Lapsi lopetti harrastuksen. Syynä liian tiukkis valmentaja.

Ei ole tavallista. Oma lapseni harrastaa joukkuelajia ja kaikki valkut ovat ihan tsemppaavia ja kannustavia. Pelin kuluessa annetaan kyllä vinkkejä, mutta peli käydään varsinaisesti läpi vasta sen jälkeen. Käydään läpi onnistumiset ja epäonnistumiset, mutta rakentavasti.

Honka?

Suosittelen, että älkää ihmeessä lopettako rakasta lajia, vaan vaihtakaa seuraa! Tai valittakaa valmentajasta seuran johdolle, jos valkun käytös antaa aihetta siihen.

Tuollaistahan se on. Meilläkin loppui joukkuelaji valmentajan vuoksi.

Meillä on kokemusta ehkä viidestä harrastuslajista lapsilla ja ihan parasta se on niissä joissa valmentaja sanoo mitä tehdään ja lapset tottelee ja tekee sen annetun ohjeen mukaan.

Tottakai hyvä suoritus voidaan sitten kehua, jännä jos ei koskaan tule että hyvä Matti just noin. Mutta ehkä nyt vanhempi ei sitten niitä kuule koska on kiinni itse tuossa että ohjaaja vaatii lapselta käytöstä.

Eikä se homma ole sitä että lapsesta tehdään jotain huippu-urheilijaa, vaan voisit koittaa ymmärtää että siellä harkoissa on ehkä kymmenen-kaksikymmentä lasta jotka pitää ohjeistaa muutamalla lauseella, ei siellä lapset vaan tee jotain omiaan. Varsinkaan koululaiset, kyllä pitäisi ymmärtää että harkoissa harrastetaan se tunti, puolitoista sitä lajia ja ollaan siitä kiinnostuneita ja ollaan hiljaa.

Vanhempana minua ainakin nolottaa jos kouluikäinen lapseni heittäytyy harkoissa leikkimään tai ei kuuntele ja tee kuten sanotaan. Meillä on lapset harrastaneet jostain 4- vuotiaasta saakka ja ollaan katseltu kun jalkkisharkoissa katsellaan muurahaisia tai yli lentävää helikopteria -mutta kyllä kouluikänen jo on sellainen joka vähitellen sitten lopettaa kaiken häiriköinnin ja siihen valmentajan kuuluu puuttua.

Meidän pojan joukkueessa oli tuollainen valmentaja ja lähes puolet joukkueesta karisi pois muutaman vuoden aikana. Meidän poika osasi suhtautua (huudettuun) palautteeseen sopivan rennosti, mutta kaikille tämä ei sovi. Sittemmin valmentaja siirtyi muualle ja juuri tänään kuulin, että kato on käynyt sielläkin. Sinänsä valmentaja oli sitoutunut ja taitava, mutta kommunikointitaidoiltaan täysin onneton. Lisäksi oli niin kilpailuhenkinen, että aina jossain vaiheessa sekä harjoituksissa että peleissä "todellinen luonne" karkasi esiin; haistatteli vastapuolelle, tuomareille jne. Nyt on onneksi kiva ja pätevä valmentaja, mutta joukkue uhkaa loppua kun poikia ei ole tarpeeksi. 

Tuosta ei ole kyse. Vaan 2-3-luokkalaisista tytöistä jotka tunnollisesti tekevät mitä pitääkin. Ylimääräistä sooloilua ei ole esiintynyt.

Lapseni vain menee tuosta karjumisesta niin lukkoon että sitten ei suju enää mikään. Tuntuu että vain odottaa että kohta se taas karjuu jostain.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 21:53"]

Meillä on kokemusta ehkä viidestä harrastuslajista lapsilla ja ihan parasta se on niissä joissa valmentaja sanoo mitä tehdään ja lapset tottelee ja tekee sen annetun ohjeen mukaan.

Tottakai hyvä suoritus voidaan sitten kehua, jännä jos ei koskaan tule että hyvä Matti just noin. Mutta ehkä nyt vanhempi ei sitten niitä kuule koska on kiinni itse tuossa että ohjaaja vaatii lapselta käytöstä.

Eikä se homma ole sitä että lapsesta tehdään jotain huippu-urheilijaa, vaan voisit koittaa ymmärtää että siellä harkoissa on ehkä kymmenen-kaksikymmentä lasta jotka pitää ohjeistaa muutamalla lauseella, ei siellä lapset vaan tee jotain omiaan. Varsinkaan koululaiset, kyllä pitäisi ymmärtää että harkoissa harrastetaan se tunti, puolitoista sitä lajia ja ollaan siitä kiinnostuneita ja ollaan hiljaa.

Vanhempana minua ainakin nolottaa jos kouluikäinen lapseni heittäytyy harkoissa leikkimään tai ei kuuntele ja tee kuten sanotaan. Meillä on lapset harrastaneet jostain 4- vuotiaasta saakka ja ollaan katseltu kun jalkkisharkoissa katsellaan muurahaisia tai yli lentävää helikopteria -mutta kyllä kouluikänen jo on sellainen joka vähitellen sitten lopettaa kaiken häiriköinnin ja siihen valmentajan kuuluu puuttua.

[/quote]

Olen miettinyt myös tuota valkkuasiaa. Lapsi on aika herkkä ja on kai jotenkin aina jännittynyt ja yrittää ehkä "liikaa". Tekemisestä puuttuu jotenkin ilo.
Ja siis sitä mietin, että onko kyse liian vakavailmeisestä ja herjkästi kritisoivasta valkusta vai onko lapsi sittenkin täysin lahjaton, kun ei ole kahdessa vuodessa edennyt. Esim kärrynpyörää ei ole oppinut.