Onko sinulta koskaan mennyt taju?
Miltä se tuntui? Ehditkö miettiä tai pelätä ennen tajunnan menettämistä? Miltä tuntui palata tajuihinsa?
Kommentit (15)
Mulla oli raskausaikana tosi alhainen verenpaine ja pyörrytti usein. Kerran nousin lattialta, jossa leikin esikoisen kanssa, ja huone vain heilahti ja sitten musteni silmissä kun taju lähti. En muista kaatuneeni, mutta virkosin lattialta jossa makasin jotenkin tosi raskaasti kyljelläni. Taapero leikki ihan tyynesti vieressä, onneksi en ollut rojahtanut hänen päälleen.
Muutaman kerran verenluovutuksen jälkeen, jos olen joutunut seisomaan esimerkiksi jonossa (nykyään olen viisaampi!). Ensin tuntui eräänlainen heikotus, sitten alkoi silmissä mustua. Onnistuin miehelleni sanomaan "nyt pyörryn" kun sitten jo vajosin kaupan lattialle. Virkosin kyllä yllättävän nopeasti, oli vain hölmö olo kun ihmiset tuijottivat.
Kuumana kesäpäivänä fillaroitiin pitkä lenkki, luultavasti nestehukka ja uupumus veti jalat alta. Onneksi kaveri ehti ottaa kopin.
Maailma vaan alkoi pyöriä ja hengittäminen muuttui raskaammaksi, en pystynyt kiinnittää katsetta mihinkään ja sitten pimeni.
Itselle ja muille muistutukseksi, juo tarpeeksi vettä ja muista tankata usein.
On on, monestikin kun käy kipeää, loukkaan itseni johonkin tms.
Ehdin yleensä tajuta sen että kohta mennään, viimeksi verikokeessa ehdin sanoa verikoetta ottaneelle, ja ehtivät saada muutaman tädin mua pitelemään tuolilla, josta sitten jonkin ajan päästä aloin heräillä. Saan jonkinlaisen kouristelukohtauksen samalla, ja kaukaisesti joskus tajuan jossain vaiheessa nykiväni. Tai siis tuolloin herätessäni mietin että miksi nuo naiset mua riuhtovat... Kunnes tajusin mistä oli kyse ja missä olin.
Synnytyksessä menin tajuttomaksi. Kipu oli liikaa, pyörryin tuskasta enkä herännyt edes leikkaussalissa, missä yrittivät herätellä. Vauva syntyi nukutuksessa ja miehelle sanottiin, että minun tilanteeni ei ole kovin hyvä.
Onhan näitä, tässä ne jotka nyt äkkiseltään muistan:
Leikkasin käteeni haavan ja vintti pimeni.
Näin synnytyksen televisiossa ja heräsin parvekkeen oviaukolta jonne mies oli minut raahannut heräilemään.
Kierukan asennus vei tajun.
Korvan tärykalvon puhkaiseminen vei tajun.
Toisen kierukan asennuksen jälkeen noin tunti ja vintti pimeni.
Munasarjakystan puhkeaminen, todella kova kipu.
Se tapahtuu niin nopeasti ettei kissaa ehdi sanoa.
Olen menettänyt tajuntani pudotessani hevosen selästä ja keinusta. Yht'äkkiä olen vain ollut maassa ja ihmetellyt mitä tapahtui. Onnellinen olen siitä, etten kummassakaan tapauksessa satuttanut itseäni lainkaan.
Hyvin lähellä tajun menetystä olen myös ollut, kun minusta on otettu verikokeita. Silloin olen huomannut, että maailma alkaa musteta. Nykyisin pyydän aina päästä jo valmiiksi makuulle. En kelpaisi sairaanhoitoalalle ;).
-9-
Olen pyörtynyt noin seitsemästi. Monesti kun olen noussut nopeasti, tunnen että nyt heittää, katson ympärilleni etsien jotain mistä ottaa kiinni, ja jos en saa otettua, tunnen kaatumisesta alun, kunnes mustenee.
Herääminen onkin hauskaa, kun alkaa kuulla ihmisten puhetta pikkuhiljaa ja niin selkeästi. Tuntuu, että kaikki muut aistit ja äänet on mykkinä, mutta ihmisten puheen kuulen. Alan pikkuhiljaa tajuta, että olen pyörtynyt ja tunnen jonkun käden jaloissani (pitämässä niitä ylhäällä). Sitten kun tuntuu, että nyt pystyn liikkumaan niin paljon että saan silmät auki, avaan ne ensin nopeasti ja nään keitä ympärilläni on ja suljen saman tien. Makaan hetken keräten voimia ja pikkuhiljaa availen silmiä ja alan nousta.
Mielenkiintoinen kokemus.
Ensimmäisen kerran tuli todella nopeasti, olimme tekemässä ruokaa kun tuli outo olo ja ehdin laittaa siivilän jossa kuumat makaronit olivat pois kädestäni ja olin vielä suorilla jaloilla kun filmi meni poikki, kaatumista en muista ollenkaan.
Seuraavan kerran olin kassajonossa kun alkoi tulemaan pikku hiljaa outo olo ja ajatelin että helpottaa kun pääsen ulos. Siihen aikaan kortti annettiin kassalla ja siihen kuittiin allekirjoitus, jonkinlaisen viivan sain ja sitten lähti jalat alta, seuraava jonossa ehti reakoida ja otti kopin. Syylliseksi löytyi raskaus, ensimmäiselle pyörtymiselle ei löytynyt syytä.
Sitten aloinkin pyörtyilemään isommissa kaupoissa ja olin jo oppinut tunnistamaan oireet niin mies ehti ottaa koppia, yksin en enää käynytkään muualla kuin Siwassa. Lapsen syntymän jälkeen en ole pyörtynyt, edellisestä kerrasta alkaa olemaan kuutisen vuotta kohta.
Kerran sairaalassa ollessani toissa vuonna hoitajat ehtivät jo huolestua kun eivät saaneet minua hereille, mutta ihan vain todella sikeässä unessa olin ja minua pitää ihan kunnolla ravistaa että saa hereille.
Tappelin joskus teininä nuoremman siskoni kanssa.... Lähinnä torailtiin,ei mitään vakavampaa. Päätin kuitenkin läppäistä siskoani,puolileikillään ja siskoni nosti pianotuolin "suojakseen"... Iskin kämmensyrjän terävään puureunaan. Silmissä musteni,horisontti heitti,tuli heikko olo. Sanoin siskolleni että taidan pyörtyä. Joojoo oli viimeinen mitä kuulin. Seuraavan kerran heräsin lattialta ja siskoni oli tyynesti mennyt omaan huoneeseensa tekemään läksyjä,luuli että pelleilin kun jäin lattialle makaamaan. Oliskohan sitä tajuttomuutta kestänyt minuutti-pari.
On, 2 kertaa.
Ensimmäinen lapsena kun istuin pyörän tarakalla väärinpäin.
Kaveria ajoi liian kovaa.
Toinen kerta aikuisena, kun en ollut syönyt viikkoon.
Kaupassa, sain sanottua, auta minua ja joku tarttui, etten kaatunut maahan.
Äänet kuuluivat kaukaa, kuin tunnelista, silti kuulin kaiken.
Meinasivat soittaa ambulanssin ym. sain estettyä.
Ei pelottava tunne.
Hevosen selässä pyörryin, koska jännitin ison esteen hyppäämistä niin paljon.
Raskaana odotin bussia ja pyörryin, onneksi yksi mies sai minut kiinni.
Saunassa olen pyörtynyt, onneksi silloin ystäväni sai minut kiinni.
Ensin näkökenttä alkaa sumentua, sitten ei saa kohdistettua katsetta ja sitten vaan mustenee. Herätessä mun pitää maata hetki rauhallisesti.
Kävelin lapsena koulun pihalla, ja aamupalaa en aamulla kotona ollut ehtinyt syödä. Alkoi heikottamaan ihan pirusti ja kirjaimellisesti tuntui siltä että jalat viedään alta.
Sitten parin minuuutun päästä havahdun, huomaan että ympärilläni on huolestuneita kasvoja: kavereitani ja terveystiedon opettaja. Opettaja sanoi, että ei saa liikkua, ja koululääkäri tulee kohta.
Halusin näyttää, että olen kunnossa ja virkeä kuin peippo, ja hyppäsin pystyyn. Se oli virhe, sillä äkillinen huimaus meinasi pökerryttää minut uudelleen! Jouduinpa sitten talutetuksi koululääkärille, ja kokemmus jäänyt hyvin mieleen vielä näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen... ;)
Joo, synnytyksen jälkeen pyörryin, kun olin menossa suihkuun. En muista pyörtymisestä mitään. Jos nyt en väärin muista, kätilö talutti mua sinne suihkuun ja hän oli sitten laskenut mut siihen lattialle, kun aloin kaatua, mutta omaa muistikuvaa asiasta ei ole. Heräämisen muistan, olin ärtynyt, kun en saanut jäädä "nukkumaan" lattialle :D