Lue keskustelun säännöt.
32v. ja en ole ainakaan vielä valmis äidiksi
12.01.2014 |
Kuulisin kokemuksia lasten hankintaan/ mahdolliseen saamiseen liittyen. Kaksi lasta olisi toiveissa. Pitkät opiskelut ja epävarmuutta töistä, mutta nyt alkaa aurinko pilkistämään ja olemme saaneet käytännön asioita kuntoon verrattuna tiukkoihin opiskeluaikoihin. Tarvitsisin vielä aikaa ainakin kaksi, mutta mieluummin kolme vuotta työkokemusta, jotta pystyisin tehdä haluamaani uraa, johon olen jo todella paljon panostanut.
Joten nyt 32-vuotiaana mietin onko 35-vuotias liian vanha äidiksi, vai pitääkö valita/ asialla hätäillä jo nyt? Uraa varten välttämättömät kvalifioinnit (jotka ottavat kohdallani vielä sen 3 vuotta) vai perhe? Itse en pidä julkisuuden henkilöistä mm. kansanedustaja Pelkosta, joka taitaa olla 36 tai 37v. ollenkaan "vanhana" äidiksi. Ja eikös Maria Veitolakin "vasta" juuri saanut esikoisensa, ikää taitaa olla lähemmäs 40.
Työn lisäksi tahtoisimme matkustella vielä yhdessä kaukaisempiin maihin. Ja tietenkään eihän tiedä, suoko luoja edes perhettä. Mieskin haluaa perheen, mutta ei vielä hänkään "valmis". Kaikki olisi ensi kertaa elämässä hyvin, mutta tällä ikäasialla täytyy nyt stressata....
Kiitoksia myönteisistä ja asiallisista kommenteista!
Kommentit (10)
En ymmärrä aloituksen tarkoitusta. Selkeästi olet sitä mieltä ettet vielä halua lapsia vaan vasta muutaman vuoden vanhaksi. Olet tainnut jo tehdä selväksi itsellesi myös sen, että kolmen vuoden päästäkin voi tehdä vielä lapsia. En siis oikein tiedä, mitä haet aloituksellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän ei ikinä voi tietää tuleeko niitä lapsia edes. Minustakin kuulostaa siltä, että olet päätöksesi tehnyt. Jos olisin itse tilanteessasi, niin tekisin ehkä mielikuvitusleikin: Jos 35-vuotiaana en jostain syystä raskautuisikaan (oli kyseessä sitten ikä, tai jotkin muut jutut josta en ole aiemmin tiennyt, esim pco), niin katkeroituisinko siitä etten aloittanut jo 30-vuotiaana yrittämistä, vaikka tilanne oli ok? Eli toisin sanoen kävisin mielessäni kunnolla läpi, kumpaa katuisin enemmän, menetettyä uraa, vai menetettyjä lapsia.
Korostan, että ei 35-vuotiaana yrittäminen todellakaan ole automaattinen lapsettomuustuomio, hyvin monet saavat aivan hyvin lapsia vielä silloin, ja vielä nelikymppisenäkin. Kyse onkin siitä, jos sattuukin jäämään ilman niitä lapsia, niin voiko antaa itselleen anteeksi ne yrittämiseen "käyttämättömät" vuodet, ettei katkeroidu asiasta. Sitten toinen mitä tietysti kannattaa pohtia (jos oikeasti niitä lapsia jo haluaisi, mutta sinä et kyllä vaikuta vielä haluavan), on se että onko käsitytksesi lapsen vaikutuksesta uraasi kohtaan realistinen. Olisiko oikeasti niin traagista olla esim vuosi työelämästä pois.
Haet varmaan sitä mitä itsekin mietin. Iän puolesta pitäisi jo alkaa harkita lasten hankintaa (olen 31), mutta kun haluaisin tehdä ennen lapsia vaikka mitä. Eli järki vastaan tunteet ja toisinpäin, kumpa voisi nyt selvittää voinko tulla raskaaksi viiden vuoden päästä. Jos voisin selvittää sen, ja vastaus olisi myönteinen, odottaisin vielä sen 5 vuotta.
Mutta koska en voi selvittää asiaa, on vaan itse pohdittava mitä on tehtävä..
Sä varmasti kasvat ihmisenä paljon parissa vuodessa! Odota ihmeessä. Jos mietit miten paljon kasvoit ikävuosina 30-32 niin ymmärrät varmaan pointtini kasvamisessa ikävuosina 32-34.
Olen samanikäinen enkä myöskään ole valmis äidiksi toistaiseksi, se vain sitten pitää hyväksyä että saattaa olla liian myöhäistä sitten kun on valmis (vaikka todella moni niitä lapsia lähempänä neljääkymppiä värkkää). Ja se että kaikkien häiriöiden riski lisääntyy. Ei kai siinä muuta siis kuin että hyväksyy tosiasiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit lykätä lastenhankkimista, jos hyväksyt myös sen tosiasian, ettet sitten 35+ ikäisenä enää välttämättä saa niitä lapsia kovin helposti.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 21:45"]
Olen samanikäinen enkä myöskään ole valmis äidiksi toistaiseksi, se vain sitten pitää hyväksyä että saattaa olla liian myöhäistä sitten kun on valmis (vaikka todella moni niitä lapsia lähempänä neljääkymppiä värkkää). Ja se että kaikkien häiriöiden riski lisääntyy. Ei kai siinä muuta siis kuin että hyväksyy tosiasiat.
[/quote]
Oletko lähtenyt miettimään tuotakin syvällisemmin asiaa?
Sain itse esikoiseni 24- vuotiaana. Siitä on nyt 10 vuotta. Ja tärppi vei vuoden.
Kun tulin sitten raskaaksi niin pohdin että mitä se vanhemmuus ja muuttuva perhe-elämä sitten mahtaakaan olla ja olenko siihen kuitenkaan valmis. Mutta mitä se valmis on? Mitä valmiilla äidillä on? Työ? Opinnot? Parisuhde? Velaton koti?
Entä kun lapsi syntyy -ja myöhemmin tulee työttömyyttä tai parisuhde kaatuu?
Ei elämää voi kovin valmiiksi saada koska elämää eletään. Eikä kai koskaan saada valmiiksi? Minusta raskausajan isoin asia on sen kesto: miltei 10 kk aikaa valmistautua siihen että lapsi tulee syntymään. Eli jos odotat 2 vuotta nyt tästä päivästä ja sitten aloitatte yrittämään niin lapsi syntyy ehkä kolmen vuoden kuluttua? Entä jos lapsi syntyisikin vuoden päästä, eli aloittaisitkin nyt? :)
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi tarvitset vielä miettimisaikaa, mut korostaisin sitäkin, että hyvin harva on "valmis äidiksi" missään vaiheessa ennen lapsia. Se, että haluaa lapsen, kun ei kerro sitä millaiset valmiudet äitiyteen on, ja äidiksi kasvetaan sen lapsen myötä, ja jokainen lapsi kasvattaa äitiä aina uudenlaiseksi sen jälkeenkin. Voi olla, että vaikka sulle ei koskaan tulisi sellaista tunnetta, että nyt on hyvä aika, niin silti nauttisit äitinä olosta.
Mut älkää tehkö lapsiasiasta sellaista mörköä, että lapsen jälkeen elämä loppuu ja sen vuoksi nyt on vimmaisesti elettävä sitä omaa elämää vähän kuin varastoon. Elämä jatkuu lapsen jälkeenkin.
Vielä ehtii. Pulla uuniin kolmen vuoden päästä.
Jos kumpikaan teistä ei ole vielä valmis, mutta haluaa perheen, eikö asiat ole juuri mallillaan silloin? Ehditte nyt nauttia yhdessä asioista jotka tällä hetkellä tuntuvat oikeilta. Turha sinun on miettiä ikääsi tai sitä milloin olisi muka liian vanha äidiksi. Oma äitini synnytti minut eli esikoisensa 44-vuotiaana. :)