa olisi enemmän kuin koskaan (ts. tuloja on, ei lapsia vielä, en asu yksin), ja minua varmaankin lamaannuttaakin juuri tämä haasteiden ja tavoitteiden puute. Ei ole pakko tehdä mitään, joten en tee. 

 

Urapolkuun voisi toki panostaa, jos haluaisi tavoitteita, mutta tämä taa ei motivoi varmaan juuri siksi, etten koe työtä merkitykselliseksi. Itsestään ja ulkonäöstään voisi pitää huolta, mutta en ole liikunnallinen ja koen tämän pakkopullaksi. Edes kiinnostavia juttuja (ajankohtaisten asioiden seuraaminen) ei kiinnosta. Mitä vähemmän teen, sitä vähemmän viitsin tehdä.

 

Ainoa mitä teen paljon, on sosiaalinen elämä. Minulla on paljon ystäviä ja vilkas sosiaalinen elämä. Muuten olen kotona läppärillä. Alkaa vituttaa itseä tää homma.

 

Sen verran olen elämässäni saanut aikaan, että tiedän että motivoinuneena saan tehtyä ihan mitä tahansa. Mutta mistä se motivaatio ja aloitekyky löydetään? Mun elämä on selvästi liian helppoa. Ei hautaudu arjen alle niinkuin pikkulasten äidit. 

 

Voi vi***, mikä avautuminen tässäkin oli. Ei mitään järkeä. Valittaa nyt siitä, että haluan haluta mutta en halua. Ei tähän voi kukaan apua antaa.

 

Laiska ja saamaton. Miten siitä muka voi parantua.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän kaksi