Mitä muut ajattelevat sairaasta?
Haluaisin siis tietää, että mitä muut ihmiset ajattelevat henkilöstä, jolla on joku fyysinen sairaus? Tuleeko siitä sairaan leima suoraan otsaan? Sairastuin viime vuonna vakavasti ja useat tutut ovat alkaneet katsomaan minua kieroon ja tuijottamaan pitkään. Lisäksi jotkut välttelevät tilanteita, joissa joutuisivat keskustelemaan kanssani. Nyt olen kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, eikä sairauteni näy mitenkään ulkoisesti. En ole kuuluttanut sairaudestani yleisesti, mutta en ole kuitenkaan salaillutkaan asiaa kysyttäessä. Enkä myöskään jauha sairaudestani, siihen en ole nähnyt tarvetta.
Tuntuu, että ihmisten on kauhean vaikea suhtautua sairastuneeseen. Tämän vuoksi koitan väistää kysymykset viime vuoden tekemisistä (olin siis sairaslomalla). Tuntuu typerältä kiusaantua toisen puolesta tilanteissa, joissa minun on pakko kertoa sairaudestani. Tiedän, että muut hämmentyvät kertoessani tilanteesta kun eivät odottaneet "kamalaa" vastaustani. En tiedä vaikuttaako tilanteeseen myös se, että olen nuori, eikä nuorilla ole yleistä sairastua vakavasti.
Kommentit (9)
Kyllähän monelle vaikuttaa varmaan se itse sairaus, kun niissäkin on eroja, osa sairauksista on ns helpompia muiden käsittää ja hanskata.
Luulen että osa omituisesta käytöksestä johtuu siitä, kun ihmiset haluavat elää siinä uskossa, että heille ei ikinä tapahdu mitään pahaa, ja jos joku tuttu sairastuu vakavasti niin se tuo mieleen sen, että kelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Siksi jotkut välttelevät sairastuneita, sen lisäksi että eivät tiedä mitä sanoa jne.
Ajattele miten itse suhtaudut kohdatessasi sairaan ihmisen?Itse en ainakaan ajattele sairaista ihmisiä juurikaan erilailla kuin terveitäkään.Harva sairais/ sairauden kanssa taisteleva ihminen kaipaa sääliä ja voivottelua ennemminkin he toivovat pystyvänsä elää mahdollisimman normaalia elämää muiden joukossa.
Tällä hetkellä kuntoni on niin hyvä, että olen pystynyt jatkamaan opiskelua. Toki poissaolopäiviä tulee välillä kipujen vuoksi, mutta harvemmin. Ajattelin pysyä hiljaa koko sairaudestani uudessa luokassani, vaikka todennäköisesti ajattelevat, että lintsaan vain huvikseni. Huomasin sairaslomani aikana, ettei minulla ole kuin yksi oikea ystävä, sillä muut eivät pitäneet oikeastaan mitään yhteyttä. Surin tätä kovasti kun olin kipeänä, mutta onneksi minulla oli poikaystäväni tukena. Välillä tuntuu, että "valitan" eli kommentoin sairauttani liikaa poikaystävälleni, mutta pakko minun on jollekin saada kertoa olostani..
Sairauteni on harvinainen neurologinen sairaus, eikä sitä ole tutkittu paljoa. Ihmisten epätietoisuus asiasta varmasti pahentaa käyttäytymistä, koska tuntematonta pelätään. Tässä tapauksessa en voi oikein selitellä tarkemmin kun en itsekään tiedä. Ajattelisi ihmisten tietävän, etten tartuta kaikkia........... :D
Luulin itsekin olevani kuolematon, vaikka olen kohdannut ammatissani useita sairauksia ja kuolemaa. Varmasti muilla ihmisillä on tämä sama ajatus. En vieläkään voi käsittää, kuinka huonossa kunnosa olinkaan. Kipeänä tuota ei tullut pahemmin ajateltua.
-ap
Hyvä, että sinulla on poikaystävä tukenasi. Onneksi voit jatkaa opiskeluasi. Kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua sairaisiin. Asialle ei valitettavasti voi mitään. Toivottavasti vointisi pysyy hyvänä ja löydät uusia ystäviä, jotka ymmärtävät tilanteen.
Ei sairautta välttämättä ymmärrä, jos on itse täysin terve ja hyväkuntoinen.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 19:36"]
Ajattele miten itse suhtaudut kohdatessasi sairaan ihmisen?Itse en ainakaan ajattele sairaista ihmisiä juurikaan erilailla kuin terveitäkään.Harva sairais/ sairauden kanssa taisteleva ihminen kaipaa sääliä ja voivottelua ennemminkin he toivovat pystyvänsä elää mahdollisimman normaalia elämää muiden joukossa.
[/quote]
Itse mielestäni kohtaan sairaan aivan samalla tavalla kuin terveenkin. Tästä syystä minun on niin vaikea ymmärtää näitä välttelijöitä. Toki suhtautumiseni sairauksiin on varmastikin neutraalia koulutukseni vuoksi. Oikeassa olet, varmastikaan harva sairas kerjää sääliä sairaudellaan. Harva ihminen on voivotellut tilaani onneksi. "Olet ollut niin sairaskin, niin ei sinun tarvitse tehdä tätä" tai "tee koulutyö vasta ensi viikolle" yms. Tällaisiin kommentteihin olen vain sanonut, että haluan, että minua kohdellaan kuin muitakaan. Sanon kyllä jos terveyteni ei kestä jonkun asian tekemistä.
-ap
Monet ihmiset pelkäävät sairauksia ja sitä, että sairaat muka ripustautuisivat heihin, jos he osoittaisivat kiinnostusta ja kaataisivat kaiken pahan olonsa ja pelkonsa heidän niskaansa. Tuntuu vaan aika tylyltä, jos joku sanoa pamauttaa päin naamaa, että ei kiinnosta.
Tästä on jo monta vuotta aikaa, kun jouduin kasvaimien takia kohdunpoistoleikkaukseen. Poikkesin muutaman kerran sairauslomalla työpaikalla ja havaitsin, että varsinkin yksi työkaveri selvästi vältteli kohtaamistani. Olin ihan äimänkäkenä enkä vähään aikaan tajunnut, mistä on kysymys. Sitten selvisi. Työkaveri luuli, että minulta oli leikattu pahanlaatuinen kasvain. Mutta luulohan ei ole tiedon väärtti. Ihmettelin vaan, miksi ei kysynyt suoraan, kun oli muutenkin aika suorapuheinen. Tuo käytös toi jonkinlaisen särön työkaveruuteemme ja jonkin tasoiseen ystävyyteemme eivätkä välimme koskaan palautuneet ihan ennalleen. Se oli minulle hyvä oppitunti. En ole pelännyt sairaita enkä kääntänyt heille selkääni, vaan olen ollut valmis kuuntelemaan huolia ja murheita.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 20:22"]
Monet ihmiset pelkäävät sairauksia ja sitä, että sairaat muka ripustautuisivat heihin, jos he osoittaisivat kiinnostusta ja kaataisivat kaiken pahan olonsa ja pelkonsa heidän niskaansa. Tuntuu vaan aika tylyltä, jos joku sanoa pamauttaa päin naamaa, että ei kiinnosta.
[/quote]
Voiko joku oikeesti ajatella näin? Kamalaa
Eiköhän suhtatumiseen vaikuta se, millaisessa perheessä on kasvanut. Moni pelkää sairauksia ja kavahtaa sairastuneita. Fiksuimmat ja huomaavaisimmat ymmärtävät, mistä on kysymys. Kohteliaimmat tarjoavat apuaan.
Sairastuin melko nuorena syöpään, joka yleensä tulee vasta eläkeikäisille. Olen saanut todella kannustavaa kohtelua, mutta pitkäaikaisin ystäväni hylkäsi minut. Kuulin hänen mieheltään, että hän ei jaksanut kuunnella "valitustani" eli kommenttejani sairaudestani. Vakava sairaus on osa elääni ja olen pitkällä sairauslomalla, joten en pystynyt käyttäytymään hänen kannaltaan normaalisti. Ikävä tilanne, mutta jokainen tietenkin toimii oman tilanteensa ja omien oppiensa mukaan.
Toivon, että kuntosi pysyy mahdollisimman hyvänä, toivut sairaudestasi ja pystyt palaamaan opiskelemaan tai työelämään.