Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi raskaana olevat yleensä stressaa sitä loppuaikaa?

Vierailija
16.01.2014 |

Että koska se syntyy ja syntyisi jo. Ja jos menee yli lasketun ajan niin käynnistäisivät jo, ei kestä kyllä enää tätä odottamista. Osalla on toki niin tuskainen olo raskausvaivojen kanssa, että sen ymmärtää että niistä haluaa eroon nopeasti, mutta ei kaikilla kuitenkaan ole niin.

Itse en odota synnytystä niin kovasti ollenkaan, että toivoisin sen tulevan mahdollisimman pian. Saa mennä yliajalle ihan hyvin, sitten kun alkaa se kaksi viikkoa yli LA lähestyä niin saattaa mielessä herätä huolia istukan toiminnasta, mutta ei muuta. Ja vauvakin hoituu mahassa huomattavasti helpommin kuin mahan ulkopuolella, jossa se kuitenkin ehtii olla loppuelämänsä...

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko siis jo ollut raskaana ja synnyttänyt aiemmin? Eikä sinulla ole ollut hirveän tukala olo viimeisillä viikoilla?

Vierailija
2/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etkö halunnut nopeasti saada vauvasi syliin ??!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No totta kai se stressaa. Varsinkin, kun jo tietää että synnyttäminen on ihan perseestä (kirjaimellisesti) ei vaan jaksa odottaa ja miettiä aiempia synnytyksiä ja jännittää että miten synnytys tällä kertaa menee.

 

Siis onko sulla ap kokemusta yliajalle menneestä synnytyksestä? Koska se odotus, kun la on jo mennyt, ja sitä tietää että lapsi kasvaa päivä päivältä ja on isompi ja isompi ja se pitäis sieltä kohdusta saada puserrettua jotenkin poiskin, on minulle ainakin ollut lievää suurempi huolenaihe.

Vierailija
4/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä rassaa nimenomaan tuo istukan toiminta. En mä tiedä mistä olen hirveän pelon aiheeseen kehittänyt tämän kakkosen kohdalla, mutta nyt rv41 kyttään liikkeitä ihan hysteerisenä ettei vaan istukka sippaa ennen aikojaan.

Vierailija
5/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vihaan raskaana oloa. Siksi.

Vierailija
6/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut raskaana, synnyttänyt ja nytkin on vajaa viikko laskettuun aikaan. Tässähän se vauva on ihan lähellä koko ajan helppohoitoisena, ja mitä pidempään pysyy sisällä sitä paremmin ehdin tehdä kaikenlaista muuta, siivoilla ja käydä asioilla ja nukkua ja muuta mitä ei sitten ehdi samalla tavalla tekemään kun vauva syntyy  :). Ei ole vielä tullut sellaista päivää, että olisin toivonut että kunpa syntyisi tänään, vaan aina että jos ei synny niin vielä ehtisi sitä ja tätä... En osaa ajatella että vauvan syliin saaminen tällä viikolla olisi eri asia kuin sama tilanne vaikka kahden viikon päästä. Eiköhän se yhtä unohtumaton hetki ole silloinkin.

 

t. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 22:37"]Vihaan raskaana oloa. Siksi.

[/quote]

Sama juttu. Vauvan hoitaminen on miljoona kertaa helpompaa kuin raskaana oleminen. Ja mun esikoinen oli allergia- ja refluksivauva...

Vierailija
8/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli ainakin niin tukala olo loppuraskaudesta, että sen takia odotin synnytystä. Meinas pää hajota siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai niin joo, ap on synnyttänyt myöskin niin että seuraavana arkipäivänä olisi ollut käynnistys. Silloin en tajunnut edes murehtia sitä istukan toimintaa missään vaiheessa, en tiennyt että niissä voi iän myötä jotain häikkää tulla. Ja uskoin kun sanottiin että ei se vauva viimeisillä viikoilla kasva samaa tahtia kuin siihen asti. Ihan keskikokoinen sieltä tulikin.

Vierailija
10/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ainakin olen kaivannut sitä, että saisin oman kehoni takaisin. Ja on aina yhtä kivaa nähdä taas omat varpaansa. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska viimeisillään raskaana on hirveä olo koko ajan. Et voi kunnolla kävellä, et nukkua, et mitään koska kaikki sattuu jonnekin tai jos ei satu niin sitten on kusihätä.

 

Mitään ei voi suunnitella, koska vauva voi syntyä milloin vain. Kaikki suunnitelmat pitää jättää ilmaan roikkumaan siltä varalta jos. Tätä 4 viikkoa, niin kyllä se nyt jukoliste rassaa. Olla koko ajan valmiudessa, odottamassa, miettimässä alkaako synnytys kesken kauppareissun tai matkalla anoppilaan.

Vierailija
12/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka ei olisikaan ollut vaivoja, niin silti olisi ahdistanut se, että mitä pitemmälle menee synnytyksen kanssa, niin sitä vähemmän aikaa on äitiyslomaa/vanhempainvapaata vauvan kanssa. Esim. kaverilla vauva syntyi rv 38, minulla rv 42. Hänellä 4 viikkoa vanhempi vauva vanhempainvapaan loputtua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni ei ollut ensimmäistä odottaessa somaattisessa voinnissa yhtään mitään vikaa, mutta henkisesti pelkäsin jatkuvasti kohtukuolemaa ja varsinkin loppuvaiheessa kyttäsin liikkeitä jatkuvasti. Erehdyin lukemaan Duodecimin Kun laskettu aika on ohi-artikkelin, eikä se ainakaan helpottanut fiiliksiäni. Yliaikaisuuskäynnillä H41+5 kävin itkemään ihan vain lapsen menettämisen pelkoni vuoksi. 

 

Nyt viikkoja on kasassa 35+0, fyysisiä vaivoja on huomattavasti enemmän kuin esikoista odottaessa, pelkäämään en ole vielä ehtinyt, kun esikoinen vie päivisin kaiken huomion *koputtaa puuta*.

Vierailija
14/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuota kolmentoista pointtia vanhempainvapaiden loppumisesta en olekaan ajatellut. Totta, että siellä päässä toivoisi varmasti että ne "omalomaviikot" ennen syntymää olisi jääneet vähemmälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yliaikaisuus on kohtukuoleman riskitekijä... Harvinaisiahan ne on, mutta jollekin sekin harvinaisuus aina sattuu. Kun vauva kerran on valmis, niin hänet haluaisi jo turvallisesti syliin sieltä kohdusta.

Vierailija
16/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli yksinkertaisesti ihan h*******n tylsää. Jouduin jäämään sairaslomalle kaksi viikkoa ennen varsinaisen äitiysloman alkua, jonka olin sopinut rvkolle 36, selkäkipujen ja raskausajan rannekanavaoireyhtymän takia. Eipä siinä sitten kotonakaan juuri muuta tehty kuin makailtu sohvalla ja lyllerretty lähikauppaan. Rvkolla 38 iski vielä flunssa, joka ei onneksi nostanut kuumetta, mutta oireili pitkään - mies, joka oli tuonut flunssan kotiin, oli ilmeisesti poskiontelontulehduksessa synnytyksessä, sai siihen lääkkeet minun kotiuttamispäivänäni. 

 

Joten kyllä, rvkolla 38 aloin olla jo aika kyllästynyt koko raskauteen ja valvoin jokaista pientä vihjettä synnytyksen käynnistymisestä, varsinkin kun neuvolakäynnillä todettiin vauvan laskeutuneen jo todella alas. Nukkuminen oli entistäkin vaikeampaa - vauva oli hyvin vilkas kohdussa keskiyöstä noin kahteen, ja tämä valvotti jo noin vkolta 30 -, kun yksinkertaisesti olin valmiustilassa. Lasketun ajan mentyä yli pari päivää aloin olla varma, että raskaus menisi yli reippaasti, mutta kuinka ollakkaan, kolmantena iltana lasketun ajan jälkeen tuli jotenkin levollinen olo. Menin aikaisin nukkumaan, ja heräsin sitten kolmelta yöllä ensimmäiseen kunnon supistukseen...

Vierailija
17/23 |
16.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ap sulla on ollut sitten todella harvinaisen helppoja raskauksia, eikö edes se tunnu pahalta kun lapsen pää on kiinnittynyt alas? Mulla ainakin tuntui kuin olisi istunut keilapallon päällä, ei meinannut päästä kävelemään...

Vierailija
18/23 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap täällä taas, on nämä aika helppoja raskauksia tosiaan olleet. Rankinta on ehkä se alkuvaihe ollut oksenteluineen ja kun töitä on vielä ihan täydellä tahdilla, iskiaskivut on olleet alkuvaiheissa välillä lamauttavat. Siinä vaiheessa raskaus on vielä aika epätodellinen, synnytys jossain kaukaisuudessa, ja kärsimys tuntuu loputtomalta ja ihan turhalta hyötyyn nähden. Viikot menee hitaasti. Raskauden loppuvaiheessa vauva on jo konkreettisempi ja kotonakin on vaunua ja vaatetta muistuttamassa siitä, ja tietää että enintään pari viikkoa syntymään. Ei tämä minusta ole mitenkään stressaavaa enää...

 

Nyt oli tässä raskaudessa loppupuolella muutama viikko, kun en saanut nukuttua juuri yhtään mihinkään aikaan vuorokaudesta. Vauva oli silloin vielä vähän ennenaikainen syntymään, joten en toivonut synnytystä helpottamaan oloa, toivoin että ei alkaisi jotta saisin nukuttua kunnolla ennen kuin H-hetki koittaa. Ehkä jos viikkoja olisi ollut enemmän, joku fiksumpi ja kaukonäköisempi olisi tajunnut että mitä kauempana synnytys, sitä väsyneemmäksi muuttuu, ja olisi toivonut siis pikaista synnytystä että pääsisi unettomuudesta ja ei olisi ihan sekopäinen nukkumattomuudesta synnyttäessä. Minä olisin silloinkin toivonut varmaan että kunpa ei vielä alkaisi, jos sittenkin ensi yönä tulisi uni ja sittenkin pääsisin levänneenä synnyttämään... Oon varmaan outo, kun suurin osa ihmisistä tosiaan kokee aika raskaaksi tämän loppuvaiheen.

Vierailija
19/23 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni viikkoja kasassa nyt 35+3 ja liikkuminen tekee niin kipeää (kuten makaaminenkin ettei saa yhtään nukuttua) että oon parahtanu itkemään päivittäin. Ens viikolla tulee 36 viikkoa täyteen ja sitten alan toivomaan vauvan pois tuloa ihan auliisti, sinne asti yritän pitää itseni "kasassa", vauvalle kun on hyvä mitä pidempään masussa on. Rv 36 ja sit ollaan hyvillä viikoilla. Pääkoppa tässä kärsii. En ole ennen ollut loppuajasta moksiskaan mutta nyt kivut yllätti ja tuska hirveä :( Siksi nyt odotan että viikot menis äkkiä!

Vierailija
20/23 |
17.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uudelleensynnyttäjillä vauva ei välttämättä laskeudu (tai on jo normaalia alempana koko raskauden ajan) eikä muuten kiinnity ennen kuin on h-hetki käsillä. Nimim tosi monen äiti.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kaksi